Kun viimeksi tapasit kaivattusi

Ei se huomannut. Jäi sanomatta ja tekemättä. Toimin aivan etilailla kuin olisin oikeasti halunnut

Täällä kirjoittavat ei ole nähneet kaivattuaan IRL kuin enintään vuosia sitten ennen nettiaikaa.

Siis toinen kysymys oli: jännittikö kaivattusi sinua? Ap.

Yllätyin että hän oli sielä vaikka tunsinkin hänen katseensa takanani hetkeä aikaisemmin

Toivotin hänelle kivaa viikonloppua ja että nähdään ensi viikolla. Tuota ennen pientä jutustelua. Olisin halunnut kertoa kuinka ihana hän on ja monta muuta asiaa jotka on jäänyt sanomatta. 😳

En tiedä jännittikö hän, keskityin siihen että pysyin itse mahdollisimman tyynenä. Tuskin onnistuin. Naiselle tämä.

Joo, jännipä tuo. Juu.

https://m.youtube.com/watch?v=foE0EPR58Gc

Parempi ettei niitä liikaa mieti, alkaa vaan naurattamaan 😂

Tarkoituksella näkemiset taas on olleet täyttymystä ja pelkkää onnea.

oltas ehkä voitu olla vähän likempänä toisiamme.... aurinko häntä niin häikäisi...
haluaisin niin halata häntä pyörätiellä 10min.... olla vaa...

läheisyyttä ja lämpöä J<3L

Minä jännitin. 🫣 En huomannut että hän olisi niinkään mutta Osa paremmin kait semmoset peittääkin 😘

Se oli vielä sitä aikaa, että ajattelin hänenkin olevan kiinnostunut. Olin näkevinäni jopa pientä jännitystä. Itse en niinkään jännittänyt. Tuolloin sain kuitenkin selville, että voi olla että näkemisemme loppuisivat mahdollisesti kokonaan. Se sai alulle epäilyksen ettei hän olekaan kiinnostunut minusta. (Tämä varmistui myöhemmin) Olin suunnitellut, että tapaamisessa vihjaisisin seuraavasta viikonlopusta, jolloin voisimme nähdä. Selvisi, ettei hän ole tulossa paikkaan, missä voisimme nähdä. En halunnut kokea enempää pettymyksiä, joten lähdin ajoissa, kun fiilis vielä oli ok.

Viikko sitten nähtiin. Ei jännittänyt yhtään, vain rentoa jutustelua.

Mua ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Tai no ehkä vähän, mutta aika vähän. Hän käyttäytyi omituisesti, tulkitsin sen niin, että hän oli suuttunut minulle. On kai pieni mahdollisuus, että hän ei ollutkään vihainen vaan jännitti. Minua suretti ajatus, etä hän oli vihainen minulle. Nyt ajattelen, että jos hän olikin vihainen, en voi sille mitään. En ole ainakaan tarkoituksella ikinä tehnyt hänelle mitään ikävää, joten en voi ottaa vastuuta hänen tunteistaan.

En tiedä

Lokakuussa, oltiin viikko samassa paikassa. Toki hänen näkemisensä aina vähän jännittää. Hänestä en ota selvää. Hän on hyvin vaikeasti luettava.

Hän nauroi kaikelle ja oli muutenkin ylimielinen ja kylmä. Pidin siitä.

Jännitti. Olimme riidelleet aiemmin ja eräänä kauniina päivänä törmäsimme yhdessä paikassa. Hän olisi ehkä halunnut jutella ja minä en pystynyt. Huomasin, että hänkin jännitti. Sanat takertuivat kurkkuun kiinni.

Taidettiin molemmat jännittää, mutta hän jotenkin rohkaistui loppukeväästä, kun minä taas olin enimmäkseen sanaton ja lukossa hänen suuntaan. Saattoi ihmetellä, koska muiden kanssa olin jotenkin pehmeämpi ja kivempi. Oh well.

Tapasin hänet ensimmäistä kertaa joten en jännittänyt. Illan aikana huomasin havahduin siihen, että tunsin vetoa häntä kohtaan. En tiedä huomasiko hän sen.

Ei jännitänyt ehkä vähän oli kiusaantunut olo. Jäin vaan miettimään että oliko se hän. Vähän harmitti etten edes moikamnut jos se oli hän. Oltiin kuitenkin pitkään ihan vierekkäin. En tiedä jännitikö häntä. Ainakin hän tuijotti minua koko ajan.

Jännitti tosi paljon mutta ei se näkynyt koska en mennyt juttelemaan

Rentoa juttelua

sinisillä silmillään katsoi minuun ja oli elementissään. olin yhtä hymyä.

Hän kalpeni kauhusta..

Vitutti suunnattomasti

Mä olin ihan paiseissa ennen tilannetta ja sen aikana en pystynyt ajattelemaan mitään. Hän oli niin ihanan rauhallinen.

Ensin jännitti ja sitten panetti. Hän oli neutraali.

Olin vihdoin rento, oma iloinen itseni.. edellisellä kerralla olin aivan paniikki-jäässä. Hän oli kuitenkin muuttunut kylmäksi ja etäiseksi.. eikä häntä sen jälkeen ole näkynyt. Oma moka, en pystynyt parempaan. En tiedä näemmekö enää ja jos näemmekin, kiinnostaako häntä enää. Hän on silti ihana muisto matkallani, vaikka se menikin näin.

Ainahan se mukavalla tavalla jännittää, eli ihastus kutkuttaa kun odotus ja tahto nähdä on olemassa. Hetkessä ei aivan tiedä kuinka reagoi, ja liian pitkä tuijottaminen on hieman epäkohteliasta, mutta kun on niin kova halu katsoa ja nauttia. Silloin kun pitää katsomastaan, ajattelee hyvin paljon pienessä ajassa. tahtoisi siirtyä lähemmäksi ja tuntea vieressä olevasta ihanasta ihmisestä tuleva positiivinen, hymyilyttävä sydämessä tuntuva väreily. Jos kyseessä nainen, tuntuu kuin naisen hiukset leijailisivat kasvoille, ja naisen tuoksu huumaisi maailmasta kaiken hetkessä kadoksiin, kuin tyhjentäisi naisen ympäristön tyhjäksi turhuuksista. Jännittäminen kuuluu luontevaan ihastumiseen, ihastunut ihminen kyllä tietää käyttäytyvänsä ja osoittavansa tahtomattaan ihastusta, sitä ei voi olla tavalla tai toisella näyttämättä, hymy karkaa tahtomattaan tai toisen lähellä suusta alkaa virtaamaan outoa puhetta jota ei tunnista itse eikä edes muista enää hetken kuluttua, on vetovoiman hetki joka saa pysymään kiinni otteessaan ja toivomaan että naisen mieli olisi myös avoin, ja pysähtynyt kahdenkeskiseen tunteiden vaihtoon. Naisen seurassa kuuluu olla kasvokkain, joko silmät avoinna tai suljettuna, jännittää vaikka suhde olisi jo hetken kestänyt, koska se tekee hetkeen oman herkkyytensä, aistimuksen jota normaalissa elämässä ei pääse kokemaan.
https://www.youtube.com/watch?v=NeB-H3zJmQM&list=RDNeB-H3zJmQM&start_radio=1

Tapahtuma oli käsikirjoitettu.

Olisiko ollut joskus 1986?

Tarjosin hänelle, kauniille naiselle, lonkeron.

Onhan siinä jonkinlainen jännitys läsnä. Positiivinen sellainen. Molemmilla. Tunnelataus ja odotukset aiheuttavat.

Ei minua jännittänyt, se oli yllätys, iloinen sellainen. Vaikka hän ensiksi kävelykin ohitseni kuin ei tuntisi.

Ei todellakaan, eikä hänkään minua.
Ei mennä sanattomaksi.
Sinne ylös jonnekin mukavia kesäpäiviä ☀️
Nähdään kun viilenee 🙋🏼

Säkenöi siihen malliin, ettei kenenkään kanssa ikinä. Ei ole vaivaannuttavaa vaikka oltaisiin hetki vain toistemme sisintä kuunnellen ❤️

ei jännittänyt. nukuttiin yö yhdessä. aamupalan jälkeen jahdille, tyyni meri, aurinkoa.

Menin lukkoon. Halasi jotain muuta miestä ja tuijotti minua, eli halusi varmaan satuttaa maksimaalisesti. Ei kai siinä mitään.

En uskalla kuin ujosti katsoa. Siksi meistä ei ikinä tule mitään ja olen muutenkin yksin. Parempi kun ei edes nähdä. Mieheltä naiselle.

Minua ei jännittänyt, mutta noin kymmenen vuotta nuorempaa tummatukkaista miestä jännitti.

Eipä mitään merkitystä.

up

No en semmosta missään nettipalstalla arvio. Minua jännitti, ja yllättäen se kaikista tärkein jäi sanomatta.

Hän yritti piilotella katsettaan. Aistin hänestä jonkinlaista ujoutta ja nolostumista. Marraskuussa tapahtui.

Muistan hämärästi hetken, jännitin ja tunsin suurta riemua samalla, kuin tulivuoren purkaus sydämestä aivoihin. Ehkä hän myös oli yllättynyt, ja kun yritän luoda kuvaa muisti arkistoista, saattoi hän olla hieman jännittynyt ja kuin olisi seisonut ujona nuorena kaunottarena odottamassa tanssiin kutsua. Muistan osan niistä tuhansista ajatuksista jotka sekoittivat 5 sekunnissa aivot lopullisesti, vaatteiden värin joka oli pehmeä, hiukset joissa oli pyöreä muoto joista olisi sopinut sormet lävitse, kauniit kasvot ja iho, silmissä tuttu arvoituksellinen mutta helposti lähestyttävä katse. Ehkä siellä kaiken joukossa vilahti pieni hymykin, joka oli kuin pajavasara olisi osunut ohimoon. Kasvokkain kohtaaminen oli hyvin rehellinen, jos liike olisi ennättänyt pysähtyä, seisoisimme vieläkin kädet toistemme ympärillä, huulet huulia vasten kivettyneinä, mutta tarina jätti auki seuraavan luvun ja kaipuun joka jäi kaivelemaan kauniilla tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=tZBcifVJDLs&list=RDtZBcifVJDLs&start_radio=1

En yleensä jännitä, en ollenkaan. Olen tottunut esiintymään, mutta kun ihastun ja ihastus on paikalla niin asia on aivan eri. Alan jännittämään, puna leviää poskille, sydän hakkaa, polvet menevät veltoiksi, ääni ja kädet tärisevät, mietin mokaanko jotenkin, näkyykö se minusta se ihastuminen, mitä sanon, mitä teen…

Ei minua muistaakseni jännittänyt, enkä usko että häntäkään. Sanojen keskellä yritin katsella häntä, sillä tiesin tämän ajanjakson koittavan kun en häntä enää näkisi 😔