Kuten aiemmassa osassa kerroin, Sota Seppo joutui saksalaisten vangiksi. Häntä raiskattiin ja kidutettiin. Aikaisemmassa osassa saitte myös lukea miten Seppo meni naimisiin Gunther- nimisen koiran kanssa. Koiran kanssa naimisiin meno ei johtunut siitä että Seppo olisi tyhmä. Kidutuksen ja raiskauksen aikana Seppo menetti järkensä. Gestapon käsittely oli liian kovaa ja sitä kesti 3 kuukautta. Sepon kanssa vangitut 6 sotilasta kuolivat. Miten Seppo sitten selviytyi? Kuten mainitsin Seppo tuli hulluksi. Hulluna hän teki kaikkea mitä hullut yleensä tekevät. Hänen hullut aktiviteettinsa huvittivat Wermachtia, Gestapoa ja SS:ää. Pari Gestapon upseeria sai idean viihdyttää muita sakuja. Seppo toimi viihdyttäjänä. Hänet vietiin erään hylätyn teatterin lavalle. Lavalla hän sitten leikki koiraa, tai oikeastaan hän luuli olevansa koira. Lavalle Sepon vastanäyttelijäksi vietiin Gunther- niminen saksan paimenkoira. Tästä saivat saksalaiset kunnon naurut pitkäksi aikaa. Seppo sitten rakastui Guntheiin ja tämän huomasivat myös saksalaiset. He tietenkin järjestivät viralliset kihlajaiset, joissa oli vastoin tahtoaan juutalainen pappi. Hääyöstä en kerro. Saksalaiset keskittyivät viihdyttämään itseään, kun amerikkalaiset sitten hyökkäsivät. Saksalaiset perääntyivät. Seppo ja Gunther kuitenkin jäivät. Sepon nöyryytettyä USAn armeijan, joutui hän yhdysvaltoihin hullujen huoneelle pariksi kuukaudeksi. Gunther tuli mukaan jenkkeihin.
Hullulassa olessaan, Seppo ikään kuin heräsi unesta ja muuttui jälleen entiselleen.
Mielisairaalan johtaja Andrew Kowalski tuli Sepon luo.” Jaahas te olettekin tulleet jo järkiinne. Eiköhän lähdetä.” Kysyi johtaja. ” Mihin?” Kysyi seppo aivan kun olisi herännyt kahdeksan tunnin yöunen jälkeen. ” Sotaoikeuteen… Vaimonne odottaa autossa.”
” Vaimoni? Sotaoikeuteen?” Sanoi seppo kuin olisi kuullut kaksi uutta sanaa.
Matkalla sotaoikeuteen Kowalski oli kertonut Sepolle, koko tarinan. Seppo ei ollut muistanut mitään. ” Te varmaan haluatte avioeron vaimostanne?” Kysyi Kowalski, Guntherin yrittäessä lähennellä Seppoa.
” Totta helvetissä haluan!”
” Se käy helposti… Mutta tuskin se on tarpeellista, kun sotaoikeus kuitenkin tuomitsee teidät kuolemaan.”
” Siitä huolimatta. En halua, että tämä haiseva piski perii koko omaisuuteni.” Sanoi Seppo työntäessään Guntheriä etäämmälle.
” Se perii kuitenkin puolet avioeron myötä. Teillä ei ole avioehtoa.” Sanoi Kowalski virnuillen.
” Enkö minä voi lopettaa sitä?”
” Se olisi murha.”
Seppo istui nolona sotaoikeudessa. Gunther odotti huolestuneena aulassa. Kowalski oli mukana oikeussalissa. Tuomari aloitti istunnon kopauttamalla puisella nuijalla pöytään. Tuomari aloitti sanomalla: ” Noniin eiköhän aloiteta, minulla lähtee kone puolentoista tunnin kuluttua.” Tuomari kohdisti katseensa Seppoon.” Seppo Sota. Teidät on lähettänyt sotaoikeuteen itse Eisenhover. Syytä en mainitse, koska se on liian nolo Herra Sotaa vastaa. Sitä paitsi me kaikki tiedämme sen ja minulla lähtee pian kone.” Oikeussalin perällä istuva nuori upseeri ei voinut pitää pintaansa, vaan räjähti hirveään nauruun. Kaikki paitsi Seppo kohdistivat katseensa upseeriin. Tuomari kopautti nuijalla pöytään. ” Pyydän hiljaisuutta saliin. Jos ette hyvä herra pysty olemaan nauramatta, joudun minä hiljentämään teidät.” Tämän kuultuaan upseeri rupesi nauramaan entistä kovempaa. Tuomari raivostui, veti pistoolin vyöltään ja ampui upseeria suuhun. Hän kuoli heti. Tuomari jatkoi: ” Hyvä herra Sota te olette asettaneet maamme naurunalaiseksi. Armeija yritti pitää asianne salassa, mutta perääntyneet saksalais- sotilaat levittivät tietoa Eurooppaan.” Tuomari otti esiin Berliinin sanomalehden, jonka etusivulla poseerasivat juuti vihityt Gunther ja Seppo. Sepolla oli päällään USAn armeijan asepuku. Guntherilla puolestaan oli päällään valkoinen hääpuku. Tuomari pisti lehden kiertoon. Ihmisten saatua lehden käsiinsä, rupesivat he nauramaan. ” Onko teillä tähän jotain sanottavaa herra Sota?” Kysyi tuomari Sepon saatua lehden käteensä. Seppo nousi seisomaan. Hänellä ei ollut asianajajaa. Kukaan ei kehdannut tulla. Hän aloitti: ” Herra tuomari… En kiistä häpäisseeni maatamme. Ollessani saksalaisten vankina minulle ja miehilleni tehtiin kauheita asioita. Blackoutistani huolimatta muista ne kauheudet. Meitä raiskattiin. Meitä kidutettiin mitä sadistisimmilla tavoilla. Muista erityisesti mitä Barkleylle tehtiin. Häneltä kuulusteltiin tietoja, mutta hän ei kertonut. Tästä hänelle seurasi hirveää henkistä ja fyysistä kidutusta. Häneltä leikattii puutarhasaksia apua käyttäen kivekset irti… Lopulta mieheni kertoivat kaiken, mitä saksalaiset halusivat tietää… Tämän jälkeen miehiäni ei enää tarvittu ja heidät teloitettiin… Minä olin jo tässä vaiheessa naimisissa transseksuaalisen koiran kanssa.” Seppo piti pienen tauon puheessaan ja jatkoi: ” Herra tuomari. Sellainen kohtelu saisi kenet vain sekoamaan. Teidätkin. Ja nyt pyydänkin lupaa päästä kostamaan näille saksalaisille, jotka tämän kaiken takana ovat.” Tuomari katsoi Seppoa oudoksuen tätä. ” Te siis tosiaan pyydätte lupaa päästä sotimaan Eurooppaan.” Seppo nyökkäsi ja tuomari jatkoi: ” Okei… Mutta ensin määrään teidät kahden viikon tutkimuksiin, ja jos lääkärit toteavat teidät terveeksi, pääsette sotimaan. Ja Seppo vielä semmonen juttu, että ota ero tosta koirasta… Jooko?” Seppo nyökkäsi tyytyväisesti. Kahden viikon kuluttua hän oli jälleen rintamalla.
Hullulassa olessaan, Seppo ikään kuin heräsi unesta ja muuttui jälleen entiselleen.
Mielisairaalan johtaja Andrew Kowalski tuli Sepon luo.” Jaahas te olettekin tulleet jo järkiinne. Eiköhän lähdetä.” Kysyi johtaja. ” Mihin?” Kysyi seppo aivan kun olisi herännyt kahdeksan tunnin yöunen jälkeen. ” Sotaoikeuteen… Vaimonne odottaa autossa.”
” Vaimoni? Sotaoikeuteen?” Sanoi seppo kuin olisi kuullut kaksi uutta sanaa.
Matkalla sotaoikeuteen Kowalski oli kertonut Sepolle, koko tarinan. Seppo ei ollut muistanut mitään. ” Te varmaan haluatte avioeron vaimostanne?” Kysyi Kowalski, Guntherin yrittäessä lähennellä Seppoa.
” Totta helvetissä haluan!”
” Se käy helposti… Mutta tuskin se on tarpeellista, kun sotaoikeus kuitenkin tuomitsee teidät kuolemaan.”
” Siitä huolimatta. En halua, että tämä haiseva piski perii koko omaisuuteni.” Sanoi Seppo työntäessään Guntheriä etäämmälle.
” Se perii kuitenkin puolet avioeron myötä. Teillä ei ole avioehtoa.” Sanoi Kowalski virnuillen.
” Enkö minä voi lopettaa sitä?”
” Se olisi murha.”
Seppo istui nolona sotaoikeudessa. Gunther odotti huolestuneena aulassa. Kowalski oli mukana oikeussalissa. Tuomari aloitti istunnon kopauttamalla puisella nuijalla pöytään. Tuomari aloitti sanomalla: ” Noniin eiköhän aloiteta, minulla lähtee kone puolentoista tunnin kuluttua.” Tuomari kohdisti katseensa Seppoon.” Seppo Sota. Teidät on lähettänyt sotaoikeuteen itse Eisenhover. Syytä en mainitse, koska se on liian nolo Herra Sotaa vastaa. Sitä paitsi me kaikki tiedämme sen ja minulla lähtee pian kone.” Oikeussalin perällä istuva nuori upseeri ei voinut pitää pintaansa, vaan räjähti hirveään nauruun. Kaikki paitsi Seppo kohdistivat katseensa upseeriin. Tuomari kopautti nuijalla pöytään. ” Pyydän hiljaisuutta saliin. Jos ette hyvä herra pysty olemaan nauramatta, joudun minä hiljentämään teidät.” Tämän kuultuaan upseeri rupesi nauramaan entistä kovempaa. Tuomari raivostui, veti pistoolin vyöltään ja ampui upseeria suuhun. Hän kuoli heti. Tuomari jatkoi: ” Hyvä herra Sota te olette asettaneet maamme naurunalaiseksi. Armeija yritti pitää asianne salassa, mutta perääntyneet saksalais- sotilaat levittivät tietoa Eurooppaan.” Tuomari otti esiin Berliinin sanomalehden, jonka etusivulla poseerasivat juuti vihityt Gunther ja Seppo. Sepolla oli päällään USAn armeijan asepuku. Guntherilla puolestaan oli päällään valkoinen hääpuku. Tuomari pisti lehden kiertoon. Ihmisten saatua lehden käsiinsä, rupesivat he nauramaan. ” Onko teillä tähän jotain sanottavaa herra Sota?” Kysyi tuomari Sepon saatua lehden käteensä. Seppo nousi seisomaan. Hänellä ei ollut asianajajaa. Kukaan ei kehdannut tulla. Hän aloitti: ” Herra tuomari… En kiistä häpäisseeni maatamme. Ollessani saksalaisten vankina minulle ja miehilleni tehtiin kauheita asioita. Blackoutistani huolimatta muista ne kauheudet. Meitä raiskattiin. Meitä kidutettiin mitä sadistisimmilla tavoilla. Muista erityisesti mitä Barkleylle tehtiin. Häneltä kuulusteltiin tietoja, mutta hän ei kertonut. Tästä hänelle seurasi hirveää henkistä ja fyysistä kidutusta. Häneltä leikattii puutarhasaksia apua käyttäen kivekset irti… Lopulta mieheni kertoivat kaiken, mitä saksalaiset halusivat tietää… Tämän jälkeen miehiäni ei enää tarvittu ja heidät teloitettiin… Minä olin jo tässä vaiheessa naimisissa transseksuaalisen koiran kanssa.” Seppo piti pienen tauon puheessaan ja jatkoi: ” Herra tuomari. Sellainen kohtelu saisi kenet vain sekoamaan. Teidätkin. Ja nyt pyydänkin lupaa päästä kostamaan näille saksalaisille, jotka tämän kaiken takana ovat.” Tuomari katsoi Seppoa oudoksuen tätä. ” Te siis tosiaan pyydätte lupaa päästä sotimaan Eurooppaan.” Seppo nyökkäsi ja tuomari jatkoi: ” Okei… Mutta ensin määrään teidät kahden viikon tutkimuksiin, ja jos lääkärit toteavat teidät terveeksi, pääsette sotimaan. Ja Seppo vielä semmonen juttu, että ota ero tosta koirasta… Jooko?” Seppo nyökkäsi tyytyväisesti. Kahden viikon kuluttua hän oli jälleen rintamalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikuttaa enemmän niiltä kaipaamiltani korkkareilta.
Tiedätkös Gunther että tämä täti on oppinut aikanaan saksaa ja japania just korkkareista,ja Tarzanista tuota isojen apinain kieltä joten kielitaito on aika hyvä.
No sehän on mukava kuulla. Luvassa on lisää Sota Sepon temmellyksiä ja seikkailuja. Pian saatte lukea Sota Sepon pojan, Sota Sampon seikkailuista Vietnamissa.
Täytyy sanoo että sulla on lahjoja. Mä oon lukenu näitä juttuja tällä palstalla jo puol vuotta, mutta tämä on ainoa joka on vaikuttanu muhun. Lisää näitä!
Jos suomeksi teititellään yhtä henkilöä, sanotaan: "Jaahas, Te olettekin tullut jo järkiinne."
Sinä puhuit useammasta ihmisestä, vaikka tarkoitit yhtä. Sen kardinaalivirheen huomattuaani lopetin tarinasi lukemisen. Suomalaiset eivät osaa suomea :(