tuntuu etten koskaan parane.. itse varmasti osasyyllinen sillä en ole ottanut vastaan kaikkea hoitoa mitä minulle ollaan tarjottu. olen lopettanut salaa lääkkeetkin ja se kostautuu nyt sitten. epämääräinen pelko ja hirveä ahdistus & masennus. :( tuntuu taas kaikki vaan valuvan käsistä ja elämä menee hukkaan.. tunnen itseni laiskaksi, rumaksi, paskaksi ihmiseksi.. mutta en kuitenkaan tahdo kuolla! pelkään kuolemaa aivan tajuttomasti ja eplkään myös läheisteni kuolemaa tai että joku heistä tai itse sairastuisin esim syöpään..
pelkään niin kaikkea mutten silti tee asioille mitään enkä kai paljon voisikaan.
tää on hirveetä.. kun ei vaan mikään auta..! voin pahoin. epäonnistun aina kaikessa. kaikki kattoo mua pahasti. jos jotain yritän, epäonnistun varmasti. niin siinä on aina käynyt ja tulee käymään jatkossakin..
pelkään niin kaikkea mutten silti tee asioille mitään enkä kai paljon voisikaan.
tää on hirveetä.. kun ei vaan mikään auta..! voin pahoin. epäonnistun aina kaikessa. kaikki kattoo mua pahasti. jos jotain yritän, epäonnistun varmasti. niin siinä on aina käynyt ja tulee käymään jatkossakin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kerran olet jo kerran saanut haettua apua ja lääkkeet, älä nyt luovuta. Parantuminen on hidas prosessi, tiedän, koska se on itselläni menossa. Itse olen syönyt lääkkeitä yli puoli vuotta ja ottanut ehdotetut hoidot vastaan. Vaikkka en aluksi uskonut niiden auttavan, nyt huomaan, että ne ovat tehonneet. Parantuminen on välillä tuskallisen hidasta mutta kannattavaa, elämä tuntuu nyt niin paljon helpommalta kuin ennen. Uskon, että säkin haluat tuosta olotilasta pois, aloita hoito uudestaan, käväise lääkärillä. Älä anna sun elämän valua käsistäsi hukkaan..
aika törkeästi sanottu, anteeks nyt vaan...
kun et mun elämästä mitään tiedä.. lopetin lääkkeet siksi että mut pakotettiin syömään niitä ja oon syöny niitä niin monta etten muista ees kaikkien nimiä.. ja noista lääkkeistä tuli mulle kauheita sivuvaikutuksia mutta lääkärit ei uskoneet mua joten oli PAKKO lopettaa! vai olisitko itse jatkanut kun et pääse sängystä ylös etkä voi hengittää ja joka paikkaan koskee?? ja noita lääkkeitä ehdin käyttää 2 kk, muita aina jonku kk:n kunnes taas vaihdettiin uuteen..
oon ollu hoidossa jo kauan, en enää ees muista millo hoitoo menin. mitää keskusteluja en oo jättämässä pois vaikka noi 3 krt/viikossa ei oo auttanu yhtään mitään!!
Minulla on vielä sellainen tilanne etten ole suostunut ottamaan vastaan apua mitä on tarjottu tai paremminkin ehdotettu. En ole koskaan syönyt mitään lääkkeitä tähän enkä ole käynyt kunnon ammattilaisella juttelemassa. Tuntuu että se leimaisi minut sekopääksi. Olen yrittänyt omillani selvitä, erittäin huonoin tuloksin. Tällä hetkelläkin ahdistaa ja masentaa. Olen aivan tyytymätön itseeni. En välitä itsestäni yhtään. En osaa kuvitella päivää kun voisin todella hyvin eikä tarvisi pelätä että taas vajoaa. Minäkin ajattelen itsestäni samoin kuin sinä. Voimia kuitenkin, ehkä se aurinko meille vielä joskus alkaa paistaa.