Viime yönä näin tällaista unta:
Koululla (jossa käyn) oli jotkut juhlat. Niiden päätyttyä lähdin skootterillani ajamaan kotiin päin. Kyytiin olin ottanut erään luokkatoverini (tyttö, jonka kanssa en ole erityisemmin tekemisissä). Valkkasin pitemmän reitin, koska luokkalaiseni asui siellä päin.
Vähän matkaa ajettuani skootteri horjahti ja me tipuimme sen kyydistä. Skootteri jatkoi vaan matkaansa ja juoksimme sen perään.
Kohta löysimme skootterini tien vierellä olevasta montusta. Ihmettelin, että miten saisin skootterin ylös tuolta ja hetken yritinkin. Huomasin, että kaverini juoksi muutaman sadan metrin päässä pois paikalta. Lähdin hänen peräänsä, mutta kohta muistin skootterini. Käännyin takaisin.
Menin montulle, eikä skootterini ollut enää siellä. Se oli uponnut maan sisään. Paikalle tuli koulumme puukäsityön opettaja muutaman oppilaan kanssa. Hän selitti minulle minne skootterini oli kadonnut. Lähdin heidän mukaansa lava-auton kyytiin.
Olimme taas koululla. Siellä pikkulapset pelasivat mutapalloa ja oli vaikeaa päästä läpi toiselle puolelle pihaa. matkalla oli myös muitakin esteitä kuten pitkä jyrkkä ylämäki.
Lopulta saavuimme vanhalle, lähes laholle autiotalolle. Siinä kohtaa opettaja ja muut oppilaat lähtivät takaisin autolle ja minä jäin etsimään skootteriani sumuisesta talosta (jonka alapuolella oli jonkinlainen kosteikkoalue).
(Olin kuullut jostain, että siellä joskus asunut pikkutyttö oli omistanut kolme nukkea. Yksi keltainen ja kaksi sinistä. Siniset nuket hän oli lopulta ampunut, koska ei enää pitänyt niiden väristä. Keltaista nukkea hän rakasti koko sydämestään. Löysin talosta ne kaksi ammuttua sinistä nukkea kamarin pyykkikorista.)
Talossa oli pelottavaa ja hiljaista. Piti koko ajan katsoa mihin astui, sillä lattia oli joistain kohtaa täysin mätä. Päädyin kamariin.Vaatekaapin ovessa luki: "I love yellow. I hate blue...." Runo jatkui viellä muillakin väreillä, " I like green..."
Tässä kohtaa heräsin, mutta kun nukahdin, uneni jatkui hieman erilaisena.
Olin yhä samassa talossa. Olin ollut siellä ystävieni kanssa yötä. Aamulla lähdimme jalkeille ja aurinko paistoi.
Siellä, mistä olin edellisessä unessa mennyt taloon sisälle, oli nyt kahvitteluterassi. Siellä kahvia joivat ainakin Simo Salminen nuorempana ja Mikko Alatalo samassa pöydässä. Heti menimme heille rehvastelemaan siitä, kuinka olimme olleet tässä talossa yötä. He vain ihmettelivät.
Kävelimme nyt naapurikunnan keskustassa. Päätimme yhteistuumin mennä takaisin taloon hakemaan tavaroitamme. Ajattelimme, että kyllä talolla nyt takaovikin täytyi olla. Menimme talon toiselle puolelle ja siellä olikin aikamoinen näky. Pitkä jono ihmisiä jonottamassa tähän autiotaloon. Tämä olikin joku turistikohde.
Oli kaksi porttia ja kaikki jonottivat toisella puolella. Me käytimme toista reittiä ja röyhkeästi hyppäsimme puomin yli. Eräs pikkupoika kysyi: "Miten te siitä pääsette kulkemaan?" Sanoin vain takaisin:"Meillä on avain."
Sitten heräsin.
Skootteria en unessa löytänyt....
Voiko tästä unesta tulkita yhtään mitään?
Koululla (jossa käyn) oli jotkut juhlat. Niiden päätyttyä lähdin skootterillani ajamaan kotiin päin. Kyytiin olin ottanut erään luokkatoverini (tyttö, jonka kanssa en ole erityisemmin tekemisissä). Valkkasin pitemmän reitin, koska luokkalaiseni asui siellä päin.
Vähän matkaa ajettuani skootteri horjahti ja me tipuimme sen kyydistä. Skootteri jatkoi vaan matkaansa ja juoksimme sen perään.
Kohta löysimme skootterini tien vierellä olevasta montusta. Ihmettelin, että miten saisin skootterin ylös tuolta ja hetken yritinkin. Huomasin, että kaverini juoksi muutaman sadan metrin päässä pois paikalta. Lähdin hänen peräänsä, mutta kohta muistin skootterini. Käännyin takaisin.
Menin montulle, eikä skootterini ollut enää siellä. Se oli uponnut maan sisään. Paikalle tuli koulumme puukäsityön opettaja muutaman oppilaan kanssa. Hän selitti minulle minne skootterini oli kadonnut. Lähdin heidän mukaansa lava-auton kyytiin.
Olimme taas koululla. Siellä pikkulapset pelasivat mutapalloa ja oli vaikeaa päästä läpi toiselle puolelle pihaa. matkalla oli myös muitakin esteitä kuten pitkä jyrkkä ylämäki.
Lopulta saavuimme vanhalle, lähes laholle autiotalolle. Siinä kohtaa opettaja ja muut oppilaat lähtivät takaisin autolle ja minä jäin etsimään skootteriani sumuisesta talosta (jonka alapuolella oli jonkinlainen kosteikkoalue).
(Olin kuullut jostain, että siellä joskus asunut pikkutyttö oli omistanut kolme nukkea. Yksi keltainen ja kaksi sinistä. Siniset nuket hän oli lopulta ampunut, koska ei enää pitänyt niiden väristä. Keltaista nukkea hän rakasti koko sydämestään. Löysin talosta ne kaksi ammuttua sinistä nukkea kamarin pyykkikorista.)
Talossa oli pelottavaa ja hiljaista. Piti koko ajan katsoa mihin astui, sillä lattia oli joistain kohtaa täysin mätä. Päädyin kamariin.Vaatekaapin ovessa luki: "I love yellow. I hate blue...." Runo jatkui viellä muillakin väreillä, " I like green..."
Tässä kohtaa heräsin, mutta kun nukahdin, uneni jatkui hieman erilaisena.
Olin yhä samassa talossa. Olin ollut siellä ystävieni kanssa yötä. Aamulla lähdimme jalkeille ja aurinko paistoi.
Siellä, mistä olin edellisessä unessa mennyt taloon sisälle, oli nyt kahvitteluterassi. Siellä kahvia joivat ainakin Simo Salminen nuorempana ja Mikko Alatalo samassa pöydässä. Heti menimme heille rehvastelemaan siitä, kuinka olimme olleet tässä talossa yötä. He vain ihmettelivät.
Kävelimme nyt naapurikunnan keskustassa. Päätimme yhteistuumin mennä takaisin taloon hakemaan tavaroitamme. Ajattelimme, että kyllä talolla nyt takaovikin täytyi olla. Menimme talon toiselle puolelle ja siellä olikin aikamoinen näky. Pitkä jono ihmisiä jonottamassa tähän autiotaloon. Tämä olikin joku turistikohde.
Oli kaksi porttia ja kaikki jonottivat toisella puolella. Me käytimme toista reittiä ja röyhkeästi hyppäsimme puomin yli. Eräs pikkupoika kysyi: "Miten te siitä pääsette kulkemaan?" Sanoin vain takaisin:"Meillä on avain."
Sitten heräsin.
Skootteria en unessa löytänyt....
Voiko tästä unesta tulkita yhtään mitään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kulkuvälineesi pettää sinut, lisäksi sinulla on kyydissä joku, kuka. Voisi kuvata itseäsikin. Joku sinut on jättänyt ja laittaa sinut etsimään häntä. Etsitkö kuitenkin itseäsi?
Mutapallon pelaaminen voisi kuvata jotain kiusaamistilanetta. Yritetään loata, nolata toinen. Jyrkkä ylämäki kuvaa ponnisteluja elämässä.
Vanha laho talo kuvaa itseäsi, olemustasi. koetko itsesi tällaiseksi vertauskuvallisesti, lahoksi (heikoksi), sumuiseksi (et näe kunnolla).
Ammutut nuket kuvaavat jonkinlaista vihaa itseään kohtaa, sisäistä lastasi kohtaan. Siniseet nuket ovat piirteitä joita et hyväksy itsessäsi, ne olet tuhonnut, keltainen puoli on se jonka hyväksyt. Rakastatko itsessäsi tai tunnetko, että sinua rakastetaan vain silloin kuin olet iloinen ja reipas (keltainen), mutta ei silloin kuin olet hiljainen ja surullinen (sininen)? Olet ehkä kehittänyt itsellesi tällaisen reippaan minän, joka ei kuitenkaan ole oikea sisäinen minäsi, jota nyt etsit. Etsit tasapainoa itsesi kanssa ja sitä aitoa omaa minääsi, sieluasi. Talon lattia oli laho, joten se kuvaa olemisesi heikkoa perustaa.
Uni jatkuu sitten heräämisen jälkeen toiveekkaampana. Kahvitteluterassin Simo Salmisesta ainakin tulee miteleen vertauskuvallisesti ehkä se, että hän oli nuorempana sellainen hassu ja hauska kaveri, mutta elämä ei ole häntä hyvin kohdellut, ehkä hänellä tuo hauskuus on ollut juuri tuollainen keltainen nukke joka on ollut vain hyväksyttävä, mutta sen kanssa ei ole jaksanutkaan elää, kun on joutunut tukahduttamaan aidon oman minän (joka on voinut olla sininenkin, surunenkin..)Mikko Alatalokin on sellainen aina reipas ja iloinen.. Rehvastelit heille, että olet ollut itseäsi etsimässä, olet ollut rohkea, kun olet seikkaillut pelottavassa talossa. Niin pitkä jono oli takaovella, niin monet ihmiset loppujen lopuksi etsivät itseään, et ole ainut. Et ole yksin vaikka joskus siltä tuntuukin. Sinun ei tarvitse jonottaa, uni alitajuisesti kertoo, että olet löytämässä jo itseäsi, sinulla on avain omaan sydämeesi:)