Saku ja Kale, kaksi

Saku ja Kale, kaksi työtöntä kaverusta, istuivat vanhan Toyota Corollan etupenkeillä. Auto oli Sakun, tai oikeastaan hänen serkkunsa vanha romu, joka oli jäänyt Sakun pihaan lojumaan. Oli lämmin heinäkuun ilta, ja kaverukset olivat päättäneet lähteä ajelemaan maaseudun mutkateitä ilman sen kummempaa päämäärää. Radio rätisi jotain iskelmää, ja ikkunat olivat auki, koska ilmastointi oli rikki jo edellisen omistajan aikaan.Kale kaivoi taskustaan tupakka-askin ja sytytti savukkeen. "Missä me oikeen mennään?" hän kysyi, puhaltaen savua ulos ikkunasta."Ei hajuakaan," Saku vastasi, tapittaen tietä. "Mut eikö se oo seikkailun pointti? Mennä vaan."Hetken päästä auton sisään alkoi leijailla outo, pistävä haju. Saku kurtisti kulmiaan ja vilkaisi Kalea. "Mitä sä poltat, jotain spesiaalia?""Ei, tää on vaan perus Marlbora!" Kale naurahti, mutta haistoi sitten itsekin jotain outoa. "Mikä tää haju on? Haisee ku bensa-asema."Kaverukset alkoivat nuuskia ilmaa. Haju voimistui, ja pian Kale kääntyi katsomaan takapenkille. Siellä, kuluneen kangaspenkin päällä, lojui rypistynyt, kellertävä rätti. "Mikä helvetti toi on?" hän sanoi ja nappasi rätin käteensä.Heti kun Kale nosti rätin, haju iski nenään kuin nyrkki. "Voi perkele, tää haisee liuottimelta!" hän huudahti ja pudotti rätin takaisin penkille. Saku veti äkkiä auton tien sivuun ja sammutti moottorin."Mistä toi on tullu?" Saku ihmetteli, kääntyen takapenkille. "Ei kai toi oo serkun maalausreissulta jääny? Se oli jotain seiniä maalaamas viime kesänä."Kale tuijotti rättiä epäluuloisesti. "Jos tää on jotain tinneriä, me voidaan saada pää kipeeks. Tai räjähtää!" Hän dramatisoi, mutta avasi oven ja alkoi tuulettaa autoa.Saku nauroi, mutta tarttui rättiin varovasti ja heitti sen ulos ojan reunaan. "Ei me nyt räjähdä, mut parempi päästä tosta eroon. Tuo oli varmaan unohtunu tonne penkin väliin."Auto tuuletettiin, ja kaverukset jatkoivat matkaa. Haju hälveni, mutta Kale ei voinut olla vitsailematta. "Tää Toyota on kyllä legenda. Selviää liuotinrätistäkin! Ehkä meidän pitäs nimetä tää, vaikka... Liuotoyota!"Saku pyöritti silmiään. "Älä ny ala. Tää on vaan vanha Corolla, joka ei suostu kuolemaan."Matka jatkui, ja kaverukset päätyivät lopulta pysähtymään pienelle huoltoasemalle ostamaan kahvia ja pullat. Toyota seisoi parkkipaikalla, hieman vinossa mutta uskollisesti. Saku taputti sen konepeltiä. "Hyvä peli, vaikka välillä haiseekin."Kale virnisti. "Seuraavaks tarkistetaan penkit ennen ku lähetään. Ei enää yllätyksiä!"Ja niin Toyota vei Sakun ja Kalen takaisin maantielle, kohti seuraavaa päämäärätöntä seikkailua.