Jos en olisi niin pinnallinen,vaikea ja tunnerikas ihminen. Mun on vaikea kiinnostua suurimmasta osasta ihmisiä, kun ei vain ole mun tyyppiä, ne jotka on , on varattuja, lapsellisia, lesboja, tai muuten saavuttamattomissa. Onhan sitä tullut yritettyä laittaa rimaa alemmaksi ja katsoa miten käy, mut eipä siitä oikein mitään tullut, vaikka aidosti yritin.
Miksen saisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka miellyttää minua joka tavalla, ainakin se ihminen olisi erityinen, ja saisi kokea olevansa ainutlaatuinen, rakastettu ja tuntea sen rakkauden/ihastuksen minussa, ja minun ei tarvitsisi "esittää" rakastunutta tai yrittää pakottaa rakkautta, se vain tuntuu niin vaikealta.
Rakkaus ei koskaan ole valinta. Se tunne, joka sekoitetaan usein rakkauteen on sentimentaalisuus,nostalgia ja turvallisuuden tunne: asioita joita saa läheiseltä ystävältä, aito rakkaus on sitä, että koet suunnatonta viehätysvoimaa toisen ulkonäköä,persoonaa ja luennetta kohtaan, eikä tarvitse epäröidä yhtään. Se on sitä, että rakastaa toista.
Jos seurustelee ihmisen kanssa, joka ei miellytä ulkoisesti, tai persoonaltaan, asettaa itsensä sentimentaalien harhakuvien ansaan. Rakastat ajatusta rakkaudesta, et persoonaa. Aito rakkaus nimittäin, rakastaa kaikkea siinä ihmisessä, ei vain tiettyä mukavuutta/yhteiselon tunnetta.
Yhteiskunnan sosiaalinen paine on näköjään ajanut ihmisiä ajattelemaan tavoilla, että "No kunhan on joku, että ei tarvii yksin olla", mutta se sotii jo niin paljon biologiaammekin vastaan, meidät on tehty biologisesti kilpailemaan kumppanista, joka on meille paras mahdollinen, puhumattakaan tunteellisesta ja seksuaalisesta yhteensopivuudesta.
Onhan se toisaalta haastellista, kun joutuu aina avaamaan sitä muille ihmisille, että miksi suhde ei toimisi, jos "tähdet ei ole kohdillaan"
Miksen saisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka miellyttää minua joka tavalla, ainakin se ihminen olisi erityinen, ja saisi kokea olevansa ainutlaatuinen, rakastettu ja tuntea sen rakkauden/ihastuksen minussa, ja minun ei tarvitsisi "esittää" rakastunutta tai yrittää pakottaa rakkautta, se vain tuntuu niin vaikealta.
Rakkaus ei koskaan ole valinta. Se tunne, joka sekoitetaan usein rakkauteen on sentimentaalisuus,nostalgia ja turvallisuuden tunne: asioita joita saa läheiseltä ystävältä, aito rakkaus on sitä, että koet suunnatonta viehätysvoimaa toisen ulkonäköä,persoonaa ja luennetta kohtaan, eikä tarvitse epäröidä yhtään. Se on sitä, että rakastaa toista.
Jos seurustelee ihmisen kanssa, joka ei miellytä ulkoisesti, tai persoonaltaan, asettaa itsensä sentimentaalien harhakuvien ansaan. Rakastat ajatusta rakkaudesta, et persoonaa. Aito rakkaus nimittäin, rakastaa kaikkea siinä ihmisessä, ei vain tiettyä mukavuutta/yhteiselon tunnetta.
Yhteiskunnan sosiaalinen paine on näköjään ajanut ihmisiä ajattelemaan tavoilla, että "No kunhan on joku, että ei tarvii yksin olla", mutta se sotii jo niin paljon biologiaammekin vastaan, meidät on tehty biologisesti kilpailemaan kumppanista, joka on meille paras mahdollinen, puhumattakaan tunteellisesta ja seksuaalisesta yhteensopivuudesta.
Onhan se toisaalta haastellista, kun joutuu aina avaamaan sitä muille ihmisille, että miksi suhde ei toimisi, jos "tähdet ei ole kohdillaan"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Myös ikä vaikuttaa moneen asiaan
Kuulostaa todella nuorelta. Parikymppinen max?
Asiaa kirjoitit🩷
"Yhteiskunnan sosiaalinen paine on näköjään ajanut ihmisiä ajattelemaan tavoilla, että "No kunhan on joku, että ei tarvii yksin olla""
Niin, vaihtoehtonahan tosiaan on myös olla seurustelematta, kunnes se sopivan oloinen löytyy ja osoittaa myös vastavuoroista kiinnostusta.
Kukaan ei pakota seurustelemaan kenenkään kanssa. Itsekin ollut sinkku jo n. 15 vuotta.