aivan hirveästi kun lemmikki kuoli, se oli talvikko. Lapsesta asti on ollut kissoja, ikinä ei ole koskaan alkanut itkettämään niin paljon. En tiedä mikä siinä oli.
Talvikoillahan on semmoinen tosi samettinen turkki, se on tosi hieno. Sitten ne ottaa kylpyjä hiekkapölyssä.
Kun se talvikko oli pieni, niin pystyin kutsumaan sitä, se oilein hyppäs ja kiipes luokse.
Ja mä oon sentään aikuinen mies, yli 30. Tapauksesta siis aikaa ehkä pari vuotta. Voi sitä surkeutta, senkin kun näki sen onnelisena siinän sen pienessä rasiassa/arkussa.
Talvikoillahan on semmoinen tosi samettinen turkki, se on tosi hieno. Sitten ne ottaa kylpyjä hiekkapölyssä.
Kun se talvikko oli pieni, niin pystyin kutsumaan sitä, se oilein hyppäs ja kiipes luokse.
Ja mä oon sentään aikuinen mies, yli 30. Tapauksesta siis aikaa ehkä pari vuotta. Voi sitä surkeutta, senkin kun näki sen onnelisena siinän sen pienessä rasiassa/arkussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon yrittäny miettiä sitä. Ehkä siinä jotain semmoista, että ihminenkin elää periaatteessa koko elämänsä jossain häkissä, tai laatikossa ja on kuitenkin aina vähän riippuvainen toisten kädenojennuksista.