Pistää hiukan miettimään kun sekä vl-uskon kannattajat että vastustajat pistävät yksittäisiä raamatunkohtia puolesta ja vastaan, tukemaan tai ei-tukemaan kyseistä uskoa. Ihan mahdotonhan tuollaisilla on todistaa yhtään mitään kun toinen kohta saattaa heti kumota koko jutun ja lisäksi eri uskonnot ja lahkot ottavat eri kohdat kirjaimellisesti/vertauskuvallisesti.
Väitetäänhän toki myös että uskon asia on uskon asia, ei sitä järjellä voi selittää. Mutta Raamatulla kai pitäisi pystyä mutta tuntuu että kaikki vain etsivät sieltä ne kohdat, jotka tukevat juuri omaa uskoa, ja karsivat ne jotka eivät tue?
Tukholman ry:llä aikoinaan oli alustus, jossa alustaja (nimeä en valitettavasti muista eikä ehkä saisi tänne laittaakaan mutta Suomesta kuitenkin, olisikohan ollut joku opistoihminen) Raamatun-kohdilla perusteli miksi vl-usko on (ainoa? En muista sitäkö todisti vai pelkkää oikeutta) oikea usko. Syynä ilmeisesti se että Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, on hyvin runsaasti pääosin sovussa eläviä eri uskontojen kannattajia ja ilmeisesti sitten oltiin huolestuttu kun moni vl:kin suhtautuu erittäin suopeasti muihinkin (kuten Ruotsissa on tapana erilaisuuteen suhtautua).
No, iallafall, alustaja sitten luki kasan Raamatun-kohtia, selitti miten "epäuskoiset" perustelavat "meidän" olevan väärässä ja etsi niihin Raamatun-paikat, jotka tukivat omaa katsantoa. Kahvipöydässä omassa porukassamme sitten totesimme, että kyllä sieltä löytyy myös Raamatun-kohdat, joilla nuokin voidaan kumota ja saada ihan erilainen lopputulos. Eipä sitä kuitenkaan tietenkään alustajalle kerrottu eikä puheenvuorojakaan puhuttu. Tiedätte varmasti (ainakin lestadiolaiset) ettei semmonen käy päinsä.
No mutta ajattelin vain ajatuksianne pyytää moisesta asiasta?
Sinänsä huvittavaa kun Suomesta lähetetään Ruotsin ry:lle alustajia yms ja puhuvat juuri niin kuin Suomessa, eli kuinka maailma meitä pilkkaa, erotumme muista jne. Ruotsissapa ei paljon erotuta muista yhden lestadiolaisuuden takia (tai erotutaan mutta kukapa siitä välittäis, ihmisethän ON erilaisia), eikä siellä pilkata, eihän siellä useimmat edes tiedä mitä vanhoillislestadiolaisuus, suviseurat jne oikein on jne jne. Itse olen Suomessakin asunut, joten sinänsä ymmärrän puheenparret ja me-hengen luomisen kyseisillä jutuilla yms silti mutta Ruotsissa ikänsä asuneille uskovaisille kyllä ei varmastikaan lähimainkaan aukene että mistä oikein puhutaan, ongelmista yms joita ei Ruotsissa ole. Ongelmia toki Ruotsissakin mutta ne täysin erilaisia.
Tuli pitkä teksti ja kirjoitusvirheitä voi olla mutta sana on vapaa:)
Väitetäänhän toki myös että uskon asia on uskon asia, ei sitä järjellä voi selittää. Mutta Raamatulla kai pitäisi pystyä mutta tuntuu että kaikki vain etsivät sieltä ne kohdat, jotka tukevat juuri omaa uskoa, ja karsivat ne jotka eivät tue?
Tukholman ry:llä aikoinaan oli alustus, jossa alustaja (nimeä en valitettavasti muista eikä ehkä saisi tänne laittaakaan mutta Suomesta kuitenkin, olisikohan ollut joku opistoihminen) Raamatun-kohdilla perusteli miksi vl-usko on (ainoa? En muista sitäkö todisti vai pelkkää oikeutta) oikea usko. Syynä ilmeisesti se että Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, on hyvin runsaasti pääosin sovussa eläviä eri uskontojen kannattajia ja ilmeisesti sitten oltiin huolestuttu kun moni vl:kin suhtautuu erittäin suopeasti muihinkin (kuten Ruotsissa on tapana erilaisuuteen suhtautua).
No, iallafall, alustaja sitten luki kasan Raamatun-kohtia, selitti miten "epäuskoiset" perustelavat "meidän" olevan väärässä ja etsi niihin Raamatun-paikat, jotka tukivat omaa katsantoa. Kahvipöydässä omassa porukassamme sitten totesimme, että kyllä sieltä löytyy myös Raamatun-kohdat, joilla nuokin voidaan kumota ja saada ihan erilainen lopputulos. Eipä sitä kuitenkaan tietenkään alustajalle kerrottu eikä puheenvuorojakaan puhuttu. Tiedätte varmasti (ainakin lestadiolaiset) ettei semmonen käy päinsä.
No mutta ajattelin vain ajatuksianne pyytää moisesta asiasta?
Sinänsä huvittavaa kun Suomesta lähetetään Ruotsin ry:lle alustajia yms ja puhuvat juuri niin kuin Suomessa, eli kuinka maailma meitä pilkkaa, erotumme muista jne. Ruotsissapa ei paljon erotuta muista yhden lestadiolaisuuden takia (tai erotutaan mutta kukapa siitä välittäis, ihmisethän ON erilaisia), eikä siellä pilkata, eihän siellä useimmat edes tiedä mitä vanhoillislestadiolaisuus, suviseurat jne oikein on jne jne. Itse olen Suomessakin asunut, joten sinänsä ymmärrän puheenparret ja me-hengen luomisen kyseisillä jutuilla yms silti mutta Ruotsissa ikänsä asuneille uskovaisille kyllä ei varmastikaan lähimainkaan aukene että mistä oikein puhutaan, ongelmista yms joita ei Ruotsissa ole. Ongelmia toki Ruotsissakin mutta ne täysin erilaisia.
Tuli pitkä teksti ja kirjoitusvirheitä voi olla mutta sana on vapaa:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
>>
vl-uskon kannattajat että vastustajat pistävät yksittäisiä raamatunkohtia puolesta ja vastaan, tukemaan tai ei-tukemaan kyseistä uskoa. Ihan mahdotonhan tuollaisilla on todistaa yhtään mitään kun toinen kohta saattaa heti kumota koko jutun
>>
Olet sinänsä oikeassa. Mikäli haluaa uskoa Raamatunmukaisesti, niin tällöinhän pitää uskoon kaikki, mitä Raamatussa tai ainakin uudessa testamentissa sanotaan. Koko Raamattua tai edes pitkää pätkää siitä on tänne täysin turha laittaa, koska kukaan ei jaksa lukea ja kommentointi kärsii. Luonnollisesti jokainen laittaa ne kohdat, jotka katsoo tukevan omaa näkemystään.
En malta olla tässä hieman heittämättä huulta siitä, kuinka vanhoillisilla nuo kohdat ovat pari jaetta avaimista ja kolme kohtaa seurakunnasta. Ei-vl:illä puolestaan on lukuisat Jeesuksen lupaukset pelastumisesta yksin uskomisen kautta...
- toisille ei riitä !
uskonasioissa kenellekkään ei riitä ainakaan se mitä joku ihminen opettaa, vaan haluaa kokoajan kuunnella sitä mitä Jumala haluaa opettaa ja oppia lisää.
Jumala Pyhän Henkensä vaikutuksesta puhuu vain omiensa kautta.
Pyhä Hengen lahjan saannut ihminen pysähtyy monesti miettimään tekojaan, ja kuuntelemaan Jumalan toivomuksia, hän ei tyydy siihen mitä joku sanoo vaan toimii Jumalan ohjauksessa löytäen oikean tien ja siten oppii löytämään eron oikean ja väärän välillä.
Se mitä Jumala kertoo on oikein ja sitä ei pidä epäillä, mutta se mitä ihminen opettaa ja se tuntuisi väärälle niin silloin sitä ei pidä kuunnella, vaan pitää mennä Jumalan ohjauksessa sinne oikeaan.
tuntuu siltä, kun peilaa omaa uskonymmärrystään "opetukseen " että siinä on ristiriitaa, niin silloin on tärkeää mennä keskustelemaan. Ei meillä kristityillä ole sellaisia asioita, joista me ei voitaisi keskustella. Ei myöskään ry:llä pidettävissä tilaisuuksissa.
Toinen asia on sitten se, että onko meillä siihen rohkeutta. Kunpa sitä sellaisissa tilanteissa löytyisi. Jos ei puhuta niin voi jäädä "karvas juuri" sydämeen.
jos mieltä painaa jokin opetuksessa ja se tuntuisi väärälle, niin siitä on pystyttävä puhumaan, ja siten ettei jää epäselväksi Jumalan tahto, vaan saa varmuuden sydänmessään että on sillä oikealla polulla.
En tiedä onko sinulla vakionimimerkkiä. Älä arkaile sellaisen käyttämistä.
olen tällä palstalla. Joskus tulee piipahdettua. Täytyy jos aika sallii syksymmällä ottaa nimimerkki (jos tulee kirjoiteltua).
Hyvää kesää sinullekkin JanHus:)
että siksi nyt kirjoitan ilman nimimerkkiä, kun se nimimerkki on näköjään jollain toisella käytössä jolla itse olen joskus kirjoitellut.
Epäselvyyksien vuoksi en nyt käyttänyt mitään nimimerkkiä. Sitten kukaan kun ei tiedä kuka kukin on mielipiteineen.
sain kylmät väreet selkäpiihin sanavalinnastasi "karvas juuri"....
Sillä on läheistäni, syytöntä ihmistä syytetty hoitokokouksissa.
Raamattu on meille kirjoitettu, että meillä Raamattuin lohdutusten kautta toivo olisi.
Vanhassa Testamentissa kerrotaan tulevasta lunastuksesta, silloin uskottiin Jumalan lupaukseen tulevasta syntien sovituksesta. Uusi Testamentti kertoo miten Jeesus tuli ja täytti lain tähtemme sovittaen koko maailman synnit. Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa.
Ottamalla yksittäisiä Raamatun lauseita tai kohtia irrottaen ne asiayhteydestä voidaan saada aikaan omia tulkintoja, joilla tuetaan oman ryhmän tai oppisuunnan opetuksia. Väärät opit saattavat olla hyvin lähellä oikeaa. Siis portin vieressä. Todella eksyttävää.
On muistettava, että vähä hapatus koko taikinan hapattaa. Joka on vähässä väärä on kokonaan väärä. Näin Raamattu opettaa.
Raamattu todistaa itse itsensä. Sama asia löytyy useammasta Raamatun paikasta. Tutkimalla löytyy asiayhteys ja tarkoitus.
Meidän tulee seurata Jeesusta opissa ja elämässä. Uskon perusteena on oltava kokonainen Jumalan sana. Sillä tuomitaan kaikki opit ja opetukset.
Jeesus opetti: Hedelmistä te heidät tunnette. Pitää katsoa minkä vaikutuksen on tehnyt ja mitkä tulokset ovat kunkin opin ja opetuksen tuloksena syntyneet.
..sopivassa suhteessa sekoiteltuna. Eräskin mies luki synninhätäänsä raamattua. Hän avasi raamatun ja luki ensimmäisen silmään sattuvan kohdan. Siinä luki että Juudas meni ja hirtti itsensä. Hän oli sitä mieltä, että kohta ei ollu hyvä ja etsi uuden. Avasi uudestaan ja luki ensimmäisen silmäänsä sattuneen kohdan. Siinä luki että: Mene sinäkin ja tee samoin. Sellaista sillisalaattia saa ramatusta kun sopivasti alkaa sekoittelemaan, kohdan sieltä, toisen täältä.
(Tuota viimeistä kappaletta kommentoin.)
Ei ole minullekaan auennut ne puheet pilkkaamisesta ja muista erottumisesta. Pari, kolme vuotta olen näitä uskontofoorumeita seurannut netistä, eikä lakkaa ihmetyttämästä. Onko Suomessa ihan oikeasti tuollainen kamala "vainoaminen" eri uskonsuuntien välillä? Eikä ainoastaan lestadiolaisista puhuttaessa, vaan aivan samalla tavalla muidenkin kohdalla.
Minullekin on monesti tullut tunne, että sanoi mitä tahansa, niin hyvä on ainoastaan silloin, jos on selkeästi toisen puolella ja toista vastaan. Toisin sanoen pitäisi olla itsekin mukana vainoamassa joko sitä tai tätä "puolta" ja sanoa ainoastaan negatiivisia asioita heistä. Esimerkkinä voisi ottaa, että jos menen sanomaan vl:lle että "olen aivan samaa mieltä kanssasi (vaikka en itse olekaan vl)", niin rapaa alkaa roiskumaan molemmilta suunnilta. Pidetään "nuoleskeluna" tai sitten "tuen hakemisena väärälle hengellisyydelle". Siksikö etten ole valinnut "puolta" tarpeeksi selvästi, eli pitänyt myönteistä kommenttia omani tietonani?
En ymmärrä uskovien tapaa suhtautua toisiinsa, enkä varmaankaan koskaan tule tottumaan siihen. Eikä minusta ole tällaisilla palstoilla keskustelemiseen. Kertokaa minulle, onko se "rinnakkaiselo" samanlaista "oikeassa" elämässä?
Ihmettelee Tiinaliina
Käykääpä katsomassa esi. tuolla "Luterilaisuus"-palstalla, kuinka siellä Luther-säätiötä vainotaan. Samoin muita tunnustuksellisia. Se "vastapuoli" ei löydä yhtä ainoaa hyvää asiaa toisesta :(. En ymmärrä, en.
Anteeksi, Mietiskelijä, että meni ohi aiheen.
T: Tiinaliina
Tännehän oli jopa tullu vastauksiakin ja se on tietysti positiivista se. Mitään täydellistä "ratkaisua" ei tietenkään ilmennyt mutta eipä sellaista taida ollakaan. Totuus lienee lähinnä se että uskonto kuin uskonto ja lahko kuin lahko pystyy oman toimintansa "todistamaan" ja muiden toimet "kumoamaan" lukemalla sopivasti oikeat irralliset Raamatunkohdat ja jättämällä sopivasti toiset lukematta. Mikä taas tarkoittanee sitä että mahdotonta on tällä tavoin todistaa sen enempää että lestadiolaisuus olisi väärä usko kuin oikeakaan, sen varmemmin kuin mikään muukaan katsantokanta. Mikä ei sinänsä haittaa mitään, mutta kyllä joskus hämää kun lestadiolaispuhujatkin puheissaan vain löyhästi ohimennen heittävät että todistaahan jo pyhä sanakin meidän olevan ne jotka ovat oikeassa. Mutta sitähän "pyhä sana" juuri ei todista, sen enempää kuin kenenkään muunkaan oikeassaoloa niin kauan kuin tosiaan käytetään irrallisia Raamatunkohtia omiin tarkoitusperiin sopivasti ja kokonaisuudesta viis veisataan.