Olen 5-vuotiaan pojan yh-äiti..mietin miten yh:t saavat sovitettua elämän uuden miehen ja arjen välillä..Elämässäni on ollut monia mielenkiintoisia ja ns.hyviä mies ehdokkaita, mutta kun ei vain kiinnosta.. Jutut loppuu ennenkun alkaakaan.. Pakenen, keksin jonkun hyvän syyn miten saan miehen katoamaan elämästäni.. tai sitten miehet lähtevät, kun varmaan elämäni on sitten niin tylsää(jos ei kokemusta lapsiperheen arjesta..?)En vain saa luistamaan näitä kahta asiaa yhtäaikaa..Ja sekään ei auta tilannetta yhtään, että lapsen isä ei ole tekemisessä meidän kanssa lainkaan.. Mitäs tuumitte olenkohan outo?
Outo vai ei.. ?
Ihan yksinYh
5734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan äiti jollainen monelta puuttuu, siis lapsesi on sinulle tärkeintä maailmassa eikä miesystävä.
Et osaakkaan arvata miten viestisi sai minut iloiseksi.. Kiitos.. ei sitten varmaan tarvitse stressata, kun miestä ei löydy.. jos olemme onnellisia kahdestaan niin mitäpä siihen kolmatta sotkemaan.. : )
Olet onnekas kun yrität jatkaa elämääsi ja etsiä uusia suhteita.
Mutta neuvoppas sinä minua kun olen edelleen yksin enkä jaksa lähteä uutta miestä etsiin. Yksinkertaisesti ei huvita lähtä ravintoloihin tai muualle. Illalla olen kaheksan jälkeen lötköpötkö, eikä huvita alkaa meikkaa tms. On kiva vaan istuskella, katsoo telkkuu ja olla vaan lasten kassa. Lapset eivät ole enää este menoihini, eikä he tarvi lapsenvahtia, kun nuorin on jo 8 ja vanhemmat lapset osaavat hoidella, ovat viidentoista ja yli.
Olen vaan laiskistunu avioliiton aikana, kun ei tullu pahemmin käytyä mieheni kanssa missään, niin enää ei sitä osaa lähtä. Eli mistä mä löydän elämän miehen, kun ei huvita lähtä metsästään???
Niin eihän se Oikea saavu ovelle sinua etsimään, mutta minä häntä edelleen ovelleni odotan.. ; )
Ehken kun saan pojan turvallisesti maailmalle niin sitten voisi olla minun vuoro..
Enkä varmaan minä ole oikea sinua neuvomaan, niinkuin pyysit, mutta.. ehken yhtenä iltana kannattaisi sinun meikata ja nousta sohvalta ihmisten ilmoille ja lähteä etsimään sitä miestä.. itsekkin kyllä iltasin jään mieluummin kotiin lapsen kanssa, kun lähden baareihin etsimään.. Ja taka-alalla aina ajatus ettei kehtaisi ketään vaivata lapsenvahtihommalla..
TUollaista se miehen "metsästys" oli minullakin silloin sinkkuaikaan, ja minä olin aito sinkku ilman ensimmäistäkään lasta. Eli olen sitä mieltä, että ei se ole siitä kiinni, että sinulla on lapsi, vaan siitä, ettet ole kohdannut sopivaa miestä. Väittäisin, että jos sinulle on osuakseen kohdalle sopiva mies, hän ilmestyy kuvioihin silloin kun vähiten osaat sitä odottaa, ja sitten huomaat asioiden etenevän siinä määrin omalla painollaan, että pitää pistää jarruja päälle, jotta lapsikin kerkee sopeutua uuteen tilanteeseen.