tässä, missä nyt asun! Olen asunut nyt kaksikymmentäyksi vuotta tässä asunnossa ja olen onnellinen edelleenkin. Ihanteellinen sijainniltaan ja kooltaan.
Aamuaurinko valaisee, pilvenhattarat kulkevat taivaalla, linnut visertelevät aamukonserttejaan, ratikat kolistelevat kadulla ja joku aamuvirkku ihminen kulkee menoistaan.
Istun parvekkeella ja nautin kesäaamun raikkaasta ilmasta. Kertakaikkiaan aivan ihanaa❣️
Aamuaurinko valaisee, pilvenhattarat kulkevat taivaalla, linnut visertelevät aamukonserttejaan, ratikat kolistelevat kadulla ja joku aamuvirkku ihminen kulkee menoistaan.
Istun parvekkeella ja nautin kesäaamun raikkaasta ilmasta. Kertakaikkiaan aivan ihanaa❣️
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mietin aikaa. En ole asunut ikinä missään asunnossa 20:tä vuotta. Lapsuuden koti on vielä voitolla. 19 v. jonka jälkeen muutin kirkonkirjat, kuten silloin sanottiin, eri kuntaan.
Mutta samassa kunnassa olen asunut yli 50 vuotta. Siitä on kehittynyt tuo sama tunne kuin aloittajalla. Ihanteellinen sijainniltaan ja kooltaan, sopii tähän.
Viime viikolla oli hesarissa tilasto, jossa pääsi katsomaan asuinalueensa tason, aika korkealla on. Joten ilmankos. Olen jo pitkään tuntenut tämän kotikunnakseni.
On ollut rakkaita asuntoja, tämä viimeinenkin. Joten on aihetta onnellisuuteen.
Jos joku kuunteli eilen puhelintoivekonsertin klo 18-21, siinä oli suorastaan teemana kiitollisuus. Eli tämä oli kuin jatkoa sille ja hyvä aloitus.
Olis kiva jos lapsuuden ja nuoruuden kodit olis vielä olemassa, mut kaikki purettu, kaupungeissa puretaan vanhat aika usein uusien tieltä.
PURETAAN JOPA HYVÄKUNTOISIA KIVITALOJA, JA RAKENNETAAN PUUTALO TILALLE....!
Upeaa, että osaat arvosta onneasi!
Puolisen vuotta sitten olimme vaimoni kanssa samassa olotilassa.
Avioliittomme 55:n vuoden aikana muutimme asuinpaikkakuntaa viisi kertaa ja asuntoa hieman useammin.
Lastemme itsenäistyttyä juutuimme nykyistä edelliseen, keskustan ylimmän kerroksen kolmioon, 22:ksi vuodeksi.
Todella tyydyttävää, harrastuksien täydentämää elämää kunnes tämän vuoden alkuvaiheessa vaimoni terveyden pettäminen johti, pikaiseen hoitoon saamisesta huolimatta, halvaantumiseen ja puhekyvyn menettämiseen.
Olemme nyt totuttelemassa asumiseen palvelutalossa. Totuttelemista todella on.
Kaksion neliöt eivät itsessään kerro koko kurjuutta.
Maanantaina tulevat romu-ukot viimeistelemään oman kolmiomme tyhjentämistä loppusiivouskuntoon. Sitten on yritettävä asunnon myyntiä tai vuokrausta joka on hyvin vaikeaa itärajan muuttotappiokapungissa.
Olimme suunnitelleet loppuvuosien elämämme säännöllisen vaihtelun varaan. Lopputalvet ja alkusyksyt 1986 hankkimassamme Espanjan asunnossa ja muuna aikana Suomen asumisen ohessa matkustelua mielen mukaan.
Ei aina käy niin kuin suunnitellaan.
1,5:n tunnin kuluttua tulee kaksi henkilökunnan naista vaihtamaan vaimoni alusia ja nostamaan pyörätuoliin pöydän ääreen aamupuuroa varten.
Tuon jälkeen, ennen iltaviimeistelyä, ainakin kaksi ohjelmoitua käyntiä.
Sama täällä, lähes 10v asunut, ja tosi tyytyväinen asumiseen keskustassa, lähiövuosien jälkeen.
Tuleepa hyvä mieli aamusta, hyvänmielen kirjoitusta.
Mukavaa lukea.
"On ihanaa asua täällä missä asun."
???
Mikä aloituksen informaatioarvo on ?
Etkö ollenkaan huomaa ihmisen hyvää oloa? Vai tuntuuko sellainen pahalta itsestäsi?
Hän tahtoisi tietää, missä se paikka on, joka on nii-in ihana. Hän ei ehkä ajattele ja / tai ymmärrä ihmisen tyytyväisyyden, ilon ja onnen olevan informatiivistä.
No sit sanon vain et, ok.
Voisitko esimerkiksi ottaa vastaan tärkeän elämänarvon:
Ole tyytyväinen ja onnellinen siitä, mitä sinulla on, etkä ole tyytymätön siitä mitä sinulla ei ole!
Syksyllä tulee täyteen 34 asumisvuotta tässä ok-talossa, joka on omani ja jota rkstn. Oma koti kullan kallis, ja iso painotus viimeiselle sanalle.
Kallista on asuminen pakkasmaassa.
Niiinpä, lämmittäminen maksaa ja 34-vuotiaan rakennuksen nurkat vaativat remppaa.
On ihanaa nukkua tässä sängyssä täällä missä nukun. En kerro missä.
Mutta ihanaa se on. Ja on ihanaa syödä tätä ruokaa mitä syön
täällä missä asun, mutta en kerro mitä ruokaa se on ja missä asun.
Niin juuri, mitä väliä sillä on, missä se on. Pääasia on, että tuntee itsensä onnelliseksi siinä missä on.
Se onnellisuuden tunne on jatkunut nyt kaksikymmentäyksi vuotta ja toivottavasti jatkuu loppuun asti.
Lusikoit kaurahuttua naamariisi Tyrnävällä.
Joo, hauskaa.
No mikäs siihen ihanaan asuin viihtyvyyten nyt sitten on tullut
kun pitää oikeen yleisellä forumilla onnellisuuttaan mainostaa.
Vai kehtaatko kertoa.?Ei myö lukijatkaan ihan eilisen teeren
poikia olla.
Ihanan koomista! Tuntuu uteliaisuus ihan yhtä huvittavalta, kun entisen mieheni sisar änkesi tekosyyllä kotiani katsomaan. Ovensuussa seisoi ja sisään yritti kurkkia ja kyseli uteliaana asumisestani. Ei muuten ollut kiinnostunut, mutta kotini kyllä kiinnosti.
Ei onnellisella asumisella ole kehtaamisen tai muunkaan kanssa mitään tekemistä. On vaan just unelmieni kaupunki ja kaupunginosa, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut ja taas asun.
Eilisen teeren poika paljasti itsensä. Kaikki täällä nyt nauraa sulle, häpäisit itsesi!
Olemme asuneet samassa rivitaloasunnnossamme 40 vuotta . Muita alkuperäisiä asujia on kahdestatoista asunnosta meitä puolet ,siin 6 asuntoa missä asuu alkuperäiset.viihtyisää on.
Hyvä kun kerrotte. Emme voisi elää ilman näitä tietoja.
Idioottimainen kommentti! Mistä teitä sikiää?
Sama täällä! Eli vanhuudenpäiviemme asunto, kotimme, on juuri sitä, mitä haaveilinkin. Eli ydinkeskustassa kivankokoinen kerrostaloasunto. Omakotielämää vietimme yli 30 vuotta ja kaikki lapsemme syntyivät ja kasvoivat yhdessä paikassa eli omakotitalossamme. Heille sen myynti oli iso juttu mutta aika aikansa kutakin. Myös miehelleni muutto pois omakotitalosta oli vaikeaa mutta nyt hänkin on tosi tyytyväinen ratkaisuumme.
Kesät asumme kesämökillä ja lokakuussa palaamme kaupunkiin.
Itsekin ihan tyytyväinen omaan kotiini.
Minäkin, vaiika kämppähän tämä on, koti oli kun asui vielä äidin helmoissa.
Minä olen ihan tyytyväinen naapurin kotiin.
On osa meitä ihmisiä, jotka eivät missään ja koskaan ole oikein tyytyväisiä?
Osa taas osaavat tai osaa arvostaa sitä omaa tilannettaan, vaikka se olisi aika vaatimaton tai siis jopa huono joltakin katsantosuunnalta katseltuna?
Ihmisuonto on niin moninainen. Ja kuka meistä sen tietää, mitä on suurin onni?
Liittyykö se ehkä asuntoon tai varallisuuteen tai älykkyyteen tai työpaikkaan tai johonkin muuhun, minä en tiedä?
Ovatko nuo tyytymättömät saamassa suurimman nautinnon ja onnen juuri siitä kaikkeen tyytymättömyydestään, aina voi olla hyvällä' mielellä siitä, että asiat ovat huonosti?
Häh?
Ihanaa, kun minä olen minä. En haluaisi olla kukaan muu.
Olen jo 78 vuotta asunut näissä samoissa nahoissa ja
olen onnellinen edelleenkin. Olen ihanteellinen kooltani
ja sijainniltani. Olen kertakaikkiaan aivan ihana.
Tiedämme ihanuutesi, sillä itsekin olemme.