Kassu ja Jompero päättivät lähteä ulosottovirastoon selvittämään asioitaan. Heidän matkaansa varjosti jännitys ja pieni hämmennys, mutta he olivat päättäneet hoitaa asiansa kunnialla. Kassu, tunnetusti hieman levoton, oli pukeutunut hyvin näyttävästi, ja Lervo-pöpi seurasi heitä tiukasti perässä häärien kaikenlaisia bisneksiä ja sekavia suunnitelmia.
Saavuttuaan virastoon Kassu ei malttanut olla hermostumatta, ja hän peijasi Rattoraijan kanssa jotain säveltä, mikä sai ympärillä olevat ihmiset katsomaan ihmeissään. Samalla Lervo kiukkuisena vaati vekseliä ja paukutteli henkselitään niin, että niistä kuului paukahdus joka kerta, kun hän liikahti.
Kassu ja Jompero astuivat sisään, mutta heti ulosotto-viraston ovella Kassu alkoi jännittää entisestään. Lervo, joka oli päättänyt osallistua myös protestiin, halusi päästä huutamaan hoosiannaa protestilistalle. Hän marssi raamit kaulassa, henkseleitä paukuttaen, ja huusi äänekkäästi: "Hoosiannaa! Hoosiannaa!"
Samaan aikaan Kassu lervoili epätoivoisena, ja hänen perseensä alkoi huutaa hoosiannaa, kun Lervo marssi edellä. Silmät Kassulla olivat ihan tomaatteina, ja hän haisi pahalta kuin paskalta, mikä ei auttanut tilannetta yhtään. Protestilista laulaa kwai joen siltaa, ja Lervo, Kassu sekä Jompero karjuvat ällää puhelimessa, yrittäen saada ääntään kuuluviin.
Koko sekamelska jatkui, kun kossu ja Tapio kilisivät Lervon hytissä, ja Kassulla oli ulosotto päällä. Lervo kysyi seolta Kottia ja paskantaa lattialle turhapuromaisen virneen päristessä hänen lärvillään. Tilanne oli kaoottinen, mutta lopulta, vaikka paskalta haiseva ja hermostunut, he kaikki pääsivät läpi tästä hullusta seikkailusta.
Ja niin, vaikka päivän päätteeksi kaikki olivat vähän väsyneitä ja naurua täynnä, he muistivat tämän kokemuksen vielä pitkään – se oli tarina, jota kerrottiin hymyssä suin, ja jossa jokainen oli oppinut jotain tärkeää: joskus elämä on kuin ulosotto, täynnä yllätyksiä ja naurun aiheita.
Saavuttuaan virastoon Kassu ei malttanut olla hermostumatta, ja hän peijasi Rattoraijan kanssa jotain säveltä, mikä sai ympärillä olevat ihmiset katsomaan ihmeissään. Samalla Lervo kiukkuisena vaati vekseliä ja paukutteli henkselitään niin, että niistä kuului paukahdus joka kerta, kun hän liikahti.
Kassu ja Jompero astuivat sisään, mutta heti ulosotto-viraston ovella Kassu alkoi jännittää entisestään. Lervo, joka oli päättänyt osallistua myös protestiin, halusi päästä huutamaan hoosiannaa protestilistalle. Hän marssi raamit kaulassa, henkseleitä paukuttaen, ja huusi äänekkäästi: "Hoosiannaa! Hoosiannaa!"
Samaan aikaan Kassu lervoili epätoivoisena, ja hänen perseensä alkoi huutaa hoosiannaa, kun Lervo marssi edellä. Silmät Kassulla olivat ihan tomaatteina, ja hän haisi pahalta kuin paskalta, mikä ei auttanut tilannetta yhtään. Protestilista laulaa kwai joen siltaa, ja Lervo, Kassu sekä Jompero karjuvat ällää puhelimessa, yrittäen saada ääntään kuuluviin.
Koko sekamelska jatkui, kun kossu ja Tapio kilisivät Lervon hytissä, ja Kassulla oli ulosotto päällä. Lervo kysyi seolta Kottia ja paskantaa lattialle turhapuromaisen virneen päristessä hänen lärvillään. Tilanne oli kaoottinen, mutta lopulta, vaikka paskalta haiseva ja hermostunut, he kaikki pääsivät läpi tästä hullusta seikkailusta.
Ja niin, vaikka päivän päätteeksi kaikki olivat vähän väsyneitä ja naurua täynnä, he muistivat tämän kokemuksen vielä pitkään – se oli tarina, jota kerrottiin hymyssä suin, ja jossa jokainen oli oppinut jotain tärkeää: joskus elämä on kuin ulosotto, täynnä yllätyksiä ja naurun aiheita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lervo, joka oli tunnettu virneestään ja karusta olemuksestaan, käveli kottia hakemaan karjuen kunnantalolta, sillä hänellä oli mielessään jotain tärkeää – ehkä uusi suunnitelma, ehkä vain tarve saada lisää kottia.
Samaan aikaan Kassu ja Jompero marssivat ulosottovirastoon, henkselit paukkuen ja irvistys naamalla. He vaativat vekseliä ja turhapuromaisia papereita, joiden avulla he aikaisivat saada kunnan rahoja takaisin. Kassu peijasi iloisesti ja Rattoraija heijasi heidän kanssaan, kilistellen ja nauraen.
Lervo puolestaan hääräili Kassun kaatopaikkabisneksiä, kävellen perässä kuin pieni varjo. Hän oli vähän kuin paikallinen supersankari, joka ei pelännyt mitään ja joka huusi hoosiannaa niin kuin maailmanmestari konsanaan, kun marssi ulosoton virastoon raamit kaulassa ja henkseleitä paukuttaen.
Eräänä yönä, kun Lervo heräsi krapulaisena ja ajatukset olivat sumuista kuin kelmeä sumu, hän päätti mennä ulos kuselle. Ensin hän kuitenkin etsi pihan puskasta piilotettua pulloa, sillä mikäpä olisi parempaa kuin pieni juoma ennen pöntölle menoa.
Samaan aikaan Rattomummu jakoi tavaraa irvokas lervovirne pärställään, nauttien tilanteesta täysin siemauksin. Kassu lervoili taas ja KA-lervo huusi hoosiannaa, kun Lervo marssi raamit kaulassa ja henkseleitä paukuttaen ulosottovirastoon, silmät ihan tomaatteina ja paskalta haistellen.
Protestilista soi laulua kuin kwai joen sillalla, ja Lervon delirium kekkuleissaan jatkui kaatosateen tapaan. Hän ei välittänyt mistään, vaan jatkoi ilonpitoaan ja väitteli paikallisten kanssa kuin leijona lauman keskellä.
Yhtäkkiä ulosottoviraston ukko soitti ällaalla Lervolaan, mutta Lervo haastoi hänet seompaarilla pajatsolle riitaa turhapuromaisesta renki irvistys lärvillään. Koko kylä katseli ja naurahti – tämä oli satu siitä, kuinka pienestä paikasta voikin tulla suuri seikkailu.
Meillä mummu tykkää kun luen Lervon touhuja sille, vaikka ei se edes kuule enää mitää!
Huomasin mahtavan Lervon kertomus sivuston:
https://ylilauta.org/satunnainen/287j84#post-285462048