yksinäisyys kesällä

Minulla kesä on hyvää aikaa. Asun kesällä rivitalossa. Nytkin takapihalla on kaunis pensas täynnä valkoisia, tuoksuvia kukkia. Nautin nyt, kun on kukkien aika. Olen laittanut tuolin sen eteen, varjoon. Siinä istun ja syön tai juon kahvia. Pää-asiassa minun kahvini on kuumennettua maitoa ja loraus kahvia. Terveys ei enää kestä paljoa kahvin juontia.
Kun elää Jeesuksen kanssa, ei ole koskaan yksin.

Itsekin olen aika yksinäinen.
Tykkään kyllä mennä eri paikkoihin itsekseni, koska juttuseuraakin löytyy aina, kun vain rohkaistuu juttusille.
Ventovieraatkin useimmiten alkavat mielellään keskustelemaan.
Yksinäisiä ihmisiä on tosi paljon, varmaan enemmän kuin ymmärretäänkään olevan.

Ikämies talvella ei tarkene kuin sisällä jos siellä on toimiva ilmalämpöpumppu.
Nyt kuumina kesäviikkoina sama juttu. Ikääntyneille ilmaantuu sairauksia, joihin ei löydy parannuskeinoa.

Virtsatiesairaus lyhentää elinaikaa kun se herättää parin tunnin välein kirvelevälle wc-käynnille.
Harvoin sitä tulee desilitraa enempää. Mutta kun uni rentouttaa, vaippaan sitä kyllä tippuu.

Tästä kehut terveydenseuranta-järjestelmällemme, että vaipat ovat meille "lösöongelmaisille" ilmaisia.
busikuggi 88v.

Jädelle, ongelle, taidemuseoon, festareille, kaupugille, mökille ja mihin vain on aina helpompi ja mukavampikin lähteä yksin kuin raahata mukana jotakuta, joka haluaisi jotain muuta. Tai raahautua itse jonkun mukana, joka haluaa kalastamaan, kahville, tansseihin, elokuviin, pesäpalloa pelaamaan ja lenkille, mutta minä en.
Yksin omia polkuja, ah, ihana vapaus ja kesä! Parempaa en tiedä.

Yksinäisyys? Minä sanoisin sitä vapaudeksi!

Parhaillaan ehkä etelänpuoleinen tuulenvire raikastaa hiukan iltapäivän kaakkoisten ihmisten ilmatilaa.

Minulle henk.koht. merkitsee takatalvi sitä suurinta tuskaa kun ei näe eteensä ja takana vain synkkä menneisyys. Usein keväällä kuuntelee ihanaa lirinää räystään alla tötterö kädessä, kun tuijottaa onnellisen naapurin ikkunasta sisään ja odottaa sohjon sulamista lahkeet märkänä, mutta sitten iskee takatalvi ja taas on maa valkoinen, ilmassa raikkautta, hengitys höyryää ja jalan jäljet näkyvä uudella lumella. En voi sietää. Tietysti en asu kaupungissa ja hengata voi vain narunpäässä.

On niillä eroo, kesä- ja talviyksinäisyydellä. Paitti ny kuumalla. On paree olla sisällä jos on viilennetty huoneisto.
Kesällä pelkkä sisälläolo muka ahdistaa, mutta talvella on ankeeta olla joutilaana ulkona.

Sitä menee kattoon koneelle onko mitää uutta. Kun ittekii on jotenkii tukossa, virikkeit on huonompi hokata.
Hellettä on ennustettu vielä nousviikollekin. Onhan se lomalaiselle edes etua. Ja muutenkin.
Tarkkailpa vaan ihmisten naamoi poudalla ja sateella. Sateella ne meillä ukoilla on kuin peffalle ammutulla karhulla, poudalla lärvetkin enemmän huilaa.

Naiset ovat sosiaalisempia; osaavat ilmehtiä greippaammin.

Kesähelteet on sieltä ja syvältä, on pakko olla kotona kun mittari kipuaa yli 23 asteen ja hoitaa vain pakolliset kaupassa yms käynnit jotka vaatii lähtemään kotoo. Ihan jo odotan syksyn viileitä ja talven pakkasia että pääsen kunnon kävelylle, loppuu tämä huonovointisuus liian lämmön takia.

Seuraava noin pitkä helleaika voi tulla jo jälkeenjääneille sukankuluttajille seuraavassa elämässä...

Ei ole mitään seuraavaa elämää.

Itselleni ainakin on kesä vaikeampaa aikaa olla yksin, kun on miellyttävä olla ulkona ja voisi tehdä siellä kaikenlaista, mutta mielummin tekisi, jakaisi asiat jonkun kanssa.
Eri asia on helteet. Silloinkin toivoisin meneväni rannalle jonkun kanssa pari kertaa.

Helpointa aikaa olla yksinäinen on suunnilleen lokakuun-marraskuun vaihteesta jonnekin maaliskuun lopulle saakka? Voi riippua vähän siitäkin missä asuu.
Huhtikuussa on jo lähestyvä toukokuu ja kesä mielessä toiveineen ja pettymyksineen. Kaikki jatkuu ennallaan.

Enemmän minua rassaa valoisuuden päivittäinen väheneminen. Toisaalta. Ellei näin olisi, ei uutta valoisuuden lisääntymistä tps:n jälkeen tulisi.
Netissä lukee, että kaamosaika saapuu Pohjoisnavalle syyskuun 24:s päivä. Se on vajaan neljän viikon päästä.