Ihastumisen kosahdus pelkoihin

Ihastuttiin vahvasti ja on tapailtu muutamien viikkojen ajan. Kolmen viikon jälkeen miehellä iski järkyttävät pelot ja ilmoitti, ettei pysty jatkamaan. Asia harmitti mua tietysti, mutta olo oli rauhallinen. Olin varma omasta kiinnostuksesta ja olin sen hänelle ilmaissut. Enempää en olisi voinut tehdä.

Hän rauhoittui peloissaan ja tapailu jatkui. Nyt ne pelot tulivat hänellä taas tosi voimakkaana. Olin jo tullut huomaamaan, että hänessä herää helposti menettämisen pelko. Se ilmenee mulle päin suhteellisen kesynä mustasukkaisuutena, kyselyinä,ahdistuneisuutena ja ehkä jonkinlaisena lukkoon menemisenä ja sen kautta tökeryytenä.

Mun mielestä tuo kuuluu uuteen ihmissuhteeseen, mutta tämä yhtäkkinen vetäytyminen taas, on itselle todella vaikeaa. Eilen olin ok asian kans, tänään tuntuu, että hajoan levottomuuden vuoksi. Tiedän, että hänen pelkonsa on tosi voimakas ja ymmärrän, mutta... Miten olla tän olon kanssa.

Yhden tunnustelevan viestin oon laittanu. On lukenut, ei vastaa. Mulla herää nyt järkyttävät pelkotilat. En enempää halua viestitellä perään, tuntuu että nolaan vaan itseni. Tiedän, jos pelot ei mulla olis päällä, soittaisin, kysyisin missä mennään, ja that's it, ei siitä sen kummempaa, jos tämä ei jatku. Mutta nyt omissa peloissa en ole yhtään oma luottavainen itseni. Olen ajatellut antaa olla, antaa ajan kulua, että itse pääsen pelosta.

Välillä oon sitä mieltä, että nyt laitan viestin, mutta miksi ja mitä edes laittaisin. Toki haluaisin tietää loppuiko tämä, mutta en halua painostaa ja ehdin kyllä tietää myöhemminkin. Välillä mietin, että jos hän pelkää menettämistä, vahvistaako se, että annan olla, sitä hänen pelkoaan ja siitä tulee hänelle käsitys, etten olis kiinnostunut. Että pitäiskö viestittää, soittaa vai ei. Vai kohdata itse tämä oma pelko ja antaa toisen olla.

Olen kiinnostunut, isoilla tunteilla mentiin ja ikäväkin on, mutta kyllähän se tässä hiipuu ja väistämättä miettii voisiko tästä edes mitään tulla. Tuntuu myös epäreilulta kohtelulta häneltä minua kohtaan.

Näkökulmia, ajatuksia?