Pitäisikö ensin määritellä mitä onni on ? Jokainen kansa ja yhteiskunta koostuu erilaisista ihmisistä, kuka kokee olevansa onnellinen, kuka ei.
Toisinaan on, toisinaan ei. Onnellisuus sikäli kuin sitä ilmenee,
ei ole kellään mikään jatkuva olotila.
Tämän palstan otannan perusteella ei voi vetää johtopäätöstä,
että suomalainen olisi kovin onnellinen eikä jatkuva onnellisuus ole mikään realistinen tavoitekaan elämässä. Se ei ole mahdollista kuin epärealistisille utopisteille.
Onnellisia hetkiä voi joskus olla, mutta tärkeämpää on tuntea hyvän arjen tyytyväisyyttä.
Pilvissä liitely "enkelten kelkassa" ja taivaanrannan maalaaminen ei ole
onnellisuutta eikä realismia. Se on itsensä pettämistä.
Toisinaan on, toisinaan ei. Onnellisuus sikäli kuin sitä ilmenee,
ei ole kellään mikään jatkuva olotila.
Tämän palstan otannan perusteella ei voi vetää johtopäätöstä,
että suomalainen olisi kovin onnellinen eikä jatkuva onnellisuus ole mikään realistinen tavoitekaan elämässä. Se ei ole mahdollista kuin epärealistisille utopisteille.
Onnellisia hetkiä voi joskus olla, mutta tärkeämpää on tuntea hyvän arjen tyytyväisyyttä.
Pilvissä liitely "enkelten kelkassa" ja taivaanrannan maalaaminen ei ole
onnellisuutta eikä realismia. Se on itsensä pettämistä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Suomalaiset ei todellakaan ole maailman onnellisin kansa.
Menee samaan kategoriaan kuin " onnellinen veronmaksaja ".
Eli Sdp- hevonpaskaa !
Onnittelut "onnellinen" persu ! Miten tässä persujen myrykyttämässä ilmapiriissä kukaan
voisikaan olla onnellinen ? Vain persu itse, joka nauttii myrkkynsä levittämisestä.
Palstavasemmistolainen taas täällä kaupittelemassa
vapaaehtoista kommunismia.
Ei sellaista ole olemassakaan.
ÄLÄ OSTA !
Sinut kohdattuaan ihminen on onnettomampi kuin sitä ennen.
No sinäkin ilmeisesti ajelet maanteitä tai matkustat rautateitse jne
Ilman yhteisiä veroja et tekisi sitäkään
Jos et ole perehtynyt niihin kysymyksiin millä kansan onnellisuus mitataan, niin toivottavasti saat siihen tilaisuuden. Ei niillä kovin paljon ole tekemistä sen kanssa miten sinä ja minä määrittelemme onnellisuudet. Suorastaan omituisia kysymyksiä onnen kannalta.
Palstan porukasta voin sanoa itseni olevan onnellinen. Olisi mukava jos muutkin vastaisivat tähän sinun pohdintaasi palstalaisten onnesta. Määrittelen sen hyvänolon tunteella, joka on päällimmäisenä yleistunteena. Sitten on tila missä keljutuksen, harmin tai surun yli pääsee taas siihen hyvään tilaan, eikä mikään negatiivinen tunne jää päälle. Että hyväksyy itsensä ja tuntee olevansa hyvä sellaisena kuin on.
Viisaasti kirjoitettu (ajateltu) !
Ihan niin oman itsensä hyväksyminen ihan sellaisena kun on antaa hyvän pohjan onnen tunteelle.
Rasistiketjuja nosteleva ei ainakaan ole onnellinen. Lapsellinen ja persu-pakkomielteinen palstan vakihäirikkö.
”Se, joka ei pidä kenestäkään, on onnettomampi kuin se, josta kukaan ei pidä.”
-Francois De La Rochefoucauld
Kuinka moni väittää olevansa onnellinen ? Kokevatko jotkut asian niin yksinkertaisesti, että jos ei sano olevansa onnellinen, muut katsovat hänet epäonnistuneeksi ihmiseksi. Siksi on pakko kehua olevansa onnellinen.
Onnellisuuden ajatuksessa voi olla vähän "ulkokultaisuutta",
Monille suomalaisille on aina ollut tärkeää mitä muut meistä ajattelevat.
Ehkä vastaukset kyselyyn perustuvat siihen ?
Moni suomalainen laskee kateuden päälle ja
on onnellinen vain jos naapuri kadehtii häntä
(tai pikemminkin luulee olevansa naapurin kateuden kohde)
Tuo on myös sosialistien pska- väitteitä.
Ei suomalainen
ole yhtään sen kateellisempi kuin muutkaan kansat.
Mutta näyttää ainakin kateutensa selvästi. Muualla ei sellaista näe , kun on katsellut palstoilla kirjoituksia niin ei voi kun ihmetellä, kun ajattelee että ovat ainakin ikänsä ,puolesta aikuisia .
PELKÄÄ AIVOPESUA.
Suomalaiset tai se osa joka tottelee aina ja jonottaa muoviämpäreitä ja menee taksilla pankin ilmaisille kakkukahveille ja uskoo mitä vaan vaikka menevät helteellä jonottaman tunteja pehmyt jäätelöä kun saa joku sentti halvemmalla. Outoa käytöstä. 🤣
Sitten on meitä jotka emme edes tiedä kaikkien ruoka tarpeiden hintoja.
Hiljattain näin että kahvi jota ostan on yli 9e paketti. Edellisen kerran se oli jotain 7e. En ole katsonut ruoka mainoksia varmaan 2 kymmenen vuoteen.
Jos tässä iässä pitää tuijottaa hintoja ja laskea riittääkö rahat ruokaan ei ole kovin fiksu ollut elämässään eikä vanhemillakaan ole ollut mitään perillislle jätettävää. Moni vanhus valittaa rahan vähyydestä ja tinkii ruuasta mutta pelaa pelejä ja lottoa ja repii arpoja.
En syyttäisi ketään jos ei rahat riitä. Ihmisillä on niin erilaiset lähtökohdat.
Moni on raatanut koko elämänsä matalapalkka-alalla jo ennen kuin työeläkettä alkoi
karttua uskoen turvaavansa elämänsä eläkkeellä,
mutta vuodet ovat syöneet eläkkeen ostovoimaa ja yllätyksiä on tullut
vuosien varrella, jotka ovat syöneet säästöjä.
Elämä ei taivu kaikkeen.
Mika Waltarin sanoin: "Ymmärrä, älä tuomitse !"
Moni niistä valittajista ja kituuttajista on rahaa mutta säästävät tililleen.
Tai niitä usein nuorempia jotka ostavat ei tarpeellista tavaraa ja hamstereita, kirpputoreilla kiertäjiä. Sitten kun rahat ei riitä valitetaan.
Kitupiikkejä jotka eivät osta esim uusi huonekaluja tai vaatteita. Monet ei tajua edes tilannettaan.
N 90v on eläkkeet pienet esim sukulaisellani ja kuitenkin maksoi kesäpaikka sähköt ja kuluja vuosia. Sen kohentamisee meni aikoinaan rahaa ja missä näkyy nyt, talo jäänyt hoidotta lämpö pois vuosia ja piha villiintynyt. Ei kukaan osta ei niitä kannata myyntiin laittaa. Ei kiinostanut sukulaisia edes kesäpaikaksi.
Miksi jonkun pitäisi ostaa uusia huonekaluja jos on tyytyväinen niihin mitä on .sehän siinä on pääasia että viihtyy omassa ympäristössään .
Kaikki eivät tunne tarvetta ostaa uutta sohvaa siksi että joku katsoo sen vanhan kelvottomaksi vaikka itse viihtyy sohvansa kanssa ihan hyvin.
Olen ollut paljon merellä kesäiset kuukaudet . Ja siellä sen huomaa miten vähän ihminen tarvitsee , veneessä on vaan se tarpeellinen . Nähdä asumattomia saaria joissa ihmiset harvoin ovat käyneet, kokea merellä niin myrskyt kun tyynetkin ja nukahtaa iltaisin laineiden liplatukseen jonkun saaren kupeessa . Merellä tapaa samanlaisia elämästä nauttivia ihmisiä , ja vaihdetaan kokemuksia .silloin onnen tunteen antaa se vapaus jossa itse ohjailet paikasta paikkaan ilman että joku on sanomassa ehtoja miten on oltava .
Höperöityneillä ihmisillä,on monesti rahaa nauttia elämän mukavuuksista ja elää kituuttaa ja valittaa.
Sitten on niitä jotka saavat tyydytystä kertomalla miten säästävär tai tuovat joka asiaan jonkun tyhmän asian ja yrittävät näin mitätöidä toisten sanoman asian. Kun aina väittää ja keksii jonkun oman vinkeenesä.
Taustalla pyrkimys määrätä muita..
Tiedän ihmisiä jotka kahden kesken sanovat olevansa onnellinen mutta porukassa jotenkin: No siinähän se menettelee. En ole kuullut että joku sanoisi olevansa onnellinen että saisi toisen kateelliseksi ja olen sentään melkoinen porukkahengailija. Jos sanoo onnelliseksi itseään, mieluummin koetaan jotenkin yksinkertaiseksi.
Olin ryhmässä jossa vetäjä laittoi peilin kiertämään ja sanoi: katso peiliin ja kerro mitä näet itsessäsi sellaista mistä pidät, vahvuutesi tai missä olet hyvä.
1. Vähän ryppyjä tullut
2. Minulla on kolme lasta ja monta lastenlasta.
3. Lapset olen saanut aikaan.
3. En minä keksi mitään.
4. Ei ottanut peiliäkään. En ole mukana.
5. Peili tuli kohdalleni. Siellä näkyy pirteä nainen. Jos sallitte niin voin sanoa teistä kahdesta hyvää minkä olen teistä nähnyt näiden tapaamisten aikana. Myöntyivät.
3.lle: Tarmokas. Hän on köyhistä oloista ja pykännyt tuottavan yrityksen josta työstä vielä on pitänyt.
4.lle: Hän on hyvä keskustelija ja hänellä on hyvä yleistieto.
Molemmat hyväksyivät arvioini.
Että sellainen tositarina eiliseltä päivältä. Nyt jos siitä ryhmästä joku on täällä kirjoittamasta niin taatusti tietää kuka minä olen. Who knows?
Mitä muuta joissain tapauksissa on onnellisuutensa ja omaisuutensa
korostaminen kuin yritys tehdä joku muu kateelliseksi ?
80 palstalla on yksi malliesimerkki.
Ei vaikuta minuun vähäänkään negatiivisesti jos joku kertoo olevansa onnellinen. Sanon että hienoa että olet onnistunut elämässä hyvin. Tämä onnen kertoja on 90nen nainen, joka kertoo saman elämäntarinansa silloin tällöin kun ryhmään tulee uusia. Osaan sen ulkoa. Onneksi on iloisiakin vanhuksia, toivon että itsekin säilytän tyytyväisyyden elämään vanhenemisen myötä. Luulen että mahdolliset kivut tekevät siihen muutoksen, tuskin muut seikat.
Onnellisuus ? Se on tavallisen tasaista elämää. Kun kaikki on sillä lailla hyvin,
ettei mikään ole niin pielessä, etteikö sitä saisi korjatuksi ja on terveyttä.
Ei onneen (tyytyväiseen elämään) paljon tarvita. Onni ei ole materiasta kiinni.
ihminen tarvitsee aika vähän ollakseen onnellinen. Ahneelle ei mikään riitä.
Ihan niin, vapaa ihminen on onnellinen
Onnellisuus monimutkainen kokonaisuus. Luulenpa, että jossain Tyynenmeren
saarella on paljon onnellisempia ihmisiä kuin Suomessa. Niiltä vain ei ole
kysytty. Suomi ei mikään "onnela" ole, varsinkaan nyt.
Suomi on nyt surullisten laulujen maa.
Hautavusirret kaikaa.
Tunnelma Suomessa on nykyään kuin hautajaisissa.
Totta, mahdoton määritellä, on eräänlaista median humppaa.