Eipä ole 12 viikkoon katsomista...

..eikä luottamista eikä turvaan tuudittautumista,niinkuin sanotaan että 12vk on se maginen raja.sen sain itse kokea 3 viikkoa sitten(oli 15vk).Ultrassa todettiin ettei pieni sydän syki enää.Äidin aavistus vain asiasta ettei kaikki ehkä ole hyvin ja edellisessä ultrassa pieni huoli sykkeen hitaudesta.Silti en voinut ajatella että MINULLE käy näin!
Kahden pv päästä sairaalaan synnyttämään,vauva syntyi lääkkeiden laitosta noin 40 minuutin päästä vaikka minulle puhuttiin tunneista.Mutta olihan hän minun kuudes vauvanikin :( Pieni poika syntyi äidin kämmenelle.Siinä häntä katselin,silitin ja pesin.Hautaaminen järjestettiin tuhkauksena ja uurna laskettiin minun mummoni viereen kotikaupunkiini.
Siinä meni oma mahdollisuuteni ja haaveeni omasta iltatähdestä,en usko enää saavani sitä mahdollisuutta olla raskaana.
Yhtään ei lohduta se kun sanotaan,no onhan sulla jo viisi lasta,elävää...niimpä.Kukaan niistä ei korvaa juuri häntä jonka menetin.
Olen koittanut etsiä vertaisryhmää,mutta joka paikassa on niin laimeaa keskustelua.Olen kyllä päässyt pahimman yli eikä puhumisen tarve ole niin absoluuttinen.
Kyllä tämä aikaa ottaa ennen kuin toipuu.
Te joilla on mahdollisuus yrittää vielä,olkaa onnellisia ja tehkää se!
21297
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

käy katsomassa onko käpy-yhd. vielä voimissaan, aikoinaan tuttuni sai apua sieltä.

Äänestä
  • olen pahoillaan...


    t.3*keskenmeno;(

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Micyli kirjoitti:

..eikä luottamista eikä turvaan tuudittautumista,niinkuin sanotaan että 12vk on se maginen raja.sen sain itse kokea 3 viikkoa sitten(oli 15vk).Ultrassa todettiin ettei pieni sydän syki enää.Äidin aavistus vain asiasta ettei kaikki ehkä ole hyvin ja edellisessä ultrassa pieni huoli sykkeen hitaudesta.Silti en voinut ajatella että MINULLE käy näin!
Kahden pv päästä sairaalaan synnyttämään,vauva syntyi lääkkeiden laitosta noin 40 minuutin päästä vaikka minulle puhuttiin tunneista.Mutta olihan hän minun kuudes vauvanikin :( Pieni poika syntyi äidin kämmenelle.Siinä häntä katselin,silitin ja pesin.Hautaaminen järjestettiin tuhkauksena ja uurna laskettiin minun mummoni viereen kotikaupunkiini.
Siinä meni oma mahdollisuuteni ja haaveeni omasta iltatähdestä,en usko enää saavani sitä mahdollisuutta olla raskaana.
Yhtään ei lohduta se kun sanotaan,no onhan sulla jo viisi lasta,elävää...niimpä.Kukaan niistä ei korvaa juuri häntä jonka menetin.
Olen koittanut etsiä vertaisryhmää,mutta joka paikassa on niin laimeaa keskustelua.Olen kyllä päässyt pahimman yli eikä puhumisen tarve ole niin absoluuttinen.
Kyllä tämä aikaa ottaa ennen kuin toipuu.
Te joilla on mahdollisuus yrittää vielä,olkaa onnellisia ja tehkää se!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu