RBMK-1000, venäläisen insinööritaidon malliesimerkki heti Moskvich Eliten jälkeen.

Ensimmäinen tällainen grafiittihidasteinen ja kevytvesijäähdytteinen RBMK-ydinreaktori kehitettiin Neuvostoliitossa 1950-luvun alussa.

Sosnovyi Borin ydinvoimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967. Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000-tyyppinen ydinreaktori liitettiin sähköverkkoon joulukuussa 1973.

Tšernobylin nelosreaktori käynnistyi huhtikuussa 1979 ja tuhoutui seitsemän vuotta myöhemmin.

Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulaminen 30.11.1975
Tapahtuma sai alkunsa 30.11.1975, kun ykkösreaktoria oltiin käynnistämässä uudelleen huoltoseisokin jälkeen. Reaktorissa oli uusi polttoaine-erä, joka ei ollut vielä yhtä radioaktiivinen kuin käytetty polttoaine. Tehoa hitaasti nostettaessa ydinreaktio riistäytyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta. Reaktorin jatkuvan tehon ylitti 1 720 MW (suunniteltu 1 000 MW).

Reaktoriytimen polttoainekanavat vaurioituivat ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli. Tapahtuma oli pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut ennen Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuutta. Jälkikäteen Leningrad 1 -reaktorin sulamisonnettomuuden voidaan arvioida kuuluneen kansainvälisellä INES-asteikolla luokkaan 3 (vakava turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma).

Neuvostoliitto pyrki salaamaan tapahtuman järjestelmällisesti, eikä siitä ole vieläkään saatavilla virallisia dokumentteja. Väestöä ei varoitettu millään tavalla eikä kohonneista säteilyarvoista uutisoitu Suomessakaan.

Paljonko Kiuruvedeltä on Sosnovyi Boriin?

Tai Pietariin?

Nooh, sattuuhan sitä vahinkoja nyt kapitalistisillekin tiedemiehille.

Tsernobylin jälkeen Neuvostoliitossa vielä järjestelmällisesti Gorbatshovin aikanakin valehdeltiin onnettomuuden syistä eli RMBK-reaktorien rakenteellisesta vaarallisuudesta.

Noh, reaktorien vaarallisuus on nykyään tunnustettu, mutta edelleen Suomen lähialueella puksuttaa tuollainen reaktori...