Metrifilmi

Jos halutaan homma helpoksi niin tarvitaan latauslaite. Ainoastaan metritavarakiekko laitteeseen pimeässä ja lopun voikin tehdä valossa. Yksi suosittu merkki oli LPL, muitakin on. Latauslaitteen laskuri näyttää paljonko mennyt kasettiin, jottet tekisi ylipitkiä. Hankaloittavat kehittämistä, nimittäin. LPL-laitteen toinen mittari näyttää paljonko, noin, tavaraa on jäljellä laitteessa. Päällepäinhän sitä ei näe muuten.

Toki ilmankin pärjää. Homma vaan on tehtävä pimeässä. Vessan seinään pari naulaa merkiksi, kui pitkä on vaikkapa 36 kuvaa. Siihen vaan pätkä suoraksi ja kelaus kasetille. Siis umpipimeässä. Hyvin onnistuu, kokemusta on noin 270 metrin verran. Riskinsähän siinä on, jos et muista lukita ovea tai valonappi on ulkopuolella. Kerrasta muistaa, kun valottaa 30 metriä pilalle. Mie latailin kiihkeimpinä trixiaikoina aivan alkeellisesti ja vastoin omia opetuksia. Kiekko polvien väliin, pikku patit auttaa asiaa. Pää hamuillaan esille, teipataan kasettiin, kasetti kiinni ja vedetään filmiä senverran kun kädet myöten antaa ylöspäin. sit kieputellaan kasettiin varoen sykkyrälle menemistä ja puristetaan polvilla niin että kiekko pysyy paikoillaan eikä annan enempää filmiä. Väännetään poikki kun kelattu kasetti kiekolle asti. Pituutta voi tulla pikkusen yli, riippuu käsien ja reisiluiden pituudesta. Jos tempasee filmiä auki kovin vauhdikkaasti niin staattinen sähkö saattaa yllättää salamoinnilla. Malttia, malttia.


Lisäksi tarvitaan tarrapaloja tai maalarinteippiä, johon merkataan joka kasetin kylkeen mitä filmiä ja kui pitkiä pätkiä. Herkkyys myös, varmuuden vuoksi.

Jos ostat kasetteja, esim Hama-nimellä saattaa löytyä, niissä muistaakseni on tarrat mukana.

Lisäksi tarvitset teippiä, jolla filmin pää kiinnitetään kasetin puolaan. Maalarinteippi esim. käy hyvin, saapi olla aika leveetäkin.

Kannattaa pitää mielessä millä puolella se valoherkkä emulsio kulkee. Kelattu kiekolle filmin sisäpinnalle ja tarkoitus on rullata filmi kasettiin niin että emulsiopuoli kamerassakin tulisi objektiiviin päin eikä kameran takalautaan. Tämänkin oppii kerrasta muistamaan, kokemusta on.

Ne on muuten kasetteja, joihin se filmi kelataan. Kasetteja voipi pölysuojautumisen vuoksi säilytellä pikkuisissa filmipurkeissa. Kehityspurkki onkin sitten ihan eri juttu.