Moi, oon avoliitossa mieheni kanssa. meillä on kaksi lasta, toinen pari vuotta, toinen vasta vauva. ollaan oltu onnellisiakin, mutta jotenkin on tullut selväksi, et mieheni ajattelee liian paljon entistä kihlattuaan. ainakin mun mielestä liian paljon...
kerran katoin hänen puhelintaan, joo ja tiedän että se on väärin, ja hän oli lähettänyt entiselleen viestin, jossa sanoi, että tämä entinen tyttö tulee aina olemaan hänelle tärkein. tää viesti oli juuri ekan lapsemme synnyttyä.
hän on siis ollut kihloissa ennen. me ei olla vieläkään, eikä hän ole koskaan semmoista edes ottanut puheeksi, ei edes puolileikillään.
olen saanut hänet kiinni muulloinkin lähettämästä viestejä tälle entiselleen. tää entinenkin lähettää joskus jotain, mut niissä ei koskaan lue muuta kuin vaan hyvää kesää tai jotain.
välillä mietin, et pitäiskö vaan erota ja ottaa lapset, sanoa, et en ala elämään jonkun entisen varjossa. et jos et saa sitä mielestäsi niin mee sitten sen luo. ja sit toisaalta tuntuu siltä, että voitais me ollakin onnellisia. onhan meillä nää lapsetkin. niitä sentään sillä entisellä ei ole. no silloin kun mieheni oli tämä entisensä kanssa, tyttö oli paljon nuorempi että varmaan ihan luonnollistakin, ettei heille ehtinyt tulla lapsia. onneks ei, sitten tää vasta soppa oliskin.
mitähän tekis, ollaanhan mekin oltu yhdessä jo, mitä, varmaan 4 vuotta. että olis ollut aikaa unohtaa jo entiset. vai eikö?
kerran katoin hänen puhelintaan, joo ja tiedän että se on väärin, ja hän oli lähettänyt entiselleen viestin, jossa sanoi, että tämä entinen tyttö tulee aina olemaan hänelle tärkein. tää viesti oli juuri ekan lapsemme synnyttyä.
hän on siis ollut kihloissa ennen. me ei olla vieläkään, eikä hän ole koskaan semmoista edes ottanut puheeksi, ei edes puolileikillään.
olen saanut hänet kiinni muulloinkin lähettämästä viestejä tälle entiselleen. tää entinenkin lähettää joskus jotain, mut niissä ei koskaan lue muuta kuin vaan hyvää kesää tai jotain.
välillä mietin, et pitäiskö vaan erota ja ottaa lapset, sanoa, et en ala elämään jonkun entisen varjossa. et jos et saa sitä mielestäsi niin mee sitten sen luo. ja sit toisaalta tuntuu siltä, että voitais me ollakin onnellisia. onhan meillä nää lapsetkin. niitä sentään sillä entisellä ei ole. no silloin kun mieheni oli tämä entisensä kanssa, tyttö oli paljon nuorempi että varmaan ihan luonnollistakin, ettei heille ehtinyt tulla lapsia. onneks ei, sitten tää vasta soppa oliskin.
mitähän tekis, ollaanhan mekin oltu yhdessä jo, mitä, varmaan 4 vuotta. että olis ollut aikaa unohtaa jo entiset. vai eikö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No tossa on jo vakavan keskustelun paikka. Ei varmaan ole kiva huomata olevansa se kakkosvaihtoehto...
Itse en tuota suvaitsisi omalta kumppaniltani. Enkä olisi hänen kanssaan jos hän ei olisi minulle se ykkönen.