Kuinka moni oikeasti haluaa...

varmasti laihtua, mutta eri asia on se viitsiikö laihduttaa. eli viitsiikö tehdä mitään asialle, vai onko helpompi hyväksyä itsensä ja ajatella, että olen hyvä sellaisena kuin olen ja rakastan lihavaa olemustani.

jos kysyisi lihavalta: haluaisitko tulla laihaksi simsalabim jos se vain olisi mahdollista ilman minkäänlaista vaivannäköä, niin varmasti vastaus olisi kyllä. sama jos kysyisi esim: haluatko tulla rikkaaksi? haluatko tulla kauniiksi? haluatko saada toimivan parisuhteen? haluatko lihaksikkaan kropan? jne. positiivisia asioita, joiden eteen pitää yleensä kuitenkin nähdä vaivaa.

On eri asia olla tyytyväinen itseensä, kuin kuvitella, ettei mitään parannettavaa ole.

Minä olin tyytyväinen 107-kiloinen tuossa huhtikuussa. Minun hyvyyttäni ihmisenä ei määritellyt kiloni, ei myöskään kauneuttani. Olin ihan kiva tyyppi, fiksu, ja mukavan näköinenkin, jos ei satu kiloista häiriintymään. Olin ja olen tasapainoinen, luotettava hulluttelija. Kyllä, olin terveellä tavalla tyytyväinen itseeni.

Silti voisi olla hoikempi, ahkerampi, verbaalisesti lahjakkaampi, teknisesti taitavampi, ja ihan mielellään ottaisin vaikka pienemmän kengännumeron. Lisäksi kaikki leikkausarvet joutaisivat hevon kuuseen puolestani, ja totta kai hiukseni voisivat olla paksummat. Se ei tehnyt minusta tyytymätöntä, mutta epätäydellisen (=normaalin) kyllä.

Nyt 98-kiloisena olen ehkä hieman tyytyväisempi itseeni. En niinkään kilojen vuoksi, vaan tahdonvoiman ja sitkeyden ansiosta. Mutta sen jälkeen kun pääsin murrosiän myrskyistä, olen osannut aina olla tyytyväinen itseeni kiloihin, hiusten paksuuteen tai kengännumeroon katsomatta. Tyytyväisyys ei edellytä täydellisyyttä.

awwwwww, liikapainoa "vain" parinkymmenen kilon verran; eli en aivan täytä kriteereitä, mutta vastaanpa silti ;)

No, tottakai, jos joku tulisi sanomaan, että haluaisitko olla hoikka pelkällä sormien napsautuksella, sanoisin, että kyllä haluan.

^^ Nii-in, mutta hoikkuus ei ole minulle NIIN tärkeä asia, että hampaat irvessä yrittäisin tavoitella sitä keinolla millä hyvänsä. Ts. Jos en laihdu, niin sitten en laihdu, en jaksa siitä alkaa paiseilemaan.

Esimerkiksi sama juttu olisi se, että joku tulisi kysymään, että haluanko kaksi kiloa kultaa. Tottakai haluaisin, jos joku sen verran minulle antaisi, mutta evvk sille, että itse lähtisin jostain kaivoksesta niitä hikisiä hippuja metsästämään.

Ja tottakai tiedän, että kahdella kilolla kultaa eläisin aivan niinkuin ikinä tahtoisin, mutta ei rikkaus ole niin tärkeä asia, että sen välttämättä itselleni haluaisin. Ja sama koskee hoikkuutta. Onnellisuus tärkeintä ja sen voin saavuttaa ilman näitäkin asioita.


Ja anteeksi osittainen liittymättömyys, mutta kun perjantai...:P

"Olisi mielenkiintoista saada jotain käsitystä siitä,...." No on sinulla kiinnostuksen kohde. Hanki kuule elämä!

vaihtoehtona on laihdutus,niin nou,koska ainoa ilo syödä kaikkea mitä tekee mieli ja niin paljon kun jaksan aamusta iltaan.Liikunta ei kiinnosta koska tulee hiki ja mielummin makaan sohvalla ja lueskelen kirjoja.Ei maistu salaatit,marjat,vihannekset=sontaa eli pysyn blösönä enkä edes haaveile että laihtuisin,koska tiedän ettei onnistu.Tämä on kuin alkoholismi,mutta viinan tilalla on herkut.

oikeasti olla pyöreä!!! Ihan oikeasti! Olen painanut 45kg parisenkymmentä vuotta sitten, kärsin laihuudestani paljon enemmän, kuin nyt lihavuudestani. Painan nyt 98kg ja ihanne painoni olisi n.80-85kg olen 167cm pitkä. Minusta vain pehmeä runsaus kaunistaa naista. Minulla ei ole lihavuuteni kanssa ollut koskaan ongelmia. En sairasta mitään, minulla on suhteellisen hyvä kunto, liikun paljon ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.