Erosin lasteni ollessa 2 ja 4 -v. Avioiduin uudelleen tästä parin vuoden kuluttua. Uusi mieheni ja lapset tulivat hyvin toimeen ja kaikki sujui hyvin, kunnes lapset tulivat teini-ikään. Mieheni oli aika kokematon lasten ja nuorten kanssa, aika nuori itsekin. Meillä oli erimielisyyksiä teinien kasvattamisessa: itse olen vähän lepsu ja kiltti, mieheni taas hyvinkin jyrkkä välillä. Nyt lapset ovat aikuisia ja me isovanhempia. Toinen lapsista -perheellinen jo itsekin- kantaa kaunaa isäpuolelleen, monestakin eri syystä, ei mitään erityisen painavaa syytä. Suorastaan toivoo meidän eroavan, meillä kun on ollut vaikeita vuosia avioliitossamme. Nyt "lapsi" odottaa kai minun valitsevan, haluanko tavata perhettään vai pysynkö liitossa. Emme ole tavanneet häntä ja perhettään pitkään aikaan, he viettävät vapaa-ajan toisten isovanhempien kanssa. Olen tosi surullinen ja masentunutkin asian vuoksi. Olemme jutelleet asiasta, ja tilanne on järkähtämätön, vaikka lapsemme tietää tunteeni. Sofien valinta, omalla tavallaan.
Uusperhe ja isovanhemmuus
Anonyymi-ap
8241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näitä aikuisia lapsia. On nykyään paljon jotka laittavat ehdot valitse se tai tämä. Eivät ymmärrä että vanhemmistaan pitäisi tykätä ilma; ehtoja.
Että vielä ollaan vaatimassa. Että pitäisi jättää puoliso hänen vuoksensa. Yksikkö sinun sitten pitäisi olla .
Paras että elät kuten sinulle itsellesi sopii , ja jos et tule hyväksytyksi. Sellaisena kun olet niin anna olla, siinä on kyse sinun omasta elämästäsi. Ja nykyajan narsisti lapset vissiin haluaa että äiti olisi yksin istuis kämpässään ihan yksin .
Asia on niin että sitä voi sopia asioista ja antaa anteeksi tai pyytää anteeksi. Ja ennen kaikkea muistaa että äiditkin ovat eläviä ihmisiä joilla,on oma valta päättää kenen kanssa asuu. . Niin moni aikuinen lapsi joka laittelee ehtoja vanhemmilleen , silloin ei voi olla oma itsensä edes jos on elettävä jonkun toisten tahdon mukaisesti .rakkaus vanhempiinsa on ehdoton , siksi sinulle, sanoisin että elä omilla ehdoillasi vaan kuten sinä itse haluat elää , kukaan toinen ei voi vaatia että sinun olisi muutettava elämäsi vaan koska hän niin tahtoo..ole se ihminen mitä olet sillä omana itsenä oleminen on aina aitoa ..
Ei niiden kanssa edes voi keskustella saatikka että ymmärtäisivät vanhemman tilanteen.
Ovat niin itseään täynnä ,eikä ole tilaa toisen tunteiden ymmärtämiseen
Ohhoh, sellaisiako olet kasvattanut?
Tuosta kavatusesta on tehty tukimusta ja tultu tulokseen että aillä, ei ole mitäön merkitystä sillä lapset muokkaantuvat ystävistään ja ystävien tavoista. Kouluaikana . Joten monella on ollut ihan hyvä, lapsuus kotona ja ollut rakas lapsi . Mutta kun tyttäret menevät naimisiin niin yhtä äkkiä sitä näkee että oman äidin arvot eivät kelpaakaan ja aletaan vänkäämään milloin mistäkin ja etsitään virheitä
omasta äidistään joka on joskus kysymysmerkkinä kun ei tajua missä on vika kun lapsen käytös on muuttunut näitä tapauksia on monia ä joten puhu sinä kasvatuksesta. . Joka kerta kun men tälläisen tapauksen niin huomaan miten epä kypsiä nämä tyttäret ovat.
Kaikki vaan ei saavuta koskaan sit aikuisuutta missä kunnioitetaan toista ihmistä ja hänenkin elämäänsä
Siinäpä oikein ilkeä ihminen Anonyymi 2025-07-27 20:28:21
, eikö olisi kannattanut olla ottamatta kantaa.
Mistä tuollainen tutkimus löytyy?
Kasvatuksella ja kasvatusympäristöllä on merkitystä, samoin luonnollisesti kulttuurilla.
Totta kai synnynnäinen temperamentti ja kokemukset/palaute koulusta ja kaveripiiristä vaikuttavat myös mutta esim. asennoituminen elämään, toisiin ihmisiin, vastoinkäymisiin jne. perustuvat pitkälti siihen, millaisia esimerkkejä on nähnyt ja saanut ja onko asioista keskusteltu kotona ja siis käsitelty niitä.
Ottiko hän kantaa vai ihmettelikö vai kysyikö?
Näin me näköjään omista lähtökohdista käsin annamme merkityksiä asioille , joita siinä ei ole!
Voisihan sitä keskustella lapsen kanssa aivan kahden kesken miksi tämä on niin järkkymätön mielipiteessään.