Olisinpa ihastanut

En kerro

Riuduttaa. Samalla ihanaa ja kamalaa. Erittäin kuluttava tunne. Olisi aika paljon enemmän energiaa muuhun jos tästä pääsisi.

Kivalta, hyvältä jayöa energiaemmältä, sekä samalla myös inspiroituneelta.

Mielihyvähormonit ja stressihormonit huipussaan. Ylikierroksia, innostuneisuutta, unettomuutta, näläntunteen katoamista, levottomuutta, tunnetta että kroppa sulaa (ei johdu helteestä) energisyyttä, nauravaisuutta, iloa, kiitollisuutta, pelkoa.

Hirvittävää myräkkää, josta ei voi sanoa oisko tää nyt ihanaa vai kamalaa.

Yhtä h***vetin hulluutta.

Emmoo enää. Elämä voitti.

Hyvältä. Tekee mieli halailla ihastuksen kohdestta

Ihanaa ja kamalaa se on.

Hyvin listattu tuolla ylempänä.
Lisäisin vain, että mielikuvitus käy ylikierroksilla, tulee keksittyä yhteistä tarinaa enemmän kuin tosielämä sallisi… Ja pääteltyä toisesta isoja asioita pienien vihjeiden perusteella. Kuten moni muukin asia elämässä, ihastuminen tapahtuu pitkälti omassa päässä.

Eli jos ihastuminen vaivaa, niin siihen on helppo lääke: tutustuminen.

Nussituttaa. Toivon pelipaikoille pääsyä.