Nyt siis alkaa ottaa päähän! Ennen niin kiltinoloinen 2v kollikissamme on taas jälleen kerran ottanut jalat alleen ja lähtenyt vaivihkaa käpälämäkeen. Ja millä tavalla!
Se on tähän päivään asti ollut ns. sisäkissa ja palvelu on toiminut hyvin eli eläinkaupan kallis ruoka on maittanut, rapsutuksia ja muuta se on saanut yllin kyllin. Sitä on ulkoilutettu, viihdytetty ja vaikka mitä. Luulisi kissan olevan tyytyväinen. Vaan eipä näytä herralle mikään kelpaavan..
Lisäksi sillä on ollut seuraa toisesta kissasta, joka on samanikäinen, samasta poikueesta mutta narttu.
Taipumusta karkailuun sillä on toki ennekin ollut, mutta viimeisin on kyllä huikein esitys. Näin se menee..
Asumme 7. kerroksessa. Mieheni tulee töistä kotiin, eikä huomaa kun kissa on ollut vaanimassa jossain kenkälaatikossa miehen tuloa ja pujahtaa siinä jossain vaiheessa miehen huomaamatta porraskäytävään. Emme huomaa mitään kuin vasta tuntien kuluttua. Sitten se on aivan ensikertalaisena, ovien äänistä säikkynä osannut vaeltaa ihmisten huomaamatta alimmaiseen kerrokseen ja onnistunut pääsemään aina lukittuna olevasta ovesta ulos jonkun ystävällisen avustuksella. Siis vaikka se on kohtuullisen arka.
Nyt on vielä niin, ettei se ole uudessa kotikaupungissamme ehtinyt vielä tutustua valjaissa reviiriinsä kunnolla, joten eihän se sieltä osaa edes takaisin kotiin. Ja miksipä se tulisi. Hellettä riittää, ystävällisiä ihmisiä omakotitalovaltaisella asuinalueella, jossa on paljon muitakin kissoja ja kivoja kissarakkaita vanhuksia. Metsiä on ympärillä ja sehän sopii, sillä se on juuri hiljattain oppinut mökillämme taitavaksi metsästäjäksi. Ja tuskimpa sitä kukaan edes ilmoittaa löytöeläinkotiin.
Nyt ottaa päähän. Ihan tekisi mieli jättää koko etsintä kesken vaikka vasta eilen se karkasi, koska Tiedän, että se tulee tekemään tämän saman tempun uudelleen ja uudelleen tulematta omaehtoisesti takaisin. Siitä on jatkuvasti huolta tämän jälkeen Jos se löytyy, ja se on inhottavaa, koska aiomme muuttaa omakotitaloon pian ja saan vielä vauvan vuoden vaihteessa. Karkaamistaipumus ja siihen liittyvä pakoilu kun sitä etsitään, ei siitä katoa varmaan mihinkään.
Toisaalta sitä rakasta "idioottia" tulee ikävä, mutta kissalla näyttää olevan oma tahto, oma elämä ja pohjaton seikkailunhalu. Miten minä voisin muka kissan luonnetta muuttaa?
Miten sillä yhtäkkiä näyttääkin olevan hirmu ovela karkaamis-suunnitelma, vaikka se normaalisti on yksi maailman laiskimmista kissoista?
Se on tähän päivään asti ollut ns. sisäkissa ja palvelu on toiminut hyvin eli eläinkaupan kallis ruoka on maittanut, rapsutuksia ja muuta se on saanut yllin kyllin. Sitä on ulkoilutettu, viihdytetty ja vaikka mitä. Luulisi kissan olevan tyytyväinen. Vaan eipä näytä herralle mikään kelpaavan..
Lisäksi sillä on ollut seuraa toisesta kissasta, joka on samanikäinen, samasta poikueesta mutta narttu.
Taipumusta karkailuun sillä on toki ennekin ollut, mutta viimeisin on kyllä huikein esitys. Näin se menee..
Asumme 7. kerroksessa. Mieheni tulee töistä kotiin, eikä huomaa kun kissa on ollut vaanimassa jossain kenkälaatikossa miehen tuloa ja pujahtaa siinä jossain vaiheessa miehen huomaamatta porraskäytävään. Emme huomaa mitään kuin vasta tuntien kuluttua. Sitten se on aivan ensikertalaisena, ovien äänistä säikkynä osannut vaeltaa ihmisten huomaamatta alimmaiseen kerrokseen ja onnistunut pääsemään aina lukittuna olevasta ovesta ulos jonkun ystävällisen avustuksella. Siis vaikka se on kohtuullisen arka.
Nyt on vielä niin, ettei se ole uudessa kotikaupungissamme ehtinyt vielä tutustua valjaissa reviiriinsä kunnolla, joten eihän se sieltä osaa edes takaisin kotiin. Ja miksipä se tulisi. Hellettä riittää, ystävällisiä ihmisiä omakotitalovaltaisella asuinalueella, jossa on paljon muitakin kissoja ja kivoja kissarakkaita vanhuksia. Metsiä on ympärillä ja sehän sopii, sillä se on juuri hiljattain oppinut mökillämme taitavaksi metsästäjäksi. Ja tuskimpa sitä kukaan edes ilmoittaa löytöeläinkotiin.
Nyt ottaa päähän. Ihan tekisi mieli jättää koko etsintä kesken vaikka vasta eilen se karkasi, koska Tiedän, että se tulee tekemään tämän saman tempun uudelleen ja uudelleen tulematta omaehtoisesti takaisin. Siitä on jatkuvasti huolta tämän jälkeen Jos se löytyy, ja se on inhottavaa, koska aiomme muuttaa omakotitaloon pian ja saan vielä vauvan vuoden vaihteessa. Karkaamistaipumus ja siihen liittyvä pakoilu kun sitä etsitään, ei siitä katoa varmaan mihinkään.
Toisaalta sitä rakasta "idioottia" tulee ikävä, mutta kissalla näyttää olevan oma tahto, oma elämä ja pohjaton seikkailunhalu. Miten minä voisin muka kissan luonnetta muuttaa?
Miten sillä yhtäkkiä näyttääkin olevan hirmu ovela karkaamis-suunnitelma, vaikka se normaalisti on yksi maailman laiskimmista kissoista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan kisu leikattu?
On leikattu, tyttökissojen omistajienkin onneksi.
Ethän sinä nyt sinänsä voi kissalle olla noin vihainen, ei se tajua että teille tulee vaivaa karkumatkailusta. Olisin sinun sijassasi vain äärettömän huolissani kissaparasta, ja täällä sinä vihastelet sitä miten idioottimainen kissasi sattui pujahtamaan ovesta ulos ja huomasitte asian vasta tuntien jälkeen?
Siinä vaan hieman tarkkaavaisuutta ovien availemisessa, niin ongelma hoituu. Onko siitä niin paljon vaivaa? Meillä kanssa kerrostalossa asuessamme meinasi kissat monet kerrat ovesta livahtaa, eikä kyllä proppu sen takia palanut kertaakaan. Ihan normaaliahan tuo on, ei sitä, että kissa olisi teille katkera. Kissan luonnetta ei voikaan muuttaa, sehän siinä on. Älä siis ota kissoja, jos se sinulle niin paljon päänvaivaa teettää, ettet sitä kestä.
Jospa ilmoittaisit läheisimpään löytikseen niin osaavat soittaa, jos kissi ilmaantuu.Jonkun katoamisilmoituksen voisit edes yrittää väsätä. Entäpä jos kaikki nämä ystävälliset ihmiset luulevat sen olevan jonkun oma kissa ja se paleltuu talvella..Ei ole mukava kohtalo.
Meillä on kanssa tämmöinen kumma karkailija, mutta rakas se on silti ja etsisin huolesta sekaisin, jos pitkälle matkalle lähtisi. On kuitenkin vielä niin vauva, että se jää minua odottamaan jonkun puskan luokse ja naukuu.
Ehkä omakotitalossa olisi sitten teillä helpompaa. Jos laittaisi ulkoilutarhan ja useinhan omakotitaloissa on eteiset niin, että pitää aina toisen oven vähintään suljettuna, kun kulkee. Toivottavasti kissi löytyy, mutta jos vielä ottaa päähän niin etsi sille koti maalta.Parempi sen on siellä kuin jättää jonnekin kaupunkiin yksinään.
Rasittavaahan se karkailu on. Kuitenkin jos kisulle löytyisi uusi koti, jos et jaksa sen karkailua enää..
"sillä se on juuri hiljattain oppinut mökillämme taitavaksi metsästäjäksi"
Tuo lainaus avausrepliikistäsi kertoo jo paljon. Kattiherra pääsi ilmeisesti vapaan ulkoilun makuun mökillänne ja nyt "nälkä on kasvanut syödessä".
Toivottavasti katti ilmaantuu kotiin.
Joku on hyvinkin voinut kissan toimittaa löytikselle ja kissa menee uuteen kotiin parhaassa tapauksessa kahden viikon kuluttua jos ette sieltä kysy. Katoamisilmoituksen avulla työtekijät ottavat sinuun yhteyttä jos kissa sinne ilmestyy.
Koittakaa opetella vähän toisenlainen sisääntulo tai laittakaa portti. Mökillehän voisi rakentaa tarhan, kissa voi säästyä monelta pahalta ja vapaudenkaipuu ei kasva noin suureksi.
Tosiasiassa olen hirveän huolissani. Pelkään ihan jopa liikaa etten esim. viime yönä saanut unta. Alan olla ihan loppu, koska huolehdin kissoista varsinkin nyt raskaana ollessani ihan kuin omista lapsistani. Siksi pisti niin vihaksi aamupäivällä - nyt olen ihan turta. Pelkään tietysti aina pahinta ja varaudun siihen.
Kissa ei päässyt minulta (olen hirveän tarkka) vaan mieheltäni, joka teki tuon ainoan virheen ovella. Paikalle sattui sopivasti taloyhtiön puheenjohtaja, jolle hän ei voinut olla puhelematta naapurina ja talon uutena asukkaana. Kissa kuuli äänet oven läpi ja oli valmistautunut karkaamiseen, kun mieheltäni meni hiukan tavallista kauemmin tulla ovesta sisään. Että näin.
Siellä mökilläkin tämä veijari jo pääsi vauhtiin ja minä olen jo viettänyt kerran siellä yönkin läpeensä etsien poikaa. Siitä ei ole kauan, muutamia viikkoja. Poika sai siitä jo sanktion eikä olisi enää päässyt muuten kuin valvotusti ulkoilemaan.
Kuvien kanssa on ilmoituksia katoamisesta laitettu lähitaloihin ja muutamaan kauppaan, ja viimeistään maanantaina ilmoitan löytöeläinkotiin. Olen etsinyt tänään useamman kerran koko lähitienoon alueelta.
Huolettaa kamalasti että mitenhän meidän toinen kissa tämän ottaa jos kaveri ei kotiin tulekaan. Olen suunnitellut jo uuden kissan ottamista, ettei tytön tarvitse masentua tai tylsistyä tekemisen puutteeseen. Yritän myös itse toimia tavallista enemmän sen leikkikaverina.
Kauankohan poikaa pitäisi sitten etsiskellä - se on toinen ongelma.
Eläimet ovat eläimiä..
Yleensä jos eläimen olot tai rahapolitiikka yhtään kiinnostaa, sinne löytikselle tehdään ilmoitus samana päivänä katoamisesta. Vuorokauden hoitotaksahan voi olla kymmenenkin euroa! Mutta oikeassa olet, saahan niitä uusia kissoja, mitä sitä vanhaa murehtimaan. Se tosin saattaa löytyä vielä monen kuukaudenkin kuluttua. Onpa täällä kuultu vuodenkin karkureissusta.
Ihan hyvä tietää tuo löytiksen taksa ja se että kadonneesta voi olla hyvä ilmoittaa välittömästi.
Kiitos ystävällisten naapureiden, kissa löytyi tänä aamuna ok kunnossa. Nälkä sillä oli kamala kun ei ollut saanut hiiriä kiinni. Selkäpiitäni karmi millä alueella se oli ilmeisesti ollut koko ajan: esim. eilen siellä räjäyteltiin kalliota. Mitä jos se olisi mennyt johonkin kallionkoloon eikä olisi uskaltanut lähteä karkuun kun räjäyttelijät tulivat töihin...
Se löytyi kuvan perusteella. Pelkkä sanallinen ilmoitus ei varmaan edes kunnolla herätä huomiota. Meillä oli oikein hyvä värikuva siitä ilmoituksessa. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen tälle viereisen kerrostalon miehelle, joka soitti minulle ja tuli vielä itse näyttämään paikan missä oli kissan nähnyt! Lisäksi talon monet asukkaat, vanhoja ihmisiä, avustivat etsinnöissä ja kertoivat levittänensä sanaa..
Poika ei olisi muuten tullut esiin, mutta otimme tyttökissan mukaan, joka suunnisti n. 400m matkan metsäistä kalliota suoraan kaverinsa luokse, joka maukui puskassa nälkäänsä. Tytöllä ei näyttänyt tosiaan olevan mitään epäilystä missäkö poika piileksi.
Tarkkailen sitä vielä jonkin aikaa, jos se esim. olisi sattunut juomaan tai syömään jotain vatsalle sopimatonta. Uni sille ainakin maistuu:)
Todella upeaa toimintaa naapureiltakin :)
Ihanaa että kisu löytyi, annapas täältä paljon rapsutuksia. :)
Hyvää kesää.