Raskausviikkoja 6. Itkettää, en haluaisi lasta, en tunne olevani vielä valmis. Mutta en tiedä kestäisinkö aborttia kun olen yleensä vastustanut koko toimenpidettä. Kauheaa kun kokoajan mieli muuttuu, toisina päivinä tuntuu hyvältä idealta pitää lapsi toisina päivinä itkettää, ahdistaa ja masentaa. Kellokin käy joten pitäisi pikkuhiljaa tehdä päätös..neuvoja? adoptiota tuskin pystyisin harkitsemaan, liian kova ikävä jäisi..
mitä tehdä?
....
141609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuukausi sitten minulla oli sama ongelma, pidän, en pidä, pidän. Lopuksi huomasin että halusin tämän olevan ohi ja pelkäsin vain aborttia. Täälä lukee niin kauheita kertomuksia mitä on sattunu. Lääkkeellinen keskeytys oli tosi helppo juttu. Tunti pillereistä alkoi vuoto ja otin heti varalta särkyyn piikin. Mitään kipuja ei tullut ja kävelin pihalla auringossa. ja sitten kotiin..
Kannattaa miettiä tarkoin mitä tekee. Olihan se iloinen asia huomata että voi yleensä saada lapsia ja abortin teko ei sitä tule mitenkään estämään. Onnea sinulle päätökseen :)
minä mietin melkein kolmevuotta sitten ihan samaa asiaa ja päätin pitää lapsen muutin vanhempieni luokse ja elän elämääni jonka itse valitsin.
en sano että kumpikaan on helppo ratkasu ja se että kumman valitset on sinun päätettävä kummatkin vaihtoehdot palkitsee varmasti ja minä kunnioitain ihmisiä jotka kykenevät omiin päätöksiin oli ne mun mielestä oikeita tai ei
voimia ja jaksamista sinulle teet kummin tahansa.
kuuntelen ja otan kantaa [email protected]
mä olin samassa tilanteessa vähän vajaa kaks vuotta sitten, mutta sitten päätin pitää lapsen koska olen myös aborttia vastaan ja toisaalata aikakin meni jo umpeen ennen päätöstäni. nyt mulla on 1v5kk tyttö, enkä ole katunut tippaakaan päätöstäni. kaikki on menny paremmin ku loistavasti, mun vanhemmat on ihan myytyjä, tytön isä on mukana ja koulunkin olen saanut siihen vaiheeseen että ensi keväänä musta tulee lähihoitaja! alussa mun isä oli aika vihanen mutta se oli sillon, nyt tyttöni on sille niin sairaan tärkee että! pappa ainaa ottaa tyttöä kauppaan mukaan että sais ylpeillä sillä kaikille mahdollisille tutuille...mutta täs oli mun "tarina", toivottavasti sun tarinas saa yhtä onnellisen lopun!
olin kanssa tossa tilanteessa pari kuukautta sitten.kirjotin ittekin tänne palstalle samalla otsikolla ja nimimerkillä ja olin ihan hukassa niin kun sä nyt...päätit sä sitte mitä tahansa ni asiat järjestyy tavalla tai toisella.itse en pitänyt lasta.välillä asia tulee mieleen,mutta olen kuitenkin todella onnellinen kun en pitäny lasta.mutta...voisin myöskin olla onnellinen jos se olisi.teet niin tai näin ni asioilla on taipumus tavalla tai toisella järjestyä.olet varmaan joskus kuullut.aluksi sitä tuli vähän itkettyäkin ja kummia tunteen purkauksia,syyttelyjä omaa äitiä kohtaan jne(jos haluat ni käy lukemassa...)mutta ne pahimmat on jo ohi...nautin kun se kaikki on ohi ja siitä on saanut itsensä irti..se oli jtn kauheaa...mieli todellakin pomppaili..iltaisin ajattelin etten sitä lasta halua että olen nyt jo ihan puhki,mutta kun tuli aamu ni olin taas ihan varma että pidän sen.se oli hirveetä..ei jaksanut itsekään enää uskoa,että halusiko nyt sitä vai ei..kun tiesi että kohta taas mieli muuttuu...sitten vaan tilasin sen abortti ajan ja mietin ja vähän valmistuin siihen päivään henkisesti ja tein sen.se kaikki meni hyvin.henkilökunta oli kivaa jne.edellisenä yönä vähän itkin ennen ku menin sairaalaan,mutta näin myöhemmin ajatellen olin hirveen stressaantunut ja väsynyt kaikkeen.ni itkin jo pelkästään niitten takia...mutta,nyt mulle elämä ainakin hymyilee ja toivon että teen tulevaisuudessa ainakin 5 lasta.
Itse tein abortin kesäkuun alussa. Tunne pyysi pyysi pitämään, ja selviänkö abortista. Mutta järjellä ajatellen sitten kun saan lapsia haluan olla niille todella äiti. Vielä en uskonut, että minusta olisi ollut sihen. Polillemeno päivänä mietin että teenko sen. Pystynkö.
Nyt käsittelen asiaa ja olen varma että tein molenpien parhaaksi. Ainut mikä harmittaa, en kertonut kun kahdelle ystävälle. Kuitenkin abortti kulkee mukanani koko loppu elämäni. Ja haluaisin jotenkin purkaa tuntojani, tein virhe valinnan kaveriden suhteen. Asiasta ei voi puhua, enää. "Sehän on jo mennyt, miksi?"
Kannatta valita tukijoiksi ihmisen, joka ymmärtää ja on valmiina kuuntelemman tuntemuksia. Niitä tulee vaikka on tehnyt oikean päätöksen. Ei se ole mikään "rutiini juttu", niin kuin hampaan poisto....
Vaikka ystäväni sai viikko sitten ihanan tytön, ja tuli sellainen olo, että mäkin haluan.
Teidän kuitenkin tehneeni oikean päätöksen. =)
Elämä jatkuu, Elän parasta aikaa. Haluan lapsia, muttei vielä ollut sen aika. =)
Aborttia kannattaa miettiä tarkkaan, myös lapsen pitämistä.
Tulin juuri sivuille ja huomasin viestisi. Tein itse tänään testin ja totesin olevani raskaana. Olemme menossa naimisiin mieheni kanssa syksyllä ja lapsesta on puhuttu, mutta ei todellakaan pitänyt tulla tähän väliin. Olen miettinyt koko päivän kuinka toimia. Nyt selasin kelan sivuilta avustuksista ja toisilta sivuilta abortista... en ole ratkaisua vielä tehnyt. Yksi abortti takana ja silloin se oli ainoa oikea päätös.
lapsi on juuri sellainen asia jota ei tehä silloin kuin se itselle sopii vain se tulee silloin kuin se tulee!! en ymmärrä miten voit harkita edes aborttia... sillä perusteella "ei sopinut vain tähän väliin"!! entä jos et saakkaan enää lapsia...
sitä mieltä olen, että abortista pitää olla varma että se kannattaa tehdä... jos hiemankaan epäröit tulet sitä katumaan!! Jos taas pidät lapsen sitä et taatusti tule katumaan!!
tiedäthän että raskauden alkuvaiheessaa siihen äityteen kasvamiseen kuuluu luonnostaankin kaikenlaiset pelot, se on normaalia... sen vuoksi ei kannata tehdä aborttia!! Sulla on monta kuukauttaa aikaa kasvaa äityteen ja siihen mitä tuleva tuo, (pelot kuuluvat siihen ja osoittaa vain ,että on vastuuntuntoinen ihminen)!! Oma lapsi tuo sen verran iloa ja rakkautta, että sitä tuskin tulet katumaan!! Abortti taas on sellainen asia jota et voi koskaan peruuttaa!!
mielestäni ERITYISEN VARMA päätöksen oikeudesta ja tunteistaan täytyy olla jos pitää lapsen...
Kummastelen näillä palstoilla sitä, että aina korostetaan, ettet saa aborttia tekemättömäksi. ET SAA LASTAKAAN TEKEMÄTTÖMÄKSI.
Kaikille vanhemmuus ei tule luonnostaan, kaikki eivät kypsy yhdeksän kuukauden aikana, kaikilla ei ole halua turvautua yhteiskunnan tukeen (kuten täällä erityisen usein mainitaan), joillakin on päihdeongelmia joista eivät pääse irti pelkän äitiyden ilon voimalla, jotkut ovat sairaita psyykkisesti, jotkut vain kokevat ettei lapsi sovi juuri tähän elämäntilanteeseen.
Liian usein täällä kehotetaan pitämään lapsi ajatuksella, ettet ehkä ikinä voi saada lasta. Aika pieni todennäköisyys kuitenkin. Suuri osa perheistä on enemmän kuin yksilapsisia ja ehkäisyä joudutaan käyttämään kymmeniä vuosia.
Abortti on hankala asia, jokainen kokee sen omalla tavallaan. Abortista kuitenkin pääsee yli, se voi viedä aikaa toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Se on hyväksyttävä vaihtoehto silloin, kun äiti sen itse haluaa, kokee vaihtoehdon itselleen oikeaksi ja sitoutuu jatkossa käyttämään ehkäisyä. Ikävä kyllä suuri osa aborteista on ehkäisyn pettämisen takia tehtykin.
Toivotan keskustelun avaajalle voimia tunteidensa löytämiseen ja uskomiseen! Vähiten kaduttaa kun tietää tehneensä oikean ratkaisun, olkoon päätös mikä tahansa. Varmasti pärjäät jos pidät lapsen! Selviydyt myös abortista, mikäli koet ratkaisun oikeaksi tämän hetkisessä elämäntilanteessasi.
Kaikille aurinkoista kesää!!!
Minulla on takana yksi abortti ja nyt minulla on kaksi ihanaa tyttöä.Olen aina ollut sitä mieltä että kyllä sen sisimmässään tietää minkä kumppanin kanssa haluaa tehdä lapsen.vaikka minulla oli jo yksi abortti takana ja olin seurustellut mieheni kanssa vasta vajaan vuoden niin tiesin että tämän miehen lapsen haluan. se tulee kyllä se vastaus kunhan rauhoitut ja mietit koko yhtälön loppuun.
Itselläni oli sama tilanne helmikuussa mutta lopulta päätin tehdä abortin. Itkin monta iltaa ja mietin mitä teen. Mielipiteeni asian suhteen vaihtui joka hetki. Vielä sairaalassa itku tuli mutta nyt jälkeen päin en ole kertaakaan asiaa katunut. Totta kai asia tulee välillä mieleeni mutta elämän on jatkuttava eikä menneitä kannata murehtia. Ja jos niin pahasti käy ettei myöhemmin sakkaan lapsia, niin sille ei mahda mitään. Sitten asia on tarkoitettu niin. Raskasta sinulla varmasti on mutta ellet ole varma haluatko lasta, niin ehkä abortti on parempi ratkaisu nyt.
...ja päädyin myös tekemään abortin.
Monet illat olen sitä sitten sen jälkeen ajatellut, herkkä luontoinen kun olen en sitä kyennyt unohtamaan, ja sairastuin tavallaan psyykkisesti (olin tosin jo aiemmin oireillut masennuksella) jonka vuoksi aloitin lääkkeet jotka rauhoittaa...
Silloin abortti oli oikein,
nyt kun muistan sen on edelleen asia kipeä, ja välillä edelleen suren menetystä, sillä ehdin jo rakastua lapsenalkuun, ehdin käydä jopa neuvolassa ja saada äitiyskortin,
sekä tein myös ultraäänen, ja näin kuinka se oli kohdussa kellimässä ja sydänkin lääkärin mukaan löi.
En tiedä miksi tapoin "hänet", sillä oikeasti vaikka miehet lähtee niin lapset jäävät.
Ja ne tuovat sitä oikeaa rakkautta jota jokainen ansaitsee, ehdotonta.
Olet sitten miten varma tahansa kumman teet, pidä päätöksesi, älä peru.
Sillä tehtyä ei ikinä saa tekemättömäksi,
myöhemmin turha itkeä...
Mä en voi tajuta miten joku voi tehä sen.. Oon ite 17 vuotias ja mulla on nyt 4 kk ikäinen poika. Silloin kun sain tietää olevani raskaana niin en voinu kuvitellakaa että tekisin abortin ja se olisi ollu jo myöhäistäkin. Oon ikionnelinen että synnytin maailman ihanimman pojan ja hyvin ollaan pärjätty vaikka itsekkin nuori olen mutta kyllä ne asiat tuppaa järjestymään sitten lapsen kanssa. Jos abortin oisin tehny niin en olis varmasti koskaan antanu sitä itelleni anteeks, miten joku pystyy tehä sen? :( Ja vaikka nyt tulisin taas raskaaksi niin varmasti pitäsin lapsen.. Minä sanon että synnytä lapsesi, kyllä varmasti sen kanssa pärjäät ja kaikki menee hyvin! Itse ainakin katuisin jos toisin olisin tehnyt ja onnelinen olen etten tehnyt..
Heips! Voimia sulle, tiedän ettei sun tilantees ole helppo. Itse olin samassa tilanteessa joulukuussa 2003. Olin jo muuttanut erilleen lapseni isästä ja aloittelin omaa itsenäistä elämää. Ikää oli tuolloin 20v. Kaikesta ehkäsystä huolimatta olinkin yhtäkkiä raskaana. Mäkin itkin ihan hullun lailla, kun en oikeen tiennyt mitä tehdä. En ollut missään nimessä valmis äidiksi, mutta minäkin olen aina vastustanut aborttia.. tai siis ollut sitä mieltä, että se on jokaisen oma asia, mutta minä en itse sitä voisi tehdä. Noh... palattiin sitten poikaystävän kanssa yhteen ja saimme pikkuisen tytön noin vuosi sitten.
Usko pois helppoa ei ole ollut. Mä olen itse tosi taloudellinen ihminen ja kyllä käy luonteen päälle, ettei rahat tunnu riittävän ees pakollisiin asiohin. Opiskeluja on jäljellä ainakin neljä vuotta ja tiedän että sitten taloudellinen tilanne helpottuu. Poikaystävän kanssa suhde on taas katkolla. Asumme yhdessä, mutten ole onnellinen. Tunnen, että mulla on kaksi lasta: vauva ja murrosikäinen.
Ajattelin, että kerron sulle ensin ikävät asiat ja sitten vasta positiiviset. Osaan kavereista välit ovat viilentyneet, mutta ne ovatkin olleet ns. biletyskavereita. Mutta parhaimpiin kavereihin välit ovat lähentyneet selvästi. Itse en ole ollut enkä ole vieläkään ns. äidillinen ihminen ja musta on ollut ihana huomata, että olen silti tosi hyvä äiti. Mä koen että lapsi on tuonut mun elämään ihan uudenlaista sisältöä. Ja vaikka onkin ollut vaikeaa, niin en silti ole katunut päätöstäni.... kovin monta kertaa ainakaan :)
Muista että päätös on vaan ja ainoastaan sun. Päätätpä miten tahansa ei se ratkaisu tule olemaan helppo. Voimia sulle!