Miksi universumi ei lopeta muistuttamasta sinusta. Tulet uniin, näen sinut vilaukselta kadulla, tai naisen joka näyttää sinulta. En ole tuhlannut sinulle ajatustakaan, olethan omaan ajatteluun kykenemätön sosiaalisten pisteiden perässä juokseva ameeba (huomaa sarkasmi, vaikka tuo on puoliksi totta). Soittolistakin rollaa tota meidän "biisiä".
Se on oikeasti outoa, miten paljon vielä tänäkin päivänä,saan muistutuksia olemassaolostasi, välillä tuntuu, että olet punonut koko jutun selän takanani ja hallinnut elämääni salaa. Ei se voi olla sattumaa, että kerta toisensa jälkeen minulle tulee muistutuksia sinusta, ja että löydän sinut aina, kun olen unohtamassa sinua.
Olemme aina ajautuneet yhteen, etenkin silloin kun energiani on mennyt positiivisempaan suuntaan, ja jälleen kerran, olemme törmäyskurssilla. Jos kohtaisimme aidosti tässä elämässä, niin saisit kyllä kuulla kunniasi, ja en päästäisi sinua "karkaamaan", niin kuin silloin, ennen kun olen saanut selvitettyä omat tunteeni ja tilanteeni, asiani sinulle. Se oli jo virhe, että päästin sinut menemään silloin, enkä vaatinut selvittämään tunteita ja mikä tää meidän juttu on?
Karkasit, etäännyit ja hommasit poikaystävän, kaikki suunnitelman mukaan. Mutta jos olisin vetänyt sua hihasta, ja sanonut että pidän susta, kurssi olisi voinut mennä ihan toiseen suuntaan.
Ehkä juuri sen takia minulla oli nostalgiaa siitä kuinka päästimme minulle rakkaan ihmisen menemään, olit vierelläni. Olit vierelläni, kun kosin sinua, olit siellä, mutta kaikki se on vain etäinen muisto, kvanttien toisella puolella, siellä missä kaikki on paremmin.
Se on oikeasti outoa, miten paljon vielä tänäkin päivänä,saan muistutuksia olemassaolostasi, välillä tuntuu, että olet punonut koko jutun selän takanani ja hallinnut elämääni salaa. Ei se voi olla sattumaa, että kerta toisensa jälkeen minulle tulee muistutuksia sinusta, ja että löydän sinut aina, kun olen unohtamassa sinua.
Olemme aina ajautuneet yhteen, etenkin silloin kun energiani on mennyt positiivisempaan suuntaan, ja jälleen kerran, olemme törmäyskurssilla. Jos kohtaisimme aidosti tässä elämässä, niin saisit kyllä kuulla kunniasi, ja en päästäisi sinua "karkaamaan", niin kuin silloin, ennen kun olen saanut selvitettyä omat tunteeni ja tilanteeni, asiani sinulle. Se oli jo virhe, että päästin sinut menemään silloin, enkä vaatinut selvittämään tunteita ja mikä tää meidän juttu on?
Karkasit, etäännyit ja hommasit poikaystävän, kaikki suunnitelman mukaan. Mutta jos olisin vetänyt sua hihasta, ja sanonut että pidän susta, kurssi olisi voinut mennä ihan toiseen suuntaan.
Ehkä juuri sen takia minulla oli nostalgiaa siitä kuinka päästimme minulle rakkaan ihmisen menemään, olit vierelläni. Olit vierelläni, kun kosin sinua, olit siellä, mutta kaikki se on vain etäinen muisto, kvanttien toisella puolella, siellä missä kaikki on paremmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.