Lervo, Karvian sahti, ja protestilista

Lervo, josta oli niin kuin monenlaisia tarinoita ennenkin, mutta tämä oli jotain aivan uutta – hän pääsi protestilistalle, ja siitä se sitten alkoi. Lervo päätti juhlistaa sitä kunnolla, ja niin hän joi kunnon kännit kuin viimeistä päivää. Kännissä ähki ja ähki, ja ajoi rahtia deliriumeissaan, kuin olisi ollut joku maailmanmestari.

Samaan aikaan Kassu huusi ällää puhelimessa: "Ällää, älä nyt vittu enää soita!" Mutta Lervo ei kuullut mitään, vaan jatkoi matkaansa. Hän oli nyt niin sekaisin, että hänen mielikuvituksensa alkoi pyöriä villisti: hänellä tuli hiton moinen delirium, ja trattaukko kolkutti ovella kuin olisi joku tärkeä asiakas.

Lervo ei jaksanut odottaa, vaan soitti ähisten ja ähisten ÄLLÄÄLLÄ TILITOIMISTOON: "POLTAN KOKO PASKAN JOS ETTE TEE H.E.T.I MULLE TILINPÄÄTÖSTÄ!" Puhelimen toisessa päässä vastattiin rauhallisesti: "Tarttettaiskohan jotain kuitteja ja ym?" Mutta Lervo ei kuullut mitään, vaan löi ällää luurin korvaan ja jatkoi matkaansa.

Sillä välin Lervon kaivuri oli päässyt vauhtiin, ja kaikki takaaajat kirjistivät jo vöitään. Hän teki töitä kuin hullu, mutta takaaajat olivat niin hermostuneita, että olivat jo hakemassa ulosottovirastosta kanttiinista 80-luvun tunnelmissa.

Lervon Åkerman uppoaa suohon ja hän makaa deliriumeissaan, muttei oikein muista, mitä oli tapahtunut. Yhtäkkiä hän karjuu: "VEKSELI SHAATANA, KIRJOTA MULLE VEKSELI PERKELE!" Hän oli ollut pankissa bisnesnero, ja nyt hän möläytteli näitä kuin olisi ollut joku aatelinen.

Hänen turhapuromainen virne hänellä on aina lärvillään, ja hän mylvi puhelimessaan: "Tuo bisnes on yhtä kuin ällää." Hän ei muista koko episodia, mutta harmittelee vain sitä, että jos kanjasta katkeaa akseli, niin on tehtävä vekseli.

Lervo hakee kottia karjuen kunnantalolta, ja Kassu ja Jompero menevät ulosottoon, henkselit paukkuen ja karjuen: "Tässä se vekseli nyt on, antakaa kiukkuinen vaadinta!"

Lervo rakastaa pontikkaa ja karvialaista sardin, ja kerran 70-luvulla hän ajoi Saudikeikankin niin tummissa sahtikeikkuleissa, että ei muistanut koko reissusta mitään, kun palasi Poriin. Kaivurilla hän tekee töitä, ja kaikki takaaajat kiristävät jo vöitään – Sisu Polar ja Ka-lervo, kaksi tuttua aisaparia jo 80-luvulta lähtien.

Eka Karjaan hyttinen Polari Sisu, joka oli niittihyttä, oli VTA:lla telitettynä – ja vaikka akselit nousivat, Lervo ei siitä välittänyt. Hän vain otti lisää karvian sahtia ja lähti sankarin juomaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Näin Lervo jatkoi elämäänsä, sekaisin mutta silti hengissä, ja vaikka deliriumit ja vekselit kiersivät hänen mielessään, hän pysyi omalla tavallaan hauskan pinnassa. Kylläpä oli tarina, jota ei unohtaisi koskaan – ainakaan Lervo itse.