ajanut toinen toistaan surkeampia romuja: vaihteisto reistaili, jarrut ulisivat ja moottori yski kuin ketjutupakoitsija. Joka kevät katsastus oli painajainen, ja lompakko huusi armoa korjaamolaskujen jälkeen. Matti oli alkanut uskoa, että luotettava auto oli pelkkä myytti, jotain mitä mainostajat keksivät myydäkseen kiiltäviä romukasoja. Eräänä syysaamuna Matin vanha romu päätti jälleen pettää. Se sammui keskelle risteyksen, ja hinausauto oli ainoa pelastus. Kaveri Jari, joka oli aina hehkuttanut Toyotansa luotettavuutta, päätti armahtaa Matin ja lainasi hänelle Corollaansa viikoksi. "Tää on katsastusvarma, ei hätää," Jari vakuutti virnistäen. Matti istahti Corollan ratin taakse epäluuloisena. Penkit eivät natisseet, ohjaus oli tarkka, ja auto käynnistyi napista kuin unelma. Hän painoi kaasua, ja Corolla liikahti pehmeästi, ilman nykimistä tai outoja ääniä. Matin kulmat kurtistuivat – tämä oli liian hyvää ollakseen totta. Ajaessaan pitkin maantietä Matti huomasi jotain outoa: hän nautti. Moottorin tasainen hurina, vaihteiden sulava vaihtuminen ja se, että hän ei pelännyt auton hajoavan joka mutkassa, tuntuivat melkein epäreilulta. Hän käänsi radion päälle, ja ensimmäistä kertaa vuosiin hän saattoi keskittyä musiikkiin eikä auton outoihin kolinoihin. Katsastusasemalla hän melkein nauroi ääneen, kun tarkastaja nyökkäsi hyväksyvästi: "Tää on priimaa, ei mitään huomautettavaa. "Viikon aikana Matti alkoi haaveilla. Ehkä hänkin voisi omistaa auton, joka ei olisi ikuinen murheenkryyni. Mutta samalla vanha katkeruus nosti päätään. Miksi hän oli tuhlannut vuosia romujen kanssa, kun tällaisia autoja oli olemassa? Miksi hän ei ollut uskonut Jaria aiemmin? Kun Matti palautti Corollan, hän taputti auton konepeltiä kuin vanhaa ystävää. Jari nauroi: "No, mitä sanoin? Toyota ei petä." Matti mutisi jotain epämääräistä, mutta sisällä kyti päätös. Seuraavalla viikolla hän alkoi selailla myynti-ilmoituksia – tällä kertaa Toyotan kohdalta , eikä muiden huonojen merkkien . Katkeruus oli vaihtumassa varovaiseen toivoon: ehkä luotettava auto ei sittenkään ollut pelkkä myytti.
Matti oli kyllästynyt. Vuosien varrella hän oli
Anonyymi-ap
6228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tullut uni!
Tässä suomen toivot valvotaan yöt aamulla sossusta hakemaan kaljarahaa ja pääsekasin .Oisko aika vaikka mene töihin.
Niin se on vaikeaa kun on romu riesana!
Eikö tule uni, vai onko Toyotan omapoika työllistynyt yövartijana ja tylsyys pitää taittaa hauskoilla saduilla?
Ennennäkemätöntä, että Corolla kesti Matin koeajon ilman tarvetta hinausautolle.
Matti on tyytyväinen. Matti on vähään tyytyväinen. Ei pyrikään parempaan.