Se on jännä miten joku 20 ihmistä elää mun itseni luomassa näytelmän ja valheen mukaan

Välillä ihmettelen miten he eivät tajua, mun ja kaivattuni välillä olevan säpinää, mutta sitten muistan, että minähän rakensin itselleni valheen persoonan, niin hyvin, että ei sellaiseen kukaan rakastuisi, ja he uskoivat sen kaiken. Ja sehän on minusta hauskaa.

Muistan kun aina hihittelin niille, että tietäispä vaan millainen oon. Ne ei näe itsessään myöskään mitään vikaa, vaikka heillä oli paljon myrkyllisiä arvoja. Kaivattuni ei ikinä uskonut valheeseen, naiseni on älykäs,kyvykäs ja omaa tunneälyä.

Ja niin olen minäkin ,mutta olen myös katala kettu, viekas ja ovela petkuttaja. Ja tämä ei ole edes ainoa ihmiskoe, tein sellaisen joskus 12 vuotiaanakin, vain eri ryhmä.

Mutta nyt olen lopettanut ihmiskokeet ja maskit. Uusi suunnitelmani on ottaa pimeä puoleni osaksi persoonaani, jotta se ei lipsahtele kolmanteen ihmiskokeen... :)

Ketuttavinta on roolissa, kun pitää esittää jotain niin kuvottavaa ja vastenmielistä, että siitä tulee itsellekkin paha olo. Mutta se on vain rooli, ketään oikeaa ihmistä ei satu roolleikki. Kuin batman siviilissä, niin on rooli kuin kaksoiselämä, sellanen leikki.

Niin ja epäilijöille: kirjoitan tunnistettavasti ,silloin kun haluan. Et ole mikään mestari, jos tunnistat kirjoittajan, mutta silloin kun joskus kerran kahdeksassa vuodessa koen, että en halua että minut tunnistetaan, niin tiedän miten vaihtaa kirjoitustyyliä, virheitä, minua ei haittaa että hän tunnistaa inhottavat ja ilkeätkin kirjoitukset, koska oon myös aika daami... vaativa, mutta ihana (sille oikealle joka ei triggeröi hälytysjärjestelmääni)

Hän tietää millainen prinsessa oon, ja mä tiedän millainen hän on, välittää musta vaikka oon tällänen traumatisoitunut sosiopaattiraukka, niin herkkä, mut niin iso ongelma maailmalle ja kaikille, se on kaunista, että hän näkee kaiken sen läpi, koska rakastan häntä aidosti..