Voisiko joku kertoa kyseisestä terrieristä? Pitääkö yleisesti ottaen paikkaansa
että rotu olisi vihainen muille koirille??
Kertokaa kaikki tieto: Sopiiko kerrostaloon?? jne...?
että rotu olisi vihainen muille koirille??
Kertokaa kaikki tieto: Sopiiko kerrostaloon?? jne...?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei
Itselläni on karkkari mutta sopii tämä myös sileäkarvaiseenkin kettikseen. Kettuterrierien yhdistyksen sivuilta löydät vielä lisätietoa rodun ominaisuuksista.
Eli sitten kysymykseesi- itselläni on ollut kaksi karkkarinarttua ja molemmat ovat tulleet todella hyvin toimeen muiden koirien kanssa...eli kannattaa totuttaa koiranpentu heti pienestä muihin koiriin ja katsoa että se käyttäytyy hyvin muiden seurassa ja muut käyttäytyvät hyvin sitä kohtaan että tulee hyviä kokemuksia ja huonoa käyttäytymistä ei pidä sallia-anders hallgrenin ohjeet ovat olleet hyvin toimivia.
Sopii kerrostaloon ei hauku sen kummemmin kuin muutkaan rodut mutta rotu on toiminnallinen ja sen kanssa olisi hyvä harrastaa jotain vaikka agilitya, tokoa hakua etc. ettei turhaudu.
Kettis on hauska, nokkela, energinen joka paikan höylä niin sanotusti. Ei missään nimessä ärhäkkä vaan terhakka.
Itselläni on kaksi sk kettuterrieriä eikä laisinkaan ole vihaisia muille. Urokset tietenkin vähän ärhäkämpiä ainakin muille uroksille mutta se on niin kasvatuksesta kiinni.. agility kannattaa aloittaa ja tosiaan kaipaa tekemistä ja huomioimista. Itse pitää pitää kova kuri ettei koirasta tule pomo. se selvästikin on välillä hieman kovapää :) kerrostaloon sopii, joskin on hieman hankala opettaa sisäsiistiksi, mutta kaiketi sekin onnistuu, itselläni ei ole vain kokemusta kerrostaloista. Kova uimamaisteri sk ainakin on, et välttämättä itse pysy perässä. Hermoja pitää kasvatuksessa riittää niin hyvä tulee. :)
..lisäisin vielä että sisäsiisteys on myös kasvatuskysymys..omat koirat sisäsiistejä, eivät turhan haukkujia ja ovat koko elämänsä asuneet kerrostalossa eli sopii myös kaupunkiin kunhan pääsee välillä metsään tai harrastuksiin päästämään liikoja höyryjä pois ;)
Sk fokseja on tässä poppoossa ollut mukana viimeiset kaksikymmentä vuotta ja mukaan on mahtunut monenlaisia koiria. Toiset tulevat kaikkien kanssa toimeen ja toiset ei. Mikä johtuu lähinnä siitä että kyseessä on olleet aremmat yksilöt jotka ovat sitten pelänneet toisia koiria ja sen vuoksi seuraa ärhentelyä, kyseessä ns. pelkoaggressio, jonka voi yrittää kouluttaa pois, mutta ei tuo ole toiminut meidän koirilla.
Osa on sitten niin rohkeita ja itsevarmoja että muut koirat väistyvät pelkästä katseesta ja tämän vuoksi rähinään ei ole tarvetta. Perheen sisällä kyllä sitten tapahtuu enemmän tai vähemmän nahisteluita, varsinkin lelujen päälle. Ja oli tuossa aikoinaan kahden uroksen keskenkin melkoisia tappeluita kun vanha uros alkoi olla vanha ja nuorempi uskalsi alkaa kiistämään vanhemman aseman.
Itsepäisiähän nuo ovat kuin pienet pirut, mutta se on jotain mitä ilman kettuterrieri ei ole mitään.
Meillä ainakin on täytynyt tehdä aina niin kerrostaloissa, että ovikellosta otetaan patterit pois koska koirat menevät heti haukkuen paikalle jos ovikello soi. Muutenkin vahtivat hyvin haukkumalla, tai sillä ihastuttavan kimeällä räksytyksellä..
Fokseilla on korkea saalistusvietti, eli jos näkevät jäniksen/linnun/hiiren/yms lähtevät varmasti sitä jahtaamaan. Yhden uroksen saaliiksi onkin kertynyt jo kaksi jänistä, pari metsälintua ja muutama hiiri. yhden kaksikon saaliiksi on päätynyt muutamia oravia ja hiiriä. Porukassa nuo saalistavat mahtavasti!
Meidän kaikki foksit eivät kyllä ole mitään rotunsa malliesimerkkejä, mutta kuitenkin kerron tässä hieman omia kokemuksiani rodun parista..
Luin viestiketjun läpi...ihmettelen vain näitä "pelkopurijoita" kun sellainen ei kuulu foksin ominaisuuksiin ollenkaan.Ei ainakaan niihin ominaisuuksiin joita toivotaan...kettuterrierihän on metsästyskoira.
Luonnetta löytyy yleensä vaikka muille jakaa,itselläni on ollut vain karkkareita ja nimenomaan käyttölinjaisia koiria.Ne pirulaiset ovat pentuina jo tapelleet keskenään jo ennen luovutusikää niin paljon että pennut piti jakaa keskenään toimeen tuleviin porukoihin.
Jos siis olet seura/harrastekoiraa hakemassa lenkkeilyyn tai vaikka agilityyn niin ota ehdottomasti näyttelysukuinen pentu.Jos et aio harrastaa metsästystä koirasi kanssa niin näyttelylinjainen koira on varmasti luonteeltaan pehmeämpi ja helpompi.
Toisten koirien kanssa toimeen tuleminen voi olla ongelma vaikka kuinka olisi pennusta asti totutettu muihin koiriin.Meillä ei ole ollut asiaa koirapuistoihin koskaan.Mutta todellakin yksilöissä on niin paljon eroja ettei voi vannoa etteikö pennusta saisi ihan kelvollista koirakansalaista.
Rauhallisella ja johdonmukaisella käsittelyllä pääsee pitkälle.Voit joutua käyttämään hyvinkin kovia otteita nuoren koiran kanssa (ja vielä vanhempanakin),mutta kun säännöt pysyvät samoina eikä koiralle anneta koskaan periksi,se hyväksyy sen tosiasian että ihminen on pomo.
Meilläkin on asuttu kerrostalossa koirien kanssa,ovikelloa ja puhelinta ovat haukkuneet aina.Lapsiperheessä kun on tapana juosta ovelle ja puhelimeen niin koirat ovat innostuneet siitä jopa niin että ovat intoaan purkaakseen käyneet toistensa kimppuun.Terrieri siis voi kiihtyä nollasta sataan ennen kuin ehdit kissaa sanoa.
Sisäsiistiksi saa opetettua kerrostalossakin,tosin helpompaahan on jos pennun voisi laskea suoraan ovesta omalle pihalle.Hissiä kannattaa välttää jos pennulla on kova hätä,meillä kävi monesti niin että vahinko pääsi hissin lattialle kun siinä joutui paikallaan odottamaan.Portaita juostessa harvemmin tuli yllätysvahinkoja.
Urospennun kanssa (toimii jossain määrin nartullakin) voi kokeilla pennun kantamista ulos sylissä niin että pentu on selällään.Selällään oleva koira pidättelee viimeiseen asti koska pissasuihku osuu sen itsensä päälle.Siis pennun herättyä uniltaan tai syötyä koira selälleen syliin ja kiireen vilkkaa ulos asioille!=)
Jos olet ostamassa pentua niin valitse kasvattaja rotuyhdistyksen kautta.On sitten ainakin asiaan ja rotuun perehtynyt ihminen eikä mikään pentutehtailija tai ihminen jolle itselleen pennunn emä on ensimmäinen koira.Saat kasvattajalta varmasti apua ja tietoa.
...Kiinnitin huomiota koulutuksessa käytettyyn lauseeseen " että voit joutua käyttämään hyvinkin kovia otteita kettiksen kanssa" ..olen sitä vastaan ehdottomasti; tällöin ei saa kuin vastarinnan aikaan eikä hyviä tuloksia...hyvä koulutus lähtee määrätietoisuudesta ja sitkeydestä ei kovista otteista ...rotu ei ole sen kovempi vaikka metsästysintoa saattaa piisata ja huomion saaminen tälläisessä tilanteessa on vaikea eli ymmärrys koiran käyttöominaisuuksista on tärkeätä jotta koira saa oikeanlaista motivointia...kettikset ovat hyvin oppivaisia ja innokkaita ja toisaalta ovat myös hyviä ongelmanratkaisijoita, uteliaita, itsenäisiä ja oma-aloitteisia ..muista että hyvällä saa aina hyvää
Ettei meidän foksit ole mitään malliesimerkki fokseja, toisilla on luonteessa jotain vikaa ja toisilla on sitten fyysisiä vikoja, kuten pystyt korvat (joita on ainakin kolmella koiralla) yhdellä on sitten liian raskaat korvat. Itse asiassa näitä arkajalkoja on kaksi kappaletta (koiria kaikkiaan taitaa kertyä perheeseen tällä hetkellä 5 kappaletta), äiti ja tytär(seurausta vahinko astumisesta). Näistä tämä äiti tuli aikoinaan hyvä maineiselta näyttely kasvattajalta, joten minun mielestäni on vain oikeuden mukaista kertoa kaikki mihin olen törmännyt rodun parissa. Koska tuollainenkin koira voi sattua omalle kohdalle. Toisaalta kaikki koiramme on jo yli seitsemän vuoden, ja tuo vanha narttu on jo yli 13 vuotta vanha.
täytyy vielä lisätä, että nämä eivät ole varsinaisia pelkopurijoita, vaan eivät halua toisia koiria luokseen, minkä ilmaisevat sitten murisemalla. Mukana on kyllä pelkoa, mutta ei tuo nyt ihan mahdoton ongelma ole. Vaativat vain pitemmän tutustumis ajan toisten koirien kanssa, hyvin ainakin tuon nuoremman nartun kanssa on voinut käydä koirapuistoissa, kunhan on vain pitänyt huolen että koira saa tutustua muihin omaa tahtiaan.
Muuten olen kyllä sinun kanssasi samoilla linjoilla. Foksin kasvatuksessa täytyy olla tiukka ja johdonmukainen, alusta loppuun.
Eri mieltä olen edelleen,rotu ON kovempi kuin tavalliset kotikoirat.Ei ne muuten menisi metsäretkillä verissäpäin tappelemaan mäyrän pesään.Kipukynnys on todella korkea,meillä yksi narttu otti yhteen traktorin kanssa ja jalka meni poikki.Koira ei ollut moksiskaan,roikutti vain jalkaansa mutta ei näyttänyt kipua eikä mennyt sokkiin.
Enkä kertonut tätä esimerkkiä siksi että koiraa pitäisi pieksämällä opettaa.
Jos ihmisellä ei ole kokemusta terriereistä,saati sitten jos ei ole koirakokemusta lainkaan,niin kyllä terrierin kanssa käytettävät otteet saattavat tuntua aika hurjilta.Jos kuvittelee että koira tottelee kun sille vähän ärähdät niin metsään mennään ja rajusti...Yksilöissä on toki aina eroja niinkuin myös näyttely/käyttölinjaisissa suvuissa.
Yksi koira voi olle arempi tapaus niinkuin erään toisen vastanneen,toinen voi olla samanlainen pirulainen mitä meillä on kasvatettu metsästäjien käyttöön.Vaikka kuinka tarkkaan valitsimme kenelle pentuja uskaltaa myydä niin silti sattui muutama huti.Yhdessä perheessä isäntä nukkui sohvalla jos koira ehti ensin sänkyyn emännän viereen.Näin voi käydä voimakasluontoisen terrierin kanssa jos sille ei uskalla uhmaiässä pistää vastaan ja näyttää selkeästi koiralle mikä sen asema on perheen järjestyksessä.
Itse olen ottanut siinä mielessä tiukan linjan jokaisen koirani kanssa,että ihmisille ei koskaan eikä missään tilanteessa edes murista.Koiralta saa viedä ruuan vaikka suusta eikä sillä ole asiaan nokan koputtamista.Minä olen pomo ja kaikkivaltias koirilleni ja jos päätän viedä herkkuluun koiran suusta,myös teen sen.
Naapurillani on nuori sekarotuinen koira jossa on ainakin ajokoiraa.Koira on kiltti,joskin se haihtuu kuin pieru saharaan päästessään metsässä irti.Naapurini ihmetteli kovasti miksei koira pysy mukana...pitäisi ymmärtää että vaikka koira ei olekaan puhdasrotuinen,eivät ajokoiralle jalostamalla haetut ominaisuudet koirasta mihinkään häviä.Sama pätee terrieriin.
Naapurini ei saa koiransa kynsiä leikattua vaan tekee homman nahkahansikkaat kädessä koska koira puree.Olisikohan ollut syytä ottaa pikkuisen tiukempi linja tämänkin tessun kanssa että edes normaalit hoitotoimet sujuisivat ongelmitta...
Sitä tässä yritän sanoa että jokainen koiranostaja on velvollinen arvioimaan itse omat kykynsä ja taitonsa koirien kanssa.Rotu tulisi valita omien taitojen mukaan eikä sen mukaan mikä rotu näyttäisi kivalta.Liian suurta palaa on turha yrittää haukata,siitä kärsivät sekä omistaja että koira.Jokaiselle vertaisensa koira niin kaikki menee hyvin.Ja jos tuntuu ettei koiraa välttämättä pystykään pitämään sen koko elinikää(yli 10v) niin ehkä siinä tapauksessa vaikka akvaario olisi sopivampi lemmikkiä toivovalle.Älkää siis ostako/ottako koiria jos ette pysty niihin sitoutumaan.
Onko kokemuksia kovaluonteisen käyttölinjaisen uroskettuterrierin pitämisestä toisen uroksen kanssa samassa taloudessa? Jos perheessä on ennestään paljon isompi ja dominoiva uros, joka kuitenkin on sosiaalisesti kokenut ja hyväksyy urokset, jotka eivät haasta sitä? Pystyykö terrieri elämään tällaisessa suhteessa "kakkoskoirana", jos jo luovutusikäisenä pentuna otetaan vanhemman ja vahvemman uroksen kaveriksi?
on ollut kaksi uros foksia, isä ja poika. Poika hyväksyi paikkansa vanhemman alapuolella, niin pitkään kunnes isä alkoi tulla vanhuuden heikoksi, kuulo alkoi mennä ja muuta. Silloin alkoi melkeinpä päivittäiset tappelut, onneksi ei koskaan mitään isompia sattunut, pikku naarmuja ym. Nuori halusi nousta isänsä asemaan, mutta isä ei halunnut poikaansa siihen päästää. Koiramme eivät kyllä olleet täysin käyttölinajaisia, mutta tämä vanha uros oli mahdollisisti upein kettuterrieri minkä olen tavannut luonteensa puolesta. Ulkonäössä olikin sitten vikaa, pystyt korvat nimittäin. Poika ei sitten ole yhtä itsevarma kuin isänsä, saattoi johtua osaltaan siitä että kasvoi niin voimakkaan uroksen tahdon alla koko elämänsä.
Foksit tahtovat myös olla sellaisia, että ne eivät itse ymmärrä olevansa pieniä, joten saattavat alkaa tappelemaan sen isonkin koiran kanssa yhtä helposti kuin pienen koiran.
Jos ennestää on jo melko kova ja dominoiva uros, niin en menisi heti suosittelemaan että tuleva foksi olisi siitä pentueen dominoivammasta päästä oleva uros. Joku hieman sopeutuvaisempi voisi olla parempi. En sano etteikö homma voisi onnistua sen kovimman uroksen kanssa, mutta huomattavasti vähemmällä päänvaivalla sitä ainakin selviäisi.
Minulla on ollut kaksi kettistä jotka ovat aivan ihania kilttejä pehmoja..enkä koskaan ole niitä pahalla kasvattanut ei ole todellakaan tarvinnut. Tulevat hienosti toimeen lasten ja muiden koirien kanssa..Kettis ei ole sen kummoisempi kuin muutkaan rodut ja kokemusta on muistakin -ainoastaan siinä on virtaa ja sitkeyttä/itsepäisyyttä jota tarvitaan luolalla, älyä ja ongelmanratkaisukykyä jota tarvitaan myös luolalla ja metsästysviettiä..tätä voi ajatella koulutuksessa myös etuna sillä kettis on helppo motivoida mutta pitkäjänteiseen työskentelyyn sen mielenkiintoa on pidettävä yllä. Itse tokoilen koirani kanssa mikä mielestäni sujuu hyvin. Molemmat pidämme siitä. Hienovaraisella taidokkaalla koulutuksellakin sinä voit osoittaa johtajuutesi ..ilman että otat aggressiivista asennetta koulutukseen eli edelleen sanoisin että hyvällä saa hyvää.
Mitä tulee kipukynnykseen ei kettiksellä ole se sen korkeampi. Tappelutilanteessa veren adrenaliini taso saattaa peitota kivun tunteen mutta esim. toisella kettiksellä juoksutkin olivat kivuliaat ja se oli alakuloinen silloin kun taas toisen mittari eli häntä laskee heti kun näkee eläinlääkärin mutta koska koirani todellakin on kiltti ei se tee tällöinkään mitään.
Kettis on hieno rotu oikeissa käsissä ja mitä tuli kovuuteen luonnetestin sileäkarvaisen viidestätoista koirasta oli kohtuullisen kovia 7, hieman pehmeitä 6 ja kaksi yksilöä pehmeitä. Karkkarin neljästä koirasta yksi oli hieman pehmeä ja loput pehmeitä.
Itselläni oli kokemusta aivan muista roduista ennen nykyistä aivan ihanaa SK-kettuterrieriämme. Itse en ole huomannut ainakaan omasta koirastani, että se olisi mitenkään hankalampi kuin mikään muukaan rotu. Kyllä koiran kasvatus vaatii aina päättäväisyttä ja johdonmukaisuutta. Foxille voi kuitenkin laskea plussaksi sen, että se on todella innokas oppimaan. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa kerrostalossa asumisessa, ei räksytä turhia, vaikka valppaasti seuraakin kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Kiltti on kuin mikä. Ystävällinen ja avoin kaikkia ihmisiä ja muita koiria kohtaan, rakastaa myös perheen vanhaa kissaa!! Suosittelen lämpimästi.Käy tutustumassa Suomen kettuterrierit ry:n sivuilla k.o rotuun.
meillä on vuoden ikäinen kk kettuterrieri.
ihana pakkaus. energinen ja valpas tyttö hän on.pärjää hyvin isojen koirien kanssa ja "ärähtää" tarvittaessa..siis vaikka onkin joukon pienin,osaa kyllä pitää puolensa.
kerrostalossa ei mitään vaikeuksia,ei pidä meteliä. meillä kotona tyttö on tosi rauhallinen ja kuuliainen..ei pahemmin riehu tai leiki,mutta ulkona ja koirakavereiden luona on riehakkaampi.
on todella oppivainen koira ja hoksaa asioita nopeasti.
meidän kettis rakastaa uimista ja metsässä juoksemista,on kaikkiruokainen (salaatinlehdet ja mustikat menee siinä missä omakin ruoka) ja tykkää matkustaa kanssani pyörällä pyöräkorissa.
toisaalta koira kyllä osaa olla oikea jästipää (vaikka koulutettu on kovasti)..mutta se liittyy enemmänkin metsästysviettiin..siis joskus vanhempieni aidatulla pihalla pujahtaa jostain naapurin pihalle kissan perään ja kuuroutuu..onneksi ei kuitenkaan lähde kauas.
tällaista täällä.. siis suosittelen!
... vaikkei harrastaisi metsästystä? :D
Olen lukenut et metsästys viettiä kyllä löytyy.
Mutta kysyinpähän nyt vaan.
Ja kiitos kaikille vastanneille.
kyllä minun mielestäni hyvin voi ostaa metsästyskoiran vaikkei harrastaisikaan metsästystä..kyllähän lintukoiria ja paimenkoiriakin ostetaan ilman mitään harrastusaikomuksia, seurakoiriksi vaan.
tietysti koira saa suunnatonta tyydytystä päästessään käyttämään viettejään, mutta ei minusta ole mikään pakko metsästää.
kettuterrierit kyllä vaativat paljon puuhastelua ja mikäli sitä riittää,niin eiköhän koiran mieli pysy virkeänä niinkin!
Osta pois vaan jos muuten on mieleinen rotu.Mutta jos koira ei tule metsästyskäyttöön niin valitse siinä tapauksessa sukulinjat näyttelypuolen koirista.
Turha ostaa metsästyssukuista koiraa kun näyttelylinjaisiakin on tarjolla.Kysy rotuyhdistyksen pentuvälityksestä,siellä osaavat neuvoa sopivia kasvattajia kun kerrot millaista pentua olet etsimässä.