Katastrofi Lieksassa

Aprilliä syö silliä ja vielä kuravettä päälle, aika kova tarina.

täällä karjalassa on ihme tapa valehdella mistä tahansa asiosta.

Lieksalaiset ryhtyy nyt asioimaan nurmeksen kirjastossa!

Lieksan kirjasto tulipalossa – Palomies loukkaantui sammutustöissä

LIEKSA – Lieksan keskustassa syttyi massiivinen tulipalo, joka tuhosi täysin kaupungin kirjaston. Palohälytys tuli noin kello 14:30, ja palokunta sai tiedon rakennuksen katosta nousevasta savusta.

Pelastuslaitoksen saapuessa paikalle Lieksan kirjastorakennus oli jo ilmiliekeissä. Tulen leviämisen estämiseksi naapurikiinteistöjen, kuten Lieksan teatterin ja kahvilan, suojaamiseksi perustettiin välittömästi suojalinjoja.

Sammutustyöt olivat erittäin haastavia. Voimakas tuuli levitti liekkejä nopeasti, ja rakennuksen vanha puurakenne toimi tulen ravintona. Useiden pelastuslaitosten yksiköt Pohjois-Karjalasta saapuivat paikalle avustamaan sammutustöissä.

Palon syttymissyy ei ole vielä tiedossa, ja tutkinta on aloitettu. Poliisilla on jo joitain johtolankoja, mutta he eivät ole kommentoineet asiaa tarkemmin.

Valitettavasti palomies loukkaantui sammutustöiden aikana. Hänen kerrotaan pudonneen tikapuilta, ja hänet on viety sairaalaan tarkistettavaksi. Hänen tilansa on vakaa, mutta toipumisaika voi kestää useita viikkoja.

Kirjaston tuho on suuri isku Lieksan kulttuurielämälle. Kirjastossa oli yli 100 000 kirjaa, lehteä ja muuta aineistoa. Monilla kirjoilla on suuri historiallinen arvo, ja niiden menetys on peruuttamaton. Kirjaston johtaja on todennut, että kyseessä on "katastrofi" Lieksan asukkaille.

Tulevina päivinä on tarkoitus järjestää tilaisuuksia, joissa asukkaat voivat ilmaista surunsa ja ajatuksensa. Lisäksi on aloitettu selvitystyö, kuinka kirjaston toiminta saadaan jatkumaan mahdollisimman pian.

Onneksi sitten heräsin, hiki kyllä oli.

Sumu verhosi Lieksan, kostea ja harmaa. Se peitti tutut kadut ja talot pehmeään huntuun, teki maailmasta hiljaisen ja oudon. Sunnuntain hiljaisuus oli raskaampaa kuin tavallisesti. Kun sumu alkoi haihtua, näky paljasti jotain, mikä ei enää muistuttanut tuttua. Keskellä toria, siinä missä kirjasto oli aina seissyt, oli enää savuavat rauniot.

Kukaan ei huutanut, kukaan ei itkenyt ääneen. Ihmiset vain seisoivat, katsoivat ja olivat hiljaa. He kantoivat mukanaan aamupäivän tuoretta surua. Lapset, joille kirjasto oli ollut seikkailuja täynnä, pitivät kiinni äitiensä kädestä. Vanhemmat, jotka muistivat lainanneensa sieltä ensimmäisen rakkauskertomuksensa, nojasivat toisiinsa. Kirjat, tarinat ja muistot olivat muuttuneet tuhkaksi.

Kaikki tunteet, koko kylän historia, oli palanut. Jäljellä oli vain aamun kylmyys ja kysymys: mitä nyt? Mitä he kertoisivat toisilleen, kun tarinat olivat kadonneet? Mitä he opettaisivat lapsilleen, kun tieto oli poltettu? Lieksan sunnuntaiaamu oli täynnä tyhjyyttä, jota mikään ei voinut täyttää.

Joko on saatu sammutettua?