Pahvipää Sanomat, erikoisnumero

"Vanha laki käski – minä vain toteutin"

Satakunnan syrjäkylillä kuohuu, kun paikallisen lastensuojelun edustaja nousi julkisuuteen puolustamaan menneiden aikojen toimia. Ja millä perustelulla? No sillä ainoalla, johon virkaänkyrä aina tarttuu: "Voimassa oli vanha lastensuojelulaki."

Tässä kohtaa on hyvä muistaa suomalaisen virkanarsismin kultaista sääntöä: laki on kuin kumihanska – venyy, taipuu ja suojaa tekijän omaa nahkaa, mutta ei koskaan uhrin ihoa.

Kukaan ei tietenkään mainitse sitä pientä tosiasiaa, että laki ei määrännyt käytöstä olla mulkku. Siihen ei tarvittu lakipykälää. Jos narsistinen viranhaltija halusi jyrätä perheen, viedä lapset tai muuten "pistää järjestystä taloon", laki oli vain paras mahdollinen veruke. Ja jos pykälä ei sopinut, sen tulkinta kyllä sopi.

Vanha laki, uusi laki, tuleva laki – kaikki käy, kunhan se antaa mahdollisuuden ratsastaa virkapyörällä kohti egotrippiä.

Näissä selittelyissä on aina sama käsikirjoitus:

"Tein vain työtäni" – käännetään vallankäyttö velvollisuudeksi.

"Laki velvoitti" – vaikka todellisuudessa laki vain salli, ei määrännyt.

"En minä ollut päättäjä" – mutta kummasti olit toimeenpanija, ja vieläpä innokkaasti.

Jos tällaisesta virkaänkyrästä tekisi kasvomaskotin, se olisi pukuun puettu perkele, joka puristaa lakikirjaa kainalossaan ja virnistää sellaista hymyä, joka kertoo: "Tämä ei ole henkilökohtaista – paitsi että se on juuri sitä."