Vuosikymmenien aikana ikävä putkahtaa pintaan ja voimakkaimmin silloin kun olen nähnyt ikävän kohteesta todenmukaista unta, ikävän tunne kestää päivän tai kaksi, sitten ikävä taas laantuu ja katoa mielestä.
Olen huomannut että ikävän lisäksi nykyään seassa pettymystä sekä pientä vihaisuutta,Joka kerta on tuntunut siltä että nyt saa riittää ja olen jo lähellä sitä pistettä että on aika naulata"viimeinen naula arkkuun" tai "pistää kirjan kannet kiinni" ja kirja muiden historian kirjojen joukkoon pölyttymään.
Jäljelle jää pieni "vitutus" ja tunne että jos kaivattuni tulee vastaan niin en ole tuntevinakaan ja jos hän minut tunnistaa niin hän on minulle kuin ilmaa..tyhjää, mitätön..
Olen huomannut että ikävän lisäksi nykyään seassa pettymystä sekä pientä vihaisuutta,Joka kerta on tuntunut siltä että nyt saa riittää ja olen jo lähellä sitä pistettä että on aika naulata"viimeinen naula arkkuun" tai "pistää kirjan kannet kiinni" ja kirja muiden historian kirjojen joukkoon pölyttymään.
Jäljelle jää pieni "vitutus" ja tunne että jos kaivattuni tulee vastaan niin en ole tuntevinakaan ja jos hän minut tunnistaa niin hän on minulle kuin ilmaa..tyhjää, mitätön..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama täällä. Ikävä on alkanut muuttua inhoksi
Hieno homma, olet tulossa järkiisi ja toipumisen tiellä 👍 Toisinaan jää kiinni johonkin ihmiseen, joka ei kaiken järjen mukaan ole sulle lainkaan oikea. Just inhon tunne paljastaa sen, että olet kiintynyt väärään. Ei vääristä valinnoista kannata jäädä syyllistymään. Muutako päästät irti kaipuusta ja avoimin mielin kohti uusia kaivattuja. Sanotaan, että salama ei iske toista kertaa ja ite toivon, että löydän sen joka ei inhota tai inhoa mua jälkeen päinkään. Toivottavasti löydät sen joka on kaipauksesi arvoinen ja kaipaa aidosti myös sua. Rakkautta ja suloista kaipuuta odotellen siis etteenpäin ❤️
"Vuosikymmenien aikana"??? Kuulostaa vähän enemmän pakkomielteeltä, kuin kaipaukselta.
Vitutus lähtee, kun vaihtaa maisemia.