Nolasit itsesi

En ajattele näin. Ajattelen että jokaisella on omat ongelmansa ja kompurointinsa. Toiset esittävät paremmin kun toiset. Toisista näkyy nousut ja laskut kiinaan saakka. Minä olen aina tulistunut nopeasti silloin saattaa lentää vattu jos toinenkin.

Ei se ikinä ole sen häpeä jolle valehdellaan jne. vaan juuri sen joka teki niin.

Juu kissani vähä mulkoilee kyllä. 😳

On laaja kaveripiiri ja ei oo tuota ongelmaa!
j

Kyllä vain olen sairaalloisen mustasukkainen. Edelleen. Ehkä ikuisesti,

Joojoo, voidaanko vaihtaa jo levyä 🫴🏻 💿

Hyvä. 🤝🫶 Pääsin eroon jo viime kesänä. Mahtavaa! Mutta kyl sunkin ois pitäny päästää irti. Eikä alkaa stalkkaamaan. Se on rikos.
Ja normaali tervejärkinen sanoo suoraan. Ei tänne. Että semmoinen. Olet kyllä melkoisen nolo itsekin ja sen tietää pian kaikki kun jäät kiinni.

Huh. Onneksi pääsin sinusta jo vihdoinkin eroon. 🤝💃💃💃🌞

Runq

En kyllä mitenkään. 😄 ajatelkoot kukin mitä haluaa jos muuta ei ole. Naiselta

olenn siis oikea ihmispska.

kun miettii : ahmimishäiriö, paniikkihäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö traumaperäinen sellainen, rajatila epävakaapersoonallisuushäiriö. olen jumissa näissä. kuolema tuntuu helpottavalta ajatukselta. mutta mulla on syitä minkä vuoksi en pysty luovuttaa. fyysiset ’vaivat’ kin kulkevat mukana. olen kuin kapinen koira. näytän kauhealta. en pysty nukkumaan melkein edes lääkkeillä. :( elämäni on vain selviytymistä. :( mietin jo teininä että tapan itseni kun häpesin kaikkea ja siitä vielä vuosia tämän jälkeen kaikki se kautta rantain muistuttelu. tuntuu kuin minut yrittettäisiin ajaa väkisin kuolemaan.

en uskalla tutustua ihmisiin enää edes netissä. saatika että päästäisin heitä koskaan elämääni. rakastan sitä paitsi edelleen ihmistä joka ei rakasta minua. taisi vain pilkata ja pitää jonakin laastarina/taakkana kaikki kuljetut vuodet. tuntuu että murenin palasiksi lattialle enkä saa itseäni enää kasattua mitenkään.

kaikki puhuu vain että hanki elämä mutta se ei tosiaankaan ole helppoa kun kaikki muu pelottaa paitsi kuolema.

miksi maailman pitää olla näin jumalattoman musta kokoajan? miksi ei voisi olla edes yhtä päivää helppo olla?

vedellyt niin vtun syvissä jo pitkän aikaa…. yli kymmenen vuotta ainakin,. hetkittäisiä onnistumisen tunteita sisältä tyhjä olo ja työnnön kaikki lopulta vtun kauas elämästäni Aina sama kaava

kierrän samaa kehää päivästä toiseen ja silppuan mieltäni mikään ei kevennä

paitsi musiikki jota haluisin tehdä mutta siinäkin olen onnettoman pska missään enonnistu

tyhmä olen kun saapas tuntuu että en selviä en osaa mitään en osaa edes kokata vttu

mikään ei innosta ennen innosti perus elämän askareet nykyään mietin että hyi vttu mitä hel vettiä kaikki tämä pska en saa otetta mistään jokainen tilanne menee ohi

mietin jälkeenpäin etten ollut hereillä puhuin ohi suuni vastailin tyhmästi elin taas liikaa ego minässä ja olin ylimielinen vttupää

vaikka inhoan itseäni

kaikessa olen niin yli ampuvan messissä ja kikseissä ja jos en aina tavoitakkaan niitä samoja kiksejä itken miten tässä näin kävi mietin tunneyhteyttä liikaakin enkä osaa edes muodostaa sitä koska olen kertakaikkisen kujalla! en pysty treffailla en pysty mitään!