Minua pelottaa aikalailla tuleva syksy kun ei ole opiskelupaikkakunnalla, siis Kuopiossa, ketään kavereita. Olen tällainen ujo ja hiljaisen puoleinen mieshenkilö ja yliopistolla olisi tarkoitus aloittaa opinnot. Tiedän että opiskelu on aika raskasta ilman kavereita, siis yksin ja siksi haluaisinkin tietää, miten yliopistoilla yleensäkin voi tutustua ihmisiin? En käytä alkoholia ja olen huono jutustelemaan ihmisten kanssa, mutta olen toisaalta ihan mukava ja luotettava ihminen. Eli baari-illat eivät ainakaan minun kohdallani tule kysymykseen. Olen muutenkin huono käymään ulkona.
Mielenkiinnolla lukisin nyt yliopisto-opiskelijoiden kommentteja, neuvoja ja mielipiteitä ystävystymisestä yliopistolla tai opiskeluaikana muuten. Kaikkein eniten minua kiinnostaisi kohtalotovereiden "selviytymistarinat" yliopistoajoilta, mutta muidenkin toivoisin kirjoittavan. Tiedän, ettei ole paras mahdollinen ratkaisu jäädä taustalle tarkkailemaan tilannetta, mutta minkäs teet jos sattuu tällainen estynyt henkilö olemaan... kai silti on vielä toivoa? Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Mielenkiinnolla lukisin nyt yliopisto-opiskelijoiden kommentteja, neuvoja ja mielipiteitä ystävystymisestä yliopistolla tai opiskeluaikana muuten. Kaikkein eniten minua kiinnostaisi kohtalotovereiden "selviytymistarinat" yliopistoajoilta, mutta muidenkin toivoisin kirjoittavan. Tiedän, ettei ole paras mahdollinen ratkaisu jäädä taustalle tarkkailemaan tilannetta, mutta minkäs teet jos sattuu tällainen estynyt henkilö olemaan... kai silti on vielä toivoa? Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla oli sama "ongelma" kuin sinulla eli en käytä alkoholia enkä viihdy baareissa enkä kaikenmaailman "sitseissä". Olen myös ujo.
Omat parhaat ystävät yliopistolta olenkin hankkinut ihan kursseilta. En tiedä pääainettasi, mutta eiköhän joka alalla ole nykyään edes jonkin verran ryhmätöitä. Siinä tutustuu ihmisiin, ja varsinkin jos kurssi on pieni, siitä alkaa usein tutustuminen/ystävystyminen. Tietenkään kaikkien kanssa eivät sovi kemiat yhteen, mutta kyllä niitäkin on joiden kanssa sopii. He löytyvät kyllä pikkuhiljaa; ensin alatte ehkä moikkaamaan kun opitte tunnistamaan ulkonäöltä, sitten vaihdatte pari sanaa kun odotatte luennon alkua, sitten huomaatte että synkkaa ja alatte jutella aina kun näette, ja lopulta tapaatte myös opiskelun ulkopuolellakin.
Tsemppiä! Kyllä se siitä.
Ihanan rohkaiseva viesti :) Mä kans aloitan syksyllä täysin uudessa paikassa, josta en etukäteen tunne vielä ketään. Mukavaa oli lukea, että tutustuminen tapahtuu miltei väistämättä, hiljaa hyvä tulee...
Heippa hei, sinä ujo ja hiljainen henkilö!
Minä olen melkoinen suupaltti, koko ajan selittämässä jotakin jollekin ja muutenkin menossa hela tiden. Minulla ei silti ole ystäviä. Havahduin tähän tosiasiaan muutama päivä sitten ja mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä varmemmaksi olen siitä tullut. Ehkä minulla sitten on paljon niitä "hyvänpäiväntuttuja", joita moikkaillaan ja kysellään pintapuoliset kuulumiset.
Olen siis jopa sitä mieltä, että sinulla on paremmat lähtökohdat rakentaa kestäviä, molemminpuolisia ja aitoja ystävyyssuhteita kuin minulla. Vaikutat tosi sympaattiselta ja järkevältä ihmiseltä ja se on paljon tärkeämpää kuin se, että ravaa joka viikonloppu räkäkännissä kantabaareissa. Näin väitän minä.
Tämän tekstin tarkoitus on alakulon karkoitus ja vieläpä rohkaisu: sinä saat ihan varmasti uusia ystäviä, kunhan vain näytät ihmisille, että olet mitä valloittavin ja ajattelevin persoona.
Minun tilanteeni on kuule paljon huonompi: minäkin aloitan syksyllä uudella paikkakunnalla ja luultavasti itkeskelen yksikseni harva se ilta, kun en osaa kerätä ympärilleni kuin itseäni hyväksikäyttäviä paskiaisia.
Anteeksi, tekstistäni tuli ihan kamala, mutta ymmärrät varmaan kuitenkin pointtini.
Rohkeasti syksyä päin Anssi Kelan laulun sanoin: "kuinka monta päivää on syksyyn? Kuinka monta pitkää viikkoa täytyy oottaa..?"
Tsemppiä!
pelaaks peli konsoleja?
ilmeisesti pelaat :)
no niin mäkin voitas tutustuu ja pelata... nimittäin kaikenlaista ;)
voitas käydä nakkikioskilla.
Itsellänikin on muutto Kuopioon lähellä. Syksyllä alkaa opiskelut Kuopion yliopistolla tietojenkäsittelyn puolella ja ennestään en tunne sieltä ketään (kuten en koko kaupungistakaan).
Mutta ei se homma siihen kaadu. Luotan siihen, että tutustun ihmisiin vaikka en alkoholia käytäkään/baareissa notku.
Minä muutin täysin vieraalle opiskelupaikkakunnalle kaksi vuotta sitten enkä ole saanut yhtään ystävää. Olen myös raitis, savuton ja vieraassa porukassa ehkä vähän hiljainenkin. Ei siis kovin hyvät lähtökohdat ihmissuhteiden luomiselle. Olen saanut ehkä pari hyvänpäiväntuttua, joiden kanssa tulee koulussa vaihdettua kuulumisia, mutta ihan oikeasti en ole kertaakaan tehnyt kenenkään kanssa vapaa-ajalla yhtään mitään, käynyt missään tms. Edes uudet harrastukset eivät ole tuoneet uusia tuttavuuksia. Säälittävää? Ehkä. Ja poikkeuksellista. Toivottavasti sinulle ei käy näin. Kaipa suurin osa ihmisistä saa uusia ystäviä nopeastikin. Toivottavasti onnistut!
Todella pelottavaa... miten olet selvinnyt ne kaksi vuotta? Masentavaa kuvitella etten saisi kavereita opiskeluaikana. Lisäksi en edes osaa harrastaa mitään eli sitä kautta en ainakaan saa kavereita. Mutta oletko itse keksinyt mitään syytä mikset ole saanut ystäviä? Mitä olisi pitänyt tehdä ehkä toisin? En haluaisi tehdä samoja virheitä kuin muut yksinjääneet...
Miten ihmeessä tämä voi olla näin vaikeaa?!? Vian on jo pakko olla minussa itsessäni...
Hei Yksinäisyyden pelko!
Kuinka olet pärjännyt tähän asti ilman ystäviä? Eikö sinulla ole yhtään ystävää tälläkään hetkellä?
Ajattelin vain, että eihän sinun tarvitse luopua mahdollisista vanhoista ystävistä, vaikka vaihdatkin paikkakuntaa. Helpottaa ainakin vähän, jos on edes kotopuolessa joku jolle voi soittaa, kun elämä käy liian raskaaksi yksin.
Kirjoitit, ettet osaa harrastaa mitään. Tottakai osaat! Sinähän osaat jumankekka vaikka mitä! Mene kirjoittajakurssille (sieltä voisi löytyä toisia samoin ajattelevia runosieluja)tai aloita jooga (siellä ei tarvitse välttämättä "osata" mitään, olet vaan ja rentoudut ja samalla saat kavereita). Tässä oli vain pari esimerkkiä tuhansista eri vaihtoehdoista. Sinä osaat varmasti.
Minusta tuntuu, että sinun pitäisi nyt saada lisää itseluottamusta (täällä kirjoittelee paraskin puhuja: olen heikkouden huippu). Sinä pärjäär varmasti, kun vain päätät niin. Voisit kai ystävien takia myös joustaa hieman, niin että tosiaankin aloittaisit jonkun uuden harrastuksen, vaikket mitään osaakaan (OMIA sanojasi lainatakseni) tai käydä vaikka katsomassa jossakin ravintolassa lempparibändiäsi ja samalla tutustua muihin saman bändin faneihin. Sieltä voisi löytyä joku mukava tyttökin.
Kirjoitan aika ronskisti, mutta älä nyt vain loukkaannu mistään kirjoittamastani. Haluan todellakin vain valaa sinuun uskoa ja toivoa paremmasta!
En tiedä kuinka vanha olet, mutta oletan että vasta lukion päättänyt tai jotain niillä main? Toisinaan opintojen myötä sitä saattaa huomata, että on kouluaikoina ollut 'väärässä seurassa' ts. ystävyyssuhteita ei ole päässyt muodostumaan, kun et ole ollut samoin ajattelevien seurassa. Näin ollen nyt alkavat opinnot tod. näk. tutustuttavat sinut ihmisiin, joilla on kaikilla suht samat kiinnostuksenkohteet. Mikäli opintoihin sisältyy seminaaritöitä, joita tehdään ryhmissä, ovat ne hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Luennoilla voit hakeutua istumaan sellaisten ihmisten läheisyyteen, joihin haluat tutustua. Tauoilla voi vaihtaakin jo sitten pari sanaa ja siitä se juttu pikkuhiljaa lähtee luistamaan. Voi myös olla, että samaa kurssia käyville muodostuu vakipaikat, joihin kukin käy istumaan, jolloin on jo taas helpompi tutstua esim. vieruskaveriin. Ruokaillessa voit myös hakeutua tuttujen kurssilaisten viereen istumaan.
Sinun ei tarvits emuuttua suupaltiksi. Voi olla ihan oma itsesi. Ystävystymisen kannalta parasta on kai pyrkiä olemaan ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä: hymyillä ja katsoa vastapuolta silmiin puhuessa.
Ujous ei ole heikkous. Kaikki ihmiset jännittää hieman sitä, hyväksytäänkö heidät sellaisenaan. Myös ne suupaltit. On myös täysin normaalia jännittää uusia tilanteita ja olla aiheellisesti huolissaan siitä, saako ystäviä. Kukaan ei halua jäädä yksin.
Sinulla on suuri muutos edessäsi. Luota itseesi. Osaat ilmaista itseäsi hyvin: sinulla on ajatuksia ja sanottavaa. Ei ne muutkaan ihmiset kovin ihmeellisillä keskustelunavauksilla ala jutustelemaan tuntemattomille. Huumori auttaa aika monessa tilanteessa :)
Itse olen aika avoin ja puhelias persoona, höpöttelen kurssilaisille sitä sun tätä, ilman suurempia pohtimisia siitä, mitähän he minusta ajattelevat. Olen silti aika itsekriittinen ja itseäni tutkistekeva ihminen.
Minua on aina kiinnostaneet suupaltteja ihmisiä enemmän juuri sinun kaltaiset tyypit. Älä siis huoli turhaan. Maailma on juuri sellainen, minkälaisena Sinä sen näet. Kaikki olennainen löytyy itsestäsi ja nyt tärkeintä on antaa itselle tilaa&aikaa sopeutua uusiin ympyröihin ja ihmisiin. Ole avoin, kärsivällinen ja ajattele hyvä asioita. Anna armoa itsellesi ja suuntaa huomiosi itsesi sijaan muihin ihmisiin. Kirjoita paperille: "aion tutustua uusiin ihmisiin, haluan ystäviä".
Tsemppiä! Hyvin se menee :)
Kiitos kaikille kirjoittajille! On ihana kuulla että myös muut murehtivat samanlaisia asioita. Kirjoituksenne antoivat hieman lisää itseluottamusta, mietinkin pitäisikö osa niistä tulostaa, että aina muistaisi nämä asiat kun meinaa tulla huono mieli.
Enhän minä ihan täysin yksin ole, on minulla mies. Mutta naispuolinen seurakin kelpaisi paremmin kuin hyvin. Ja onneksi tulee vielä vähän pidettyä yhteyksiä sinne kotikylän kavereihinkin. Mutta en tiedä syytä, miksen ole saanut täältä uusia ystäviä. Kyllä meilläkin todella paljon pienryhmäopetusta ja varmasti olen puhunut vierustovereiden kanssa jne. mutta siihen se jääkin. Noin olen saanut niitä hyvänpäivätuttuja, joiden kanssa istun luennoilla, mutten enempää. Ehkä se johtuu näistä melkoisista elämänarvojen eroista. Itse olen kai kovin "maalainen", arvostan luontoa (en ylenpalttisessa ekoilumielessä, vaan rentoutumisen ja retkeilyn kannalta), pidän eläimistä ja liikunnasta enkä suinkaan baareista, kaupunkielämästä, shoppailusta, kahviloista jne. mistä nämä muut tuntuvat nauttivan. En minä siitä toisia tuomitse, mutta on vain niin vaikeaa keksiä yhteisiä puheenaiheita, kun toiset ovat olleet viikonloppuna juhlimassa ja minä kerännyt 20 litraa mustikoita noin kärjistäen. Sitä paitsi ei oikein tunnu sopivalta kysyä sellaselta puolitutulta, että lähdetkös uimaan tai kaupungille tänään, eli edellytyksiä ystävyyden etenemiselle ei juuri taida olla. Uudet harrastuksetkaan eivät tosiaan ole uusia tuttavuuksia tuoneet, koska olen alkanut käydä jumpassa ja pelata lentopalloa. Lentopalloporukasta suurin osa on keski-ikäisiä miehiä...ja jumpassa jokainen keskittyy itseensä. ;-) Olenko siis toivoton? Onko ideoita millä tilannetta voisi vielä korjata?
tähän ole vastauksesti poikinut kaikenkarvaisten ääliöiden alistamiskommentteja!
Tsemppiä vaan opiskeluihin. Itse tein aikoinaan töitä, ja hengailin työporukan plus vanhojen kavereiden kanssa. En ollut mukana osakunta tms. -jaostotoiminnassa lainkaan. Tuo pelkosi on tosi yleinen, opiskelijaelämä ei useinkaan ole helppoa. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä, todella yleisiä. Tämä ei pelotteluksi, pikemminkin rohkaisuksi -> paljon muita samassa veneessä, miettimässä samoja juttuja.
On lukuisia keinoja hankkia kavereita, jopa ystäviäkin uudella paikkakunnalla. Ehkä meno opiskelijatoimintaan kannattaa, et varmasti ole ainoa alkoholiton nuori niissä porukoissa. Jos olet "tieteellinen tyyppi" löydät varmasti kiinnostavaa seuraa. Kaikki on sattumusten summaa, olen varma jos olet mukava tyyppi ei sinulla tule olemaan vakavampia ongelmia.
Tsemppiä!
Mukava, että ihmiset jaksaa vielä välittää tällaisistakin murehtijoista. Ehkä tällä hetkellä jotenkin mietin vaan liikaa tuota ystävystymistä kun entiset ystävät on jo ties missä emmekä ole pitäneet yhteyttä viikkoihin. Olen siis lopettanut juuri lukion. Onneksi sinne jäi myös ne kaikki ikävät ihmiset ja siinä mielessä olen helpottunut, että nyt on uusi tilaisuus elämälle. Kunpa sen vaan järkevästi osaisi käyttää. Eli nyt toivotaan vaan parasta tulevaisuudelle. Ja varmaan sitten työelämässäkin on mahdollista ystävystyä jos ei yliopistolta sitä oikeaa seuraa löydy. Muistaakseni entinen yläasteen opettajani juuri sanoi, että lukioaikaiset ystävät katoavat lakkiaisten jälkeen maailmalle ja heidän peräänsä on usein turha huudella. Yliopistolla sitten voi löytyä kestävämpiä ystävyyssuhteita, samoin kuin työelämässä. Tuohon elämänviisauteen siis yritän luottaa...
muistaakseni jostain leffasta kylläkin:) eli parhaat ystävyyssuhteet luodaan lukion jälkeen. Paljon tietysti riippuu itsestäänkin.
Mulla on kolme tosi hyvää ystävää. Se ei ole paljon, mutta pidän itseäni onnekkaana, sillä tiedän että he eivät tuosta noin vain katoa minnekään. Olen kuitenkin sellainen ihminen, joka ei edes viihdy isossa porukassa ja tykkään olla yksinkin.
Olen kuitenkin saman asian edessä kuin sinä, eli opiskelemaan olen kai nyt sitten lähdössä ja ketään en sieltä uudesta koulusta tunne. Kaupunki tosin on tuttu, se tuossa 10 km päässä täältä missä nykyään asun, eli paikka on tuttuakin tutumpi. En ota mitään paineita asiasta, vaikka haluankin tutustua uusiin ihmisiin. Ehdotan sullekin sitä, että rohkeasti vaan (vaikka se vaikealta voi tuntuakin, tiedän kokemuksesta) puhumaan kurssikavereille, aluksi tunneilla, olet mukava ja juttelet, ja sitten myös tuntien ulkopuolella. Hyvä tapa on tutustua myös heti ekana päivänä, kun kaikki on vähän pihalla. Silloin sitä jutunjuurta löytyy.
Sitten kun olet vuoden pari opiskellut ja tutustuminen onkin paljon vaikeampaa kun muut jo tuntevat toisensa.
Mulle kävi yläasteella niin, vaikka mulla olikin kaksi hyvää kaveria siellä. Olin niin ujo, etten uskaltanut puhua, ja siitä jäi "kammo" lukioonkin. Onneksi paras kaverini tuli samaan lukioon, ja meininki siellä oli rennompaa ja avoimempaa.
Samaa virhettä en halua tehdä uudessa opiskelupaikassa! Tästä alkaa uusi elämä, eikö niin???:D
Joka suunnasta yritetään tuputtaa ihmisille kuvaa nykyajan ihmisihanteesta. Tämän mukaan kaikkien olisi oltava sosiaalisia ja aina valmiita juttelemaan/juhlimaan/menemään kaikkien kanssa kaikkialle. Näin ei tarvitse olla. Omat ajatukset, mielipiteet ja persoona ovat paljon hienompia asioita kuin turhamainen "sosiaalisuus". On hyvä muistaa, että suinkaan kaikista sosiaalisilta vaikuttavista ihmisistä ei lopulta löydä aitoa ihmistä, joka kykenee rakentamaan kestäviä ja rehellisiä ihmissuhteita.
Jokainen pärjää varmasti omana itsenään juuri loistavasti. Yliopistossa, jos jossakin, tutustuu kaikenlaisiin ihmisiin laidasta laitaan.
Monissa yliopistoissa uudet opiskelijat jaetaan tutorryhmiin, joiden tutorina toimii joku vanhempi opiskelija. Tarkoituksena on, että vanhempi opiskelija tutustuttaa uudet yliopistoon ja sen toimintaan. Jos teillä on tällainen käytäntö, voi omasta tutorryhmästä saada helpostikin ystäviä, vaikkei olisikaan luonteeltaan rempseä suupaltti.
Itsekin pelkäsin opintoja aloittaessani, etten löydä ystäviä, vaikka olenkin suhteellisen puhelias ihminen. Ei sitä etukäteen osannut ajatella, miten muka voisi päästä puheisiin jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa. Pelko oli turha, sillä tällä hetkellä (juuri opinnot päätettyäni) parhaat ystäväni ovat niitä opiskeluvuosien aikana löytyneitä. Johonkin tutustuin omassa tutorryhmässä, joku on alkujaan omien tutoreitteni kavereita, joku on ollut samalla luennolla, jonkun kanssa tehtiin harkkatyötä, johonkin törmäsin bileissä, joku taas oli samassa kesätyöpaikassa.
Yliopistoilla järjestetään uusille opiskelijoille paljon tapahtumia, saunailtoja ja bileitä, ja niihin kannattaa toki osallistua, vaikkei alkoholia käyttäisikään! Meillä ei ainakaan katsottu mitenkään kieroon niitä, jotka eivät tahdo alkoholia käyttää. Lisäksi kannattaa tutkia yliopiston liikuntajuttuja, harrastekerhoja ja kaikkea muuta toimintaa.
Tietysti toisiin tutustuminen on vaikeaa, jos suunnilleen pakoilee muita ihmisiä ja viettää kaiken vapaa-aikansa omassa kämpässään lukkojen takana. Mutta jos yhtään löytyy itseltä halukkuutta ystävien hankkimiseen, niin uskoisin sen kyllä onnistuvan. Kouluasioista, kursseista ja luennoitsijoista on helppo aloittaa keskustelu, voi "tehdä tikusta asiaa". Onnea opintoihisi ja mukavaa opiskeluaikaa!
Tuossa mietin, että onkohan ujon ihmisen mukava mennä juhliin jos ihmisten kanssa on hankala mennä juttusille tai on muuten epävarma eikä ole aiemmin käynyt? Ja sitten harmittaa entistä enemmän jos muut riehuu ja ryyppää kun itse on tullut vaan etsimään joukosta muita kaltaisiaan. Eli harmittaa jos niitä ei löydykään kun muutkin ujot ovat päättäneet jäädä viettämään koti-iltaa. En tiedä sitten... mutta minusta kaikki muut tapahtumat ja harrastukset saattaisivat olla ujollekin sopivaa ajanvietettä, ja samalla niitä ystäväehdokkaitakin voisi tutkailla ihmisten joukosta.
Aloitin viime syksynä opinnot uudella paikkakunnalla 700km päässä kotoa. Olen aina ollut huono tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta päätin etten jää tällä kertaa katselemaan sivusta kun muut ystävystyvät.
Ensimmäisenä päivänä kun koulu alkoi, olin viemässä pyörää telineeseen, ja siinä oli samaan aikaan eräs tyttö. Kysyin oliko hän tulossa samaan kuin minä, ja siitä se lähti. Kävi niin onnellisesti, että olimme samalla luokalla ja kaikinpuolin samanhenkisiä. Tuosta on nyt kulunut vuosi, ja olen saanut paljon muitakin ystäviä, mutta voin sanoa että häntä parempaa ystävää minulla ei ole koskaan ollut.
Joten rohkeasti vain tutustumaan, sinulla ei ole mitään menetettävää!
Kiitos rohkaisusta!