Miksi silmäni sokaiset,
sinä tarujeni ihminen
Olemuksellasi häikäiset,
rakkauteni nainen
En enää muita näe,
läpi säihkyvän loisteesi
En toisia kuule,
läpi suloisen äänesi
Löydänkö sinusta,
enkelistä elämäni
Sitä tärkeää sisusta,
jota tarvitsen mieleeni
Vaikka sokea olisin,
mieleltäni selkeä
Taikka kuurona eläisin,
on päässäni järkeä
Vaikka olisi päällysesi,
tehty kultaan, platinaan
Jos sisinpäsi pilaisi,
nousisi sieluni kapinaan
Siis mieti toivettani tätä,
ehkä liikaakin
Näköni, kuuloni rauhaan jätä,
näin toivoisin
Täytäkin mieleni mun,
kuin sielunikin
Näytä tunteesi sun,
vaikka epäröitkin
Näin löydät rakkauden,
täyden, aidon
Saat mut vannoutuen,
löydät tasapainon
sinä tarujeni ihminen
Olemuksellasi häikäiset,
rakkauteni nainen
En enää muita näe,
läpi säihkyvän loisteesi
En toisia kuule,
läpi suloisen äänesi
Löydänkö sinusta,
enkelistä elämäni
Sitä tärkeää sisusta,
jota tarvitsen mieleeni
Vaikka sokea olisin,
mieleltäni selkeä
Taikka kuurona eläisin,
on päässäni järkeä
Vaikka olisi päällysesi,
tehty kultaan, platinaan
Jos sisinpäsi pilaisi,
nousisi sieluni kapinaan
Siis mieti toivettani tätä,
ehkä liikaakin
Näköni, kuuloni rauhaan jätä,
näin toivoisin
Täytäkin mieleni mun,
kuin sielunikin
Näytä tunteesi sun,
vaikka epäröitkin
Näin löydät rakkauden,
täyden, aidon
Saat mut vannoutuen,
löydät tasapainon
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitat mieleenpainuvasti ja tarttuvat olevat lauseesi sinun..niin hmm
pohdinko jotain..niin hmm.
Kyllä hyvä on tälläistä lukea.. ;) kiitos
Ei päällys merkitse kuin hetken, vain sisimpään voi kiinnittyä ja siellä loikoilla kiireettömänä ja antautuneena tyynessä ja tuulessa.
Silmäsi tahdon sokaista,
sinä prinssini mun.
Olemuksellani häikäistä,
olen prinsessasi sun.
Minut näet, minua kuulet,
mun loisteeni sut lumoaa?
Ihanaa, jos enkelinäs olla saan,
sulle kuiskaa mun huulet.
Ihmisellä sisin tärkeää,
sen vain katsoja voi oivaltaa.
Sokeus ja kuurous häviää,
päässä ajatus on järkevää.
Mä aito tahdon olla,
en kultaa, en platinaa.
En tahdo olla nolla,
en sun sielusi nousta kapinaan.
Sun toivettasi mietin,
jos tunteeni ennen peitin.
Sun rakkautes tahdon aidon,
suot mun elämääni tasapainon.
Runosi oli todella ihana, kaunis, liikuttava. En voinut vastustaa,
halusin vastata runoosi aivan kuin hän jolle sen tarkoitit. Mutta…
en tiedä osasinko lähellekään, yritinpä kuitenkin. :)
Vaikka nyt viestiketjussa niinkuin itselleni vastailen... :)
Mutta olenhan laiska ja toivoisin kaikkien yhtäpuolisesti ottavan tämän: Kiitos.
Katsotaan, mitä yö tuo tullessaan... ;)
Loistavaa vastausrunoa on hieno lukea, mutta siinä onkin se pointti... Tämä ei olekaan kenellekään henkilökohtaisesti, tämmöinen vain tuli päästä, laitoin sen tänne (hyvä, että jossain tallessa)
Täällähän on kokonainen runoyhteiskunta... :)