Mitä mieltä naisena olette, kuuluuko kosiminen vielä asiaan vaikka kihloihin menosta olisikin jo ennalta yhdessä sovittu?! Eikö se kuitenkin ole sellainen rituaali, joka pitäisi ennen sormusten vaihtoa silti hienosti täyttää...?
Naisen mielipiteitä kaivataan!!
Epätoivoinen..
122029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikka olisittekin sopineet ajankohdan etukäteen niin kyllä mielestäni vielä voisit "oikeasti" kosia... =)
Minusta olisi ihanaa, jos mies vielä kosisi toiseen kertaan ihan oikeasti polvillaan. En pistäisi pahakseni jos hän toisi vielä ruusuja ja veisi vielä syömäänkin ravintolaan. Tää nyt olisi tällainen haave/toive... :)
mieheni ei ole juurikaan romanttista tyyppiä, enkä todella olisi voinut kuvitellakaan häntä polvillaan edessäni kukkapuskan ja sormusrasian kanssa, nauruun olisin pyrskähtänyt ennen kuin olisin saanut sanottua kyllä.
niin että suutari pysyköön lestissään ja jos on itsellesi luontaista suorittaa tuo rituaalinen kosinta, niin mikäs siinä, mutta välttämätöntä se ei ole.
tuntuu hassulta, että nykymorsiamet kauhistelevat alttarille saattamista ja morsiamen käden pyytämistä isältä "minuahan ei kukaan omista!" -verukkeella, mutta sitten kuitenkin vaaditaan romanttiset hömpötykset kermakku mekkoineen, täydellisine kosimisineen ja vielä täydellisempine hääpäivineen. perinteitähän nuo jäljessä maintutkin ovat, ja joutaisivat romukoppaan yhtälailla kuin ensin mainitut perinteetkin.
Mun henkilökohtainen mielipide on se, että kosinta pitäisi tulla kosittavalle yllätyksenä ja siitä ei sovita yhdessä. Että koska se tapahtuu ja miten. Jotta se ei vain olisi jokin pelkkä rituaali. Mitä sitä enää kysyy jos on sovittu kerta jo, että mennään naimisiin (kihlaus --> naimisiin). Hölmöä kysyä vielä, että "tuletko vaimokseni" tms. "oih tulen... ja sitten mies on onnesta soikeana, että jees hän suostui!". Se ei ole minusta niin hienoa.
Ja mun mielestä on myös hölmöä sopia ennalta koska mennään kihloihin. Että koska tehdään se lupaus mennä naimisiin. Sormusten vaihto en eri asia.
Mutta nämä on makuasioita. Joku nainen voi haluta vielä kosinnan. Ja tälläinen "leikkikosinta" on hänestä yhtä hieno kun sellainen kosinta joka tapahtuu ennen kun naimisiin menemisestä on sovittu.
Me juttelimme aikanaan mieheni kanssa naimisiin menosta ihan yleisesti ja vaihdoimme mielipiteitä, mutta emme sopineet mitään, että milloin mahdollisesti menisimme naimisiin, puhuimme vain siitä, että haluaako kumpikaan ylipäätään koskaan mennä naimisiin. Molemmat oli sitä mieltä, että kyllä me joskus halutaan naimisiin mennä. Siitä keskustelusta kului puoli vuotta, kun yllättäin kesken kauppareissun mieheni lähti ajamaan ihan eri suuntaan kuin missä kauppa on. Kysyin, minne sinä ajat, ja hän sanoi, että käydään toisessa kaupassa ja pitää käydä hakemassa autoon yksi osa, siis jotkut renkaat. Sitten mentiin jonkun kauppakeskuksen pihalle ja mies tuli hetken päästä takas autoon ja sanoi hakeneensa renkaat ja sitten ajettiin jonnekin uimarannalle ja hän sanoi, että käydään ostamassa kioskista jäätelöt. Rannalla hän yllättäin polvistui eteeni ja kosi ja näytti sitten niitä renkaita, mitkä oli autoon tuonut. Minua nauratti tuo renkailla hassuttelu kun kyse olikin sormuksista. En osannutkaan odottaa kihlausta ja kosintaa, vaikka tiesin, että molemmilla se oli tavoite joskus, ajankohtaa ei oltu sovittu. Tuosta 3 kk menimme naimisiin, eli paljoa ei ollut aikaa häitä valmistella, mutta kivat pikku häät saatiin aikaan muttei mitään komeita kirkkohäitä, vaan tuomari vihki meidät tuolla samalla uimarannalla jossa kosintakin oli tapahtunut. Olin kyllä tosi otettu, kun mies kovi yllättäin eikä vaan yhdessä sovittu, että mennäämpä kihloihin.
olemme avomieheni kanssa puhuneet paljon asiasta ja tiedän että joskus tuo ihana hetki eteen tulee... mutta mitää et sovita että koska.. joskus sitte yllättäen hän minua kosii :)
Minä odotin kosintaa, mutta sitä ei koskaan tullut. Eräänä päivänä vain juttelimme ja sovimme siinä kuin talvitakin ostosta, että mennään naimisiin. Olin todella pettynyt, mutta toisaalta iloinen, että hän halusi kanssani naimisiin.
suurin osa naisista haluaa että heitä romanttisesti pyydetään vaimoksi ja mielellään polvillaa, niin että nainen tuntee olevansa haluttu ja arvokas asia jonka mies haluaa pitää elämässään.
On se vaan niin kummallista kuinka ne kliseet pitävät paikkaansa naisista. Itse lähenen 25 ikävuotta ja olen niiin haltioissani ajatuksestakin, että mies polvistuu eteeni jossain aivan yllättäen ja pyytää vaimokseni. Minusta se ei olisi yhtään koomista (olettaen tietenkin, että haluaisin mennä tämän henkilön kanssa kihloihin/naimisiin) vaan aivan hurmaavaa. Mutta minusta on muutenkin tullut tälläinen IHANAA KAIKKI VAALEANPUNAINEN - tyyppi. Kamalaa, mutta totta. Joten minä haluan joskus tulevaisuudessa oman ihanan prinsessapäivän kaiken maailman hömpötysten saattelemana. Ja voin vain toivoa, että mieheni kestää juhlat...Haluan olla huomion keskipiste ja olla se kaunein ja ihastuttavin juhlapaikassa..! Narsistista, mutta totta. Nooh, en ole lähellä unelmaani, katsotaan tulenko koskaan olemaankaan. Pointti oli, että kaikki maailman kosimiset ja ravintolakynttiläillalliset kuuluvat kaavaan. Tai siis sitä mieltä minä olen. Onnea teille!!
Oli tavallinen toukokuun lauantaiaamu, kun mies yhtäkkiä puhui, että ensi keväänä voisin viedä ostamaan kihlasormuksia. Ei siinä sen kummallisempaa ollut, mutta silti oli yllätyksen vuoksi tosi hieno hetki!!! En osannut aavistaa millään lailla. Mies ollut naimisissa. Edellisestä kihlauksestaan kertonut sen verran, että itse vastusti kihlausta viimeiseen asti.......
ja toi oli sun mielestä kosinta?
me oltiin yhessä sovittu kihlapäivä ja itseasiassa käytiin sormuksetkin ostamassa ja kaiverruttamassa peria kuukautta ennen kyseistä päivää. kuitenkin itse kihlautuminen tapahtui romanttisesti miehen kosinnalla ja tavallaan se oli ihana yllätys vaikka päivän tiesinkin. vaikka olikin ns. järjestetty juttu niin silti itse tapahtuma ei ollut järjestetty ja romattista ja ihanaa oli kun mies kosi minua veneessä keskellä järveä