Lukemattomat kerrat Anja oli sinä aamuna käynyt katsomassa mökin ikkunasta sateiselle pihalle. Häntä oli alkanut kaduttamaan koko mökin vuokraaminen kimpassa Eijan kanssa. Eija oli koko kevään mökkiasiaa hänelle kaupitellut: vuokrataan, päästään pois kaupungin murheista, rentoudutaan, eikä se kaksistaan maksa liikaa. Niin sitten oli vuokrattu yksityiseltä kahdeksi viikoksi mökki järven rannalta, saunalla ja soutuveneellä, kaukaa kotoa, mutta hyvien liikenneyhteyksien päästä.
Aluksi heidän oli pitänyt mennä yhtä matkaa Anjan autolla. Juuri siksi lauantaiksi oli osunut Eijan sukulaistytön häät ja Eija oli halunnut muuttaa suunnitelmaa:
- Mene sinä edeltä, minä sitten hankkiudun sinne illaksi.
Lauantai-illalla Eija oli soitellut ja sanonut että kyyti järjestyy sunnuntaiksi:
- Nauti nyt kerrankin kun saat olla yksin luonnon helmassa.
Sunnuntaina Anja oli soitellut ja kysellyt Eijan saapumisaikataulua, osaisi sitten laittaa ruokaa yhdelle vai kahdelle. Vastaukseksi Eija oli tiuskinut, ettei hän täällä voi ihmisten aikatauluja hoputtaa. Sunnuntai-illalla oli tullut tekstiviesti jossa Eija ilmoitti tulevansa maanantaina aamupäivällä.
Lauantaina Anja oli siivonnut ja lämmittänyt saunan itsekseen. Venettä hän ei ollut saanut yksin vesille. Sunnuntaina mökin vuokrannut mies oli tuonut vajaan saunapuita ja uuden kaasupullon jääkaappiin. Oli lähtiessään käynyt kysymässä tarvittiinko apua jossakin, mutta Anja oli vain puistellut päätään. Häntä oli ärsyttänyt se että mies tuntui kyttäävän oliko hän mökillä yksin vai kaksin. Sunnuntaina Anja oli laittanut vedet ja puut valmiiksi saunalle, mutta ei ollut sytyttänyt. Sitten oli alkanut satamaan.
Kyllä Anja tämän oli osannut aavistaa, tällaista tämä yleensä oli Eijan kanssa. Impulsiivisia äkkikäänteitä suunnitelmiin ja odottamista. Ja Eijan äkkikäänteiden takana oli tavallisesti joku mies. Prinssi, joka oli ilmestynyt Eijan elämään viikoksi, kuukaudeksi, joskus jopa koko kesäksi tai talveksi. Miestä Anja oli alkanut epäilemään näidenkin käänteiden taakse ja nyt hän hieman pelonsekaisesti odotti saapuisiko Eija ollenkaan vai pahimmassa tapauksessa jonkun uroon kanssa.
Itse Anja oli ollut ilman miestä lähes viisi vuotta. Hän ei ollut Pasin jälkeen vaan kerta kaikkiaan kyennyt tarttumaan uuteen suhteeseen. Eija oli aluksi jaellut ohjeitaan miehistä, kehottaen unohtamaan menneet ja tarttumaan hetkeen, mutta viimeaikoina hänkin oli lopettanut. Pasin kanssa hänellä oli ollut kolme onnellista vuotta ja sitten se vaan oli kaikki loppunut niin uskomattoman nöyryyttävästi. Anja oli muuttanut toiseen lähiöönkin, koska hänestä tuntui että naapurit olivat tarkkailleet hänen tekemisiään säälivästi ja mitäpä hän toisaalta yksinään niin suurella asunnollakaan olisi tehnyt.
Viitisen vuotta sitten oli tullut se puhelu. Naisääni oli kysellyt Pasia ja kun Anja oli tiedustellut mistä oli kyse, oli ääni vain sanonut: "Sanopa sille perhepinnarille, että vaikkei naamaansa olisi väliksi näyttääkään, voisi elatusmaksunsa kyllä hoitaa!". Parin päivän päästä posti oli tuonut Anjalle osoitetun kirjeen, jossa oli valokopioita valokuvista: Pasi vauva sylissään, Pasi pienen pojan kanssa uimarannalla, Pasi ja poika sekä nainen jonka kasvot olivat sutatut tussilla. Anjasta oli tuntunut, ettei hän saa henkeä. Kun Pasi oli tullut illalla töistä kotiin, oli Anja istunut eteisessä tuolilla valokopiot kädessään ja kysynyt:
- Miksi sinä et voinut kertoa?
- Mitä se olisi muuttanut, oli Pasi sanonut ja häipynyt takaisin ulos. Seuraavana iltana Anja oli istunut itkeneenä olohuoneessa kun Pasi oli tullut päissään kotiin.
- Miksi, mitä muuta sinä olet valehdellut, oli Anja kysynyt ja siihen Pasi oli vastannut vain lyömällä kämmenellä poskelle. Anjaa ei ollut koskaan lyöty ja hän oli kamalasti pelästyneenä sännännyt sängyn alle piiloon. Pasi oli alkanut kiskoa häntä sieltä jalasta pois. Kun hän oli onnistunut vain puoliksi, oli Pasi ensin riiponut hänen alapäänsä paljaaksi vaatteista, tempaissut sitten sängyn nurin hänen päältään ja lopuksi hiuksista retuuttaen tyrkännyt hänet rappukäytävään huutaen:
- Saatana, ole siellä, jos olet niin paljon parempi ihminen.
Sitten kaikki oli ollut kamalan sekavaa, joku oli tuonut Anjalle huovan verhoksi ja poliisit olivat korjanneet talteen asunnossa riehuneen miehen.
Kaiken tämän jälkeen Anja oli elellyt yksikseen, hitaasti koettaen toipua tapahtuneesta. Pasin kanssa vietetyt vuodet hän oli haudannut mielestään ja niihin vuosiin liittyvät muistot joko roskiin tai jonnekin kellarikomeron uumeniin. Aluksi hän ei ollut vapaa-aikoinaan juuri kotoaan lähtenyt, mutta vähitellen hän oli alkanut käydä joidenkin työkaverien kanssa iltaa istumassa. Kerran erään ravintolaillan päätteeksi Anja oli tuonut kotiinsa miehen. He olivat istuneet sohvalla ja suudelleet. Sitten mies oli riisunut hänet ja itsensä. Aluksi Anjaa oli kiusannut se, että hänellä oli yllään vanhat ja kuluneet rintaliivit. Kun hän oli yhtäkkiä huomannut, että miehellä on kädessään vihkisormus, oli hän alkanut hysteerisesti itkemään. Mies oli säikähtänyt ja kiroten pukenut vaatteensa ja häipynyt. Anja oli seissyt suihkussa tunnin pesten kaikkia niitä kohtia, joita mies oli hänessä koskettanut. Sitten hän oli tunkenut kaikki riisutut vaatteet roskiin.
Anja oli päättänyt, että mikäli Eija ei ole mökillä kahteentoista mennessä, pakkaisi hän tavaransa ja lähtisi. Avaimet hän kävisi palauttamassa mennessään. Samoin, jos Eija tulisi jonkun miehen kanssa, lähtisi hän heti. Sitä vaihtoehtoa, että Eija tulisi yksin ja ajoissa, Anja oli alkanut pitää kaikista huonoimpana. Niin loukattu hän oli ystävänsä käytöksestä.
Sade tuntui tihentyvän ulkona, pisaroiden ääni kuului raskaana katosta. Viisi minuuttia yli kahdentoista Anja meni viimeisen kerran katsomaan ikkunasta pihalle. Pihalla Anja näki rinkkaselkäisen nuorehkon miehen kiertelevän hänen autoaan. Oliko mökin ovi lukossa, oli ensimmäinen mieleen tulvahtanut ajatus. Hän kuuli sydämensä hakkaavan ja pelkäsi joutuvansa paniikkiin. Rauhoittuakseen hän hengitti pari kertaa syvään ja alkoi tarkkailla miestä ikkunanpielen katveesta. Rinkkamies oli siirtynyt seisomaan auton eteen tähyilemään tihentyvässä sateessa ympärilleen. Anja seisoi paikoillaan toivoen miehen lähtevän, mutta sitä juuri mies ei tuntunut tekevän.
Pitäisikö hänen soittaa Eijalle, mökin vuoranneelle miehelle vai peräti poliisille? Anja koetti rauhoittaa mielensä, mies saattoi olla vain joku eksynyt kulkija, joka haki sateensuojaa. Saattoihan miehellä olla joku hätäkin. Yksin mies ainakin vaikutti olevan liikenteessä. Anja pyöritteli ajatusta mielessään kunnes hieman rauhoituttuaan uskalsi siirtyä ulko-ovelle ja raottaa sitä. Mies havahtui aukeavan oven ääniin ja kääntyi kohden kuistia. Miehen kasvot näyttivät hyväntahtoisilta, mutta väsyneiltä. Sade oli yltymään päin ja Anjaa kävi sääliksi kylmissään seisova kulkija, joten hän viittasi tätä luokseen kuistille.
Kuistilla mies yritti selvittää asiaansa useilla vierailla kielillä, joista yhden Anja tunnisti englanniksi. Anjaa harmitti kehno kielitaitonsa ja hän tokaisi:
- Bad english, sorry.
Mies vaikutti hämmästyneeltä ja sanoi taas jotain englanniksi, mitä Anja ei kyennyt ymmärtämään. Sitten hän peräytyi mökkiin päästäen vettävaluvan matkalaisen sisälle. Miehen takin kyynärpää oli rikkoutunut ja alta pilkotti vereslihalle naarmuuntunut iho. Samoin housunpolvi oli palkeenkielellä. Anja vetäisi henkeä säikähtäneenä osoittaen kyynärpäätä. Kylmänkankeilla sormillaan mies oli alkanut aukomaan takkiaan. Anja oli avittanut miestä riisumaan läpimärän takin ja paidan ja tuonut sidetaitoksen, jota mies oli painellut kyynärpäänsä nirhamiin. Mies oli kylmästä väristen selittänyt jotain, mitä Anja ei täysin ollut ymmärtänyt, oliko auto tullut suoraan kohti ja viimetipassa mies oli hypännyt syrjään väistääkseen ja telonut itsensä siinä rytäkässä. Ja liftaamalla mies oli ilmeisesti ollut matkalla jonnekin.
- Sauna, oli Anja sanonut osoittaen miestä, sauna lämmittäisi.
Anja oli rientänyt pihan poikki tekemään tulia. Hauskannäköinen mies oli, sen Anja oli todennut märkiä vaatteita tältä avittaessa, hieman väsynyt ja matkassa ryvettynyt, mutta nuori ja hauskannäköinen. Korkeintaan kahdenkymmenen viiden, tuskin sitäkään. Saunaa laitellessaan Anja kuvitteli, miten hän, jos olisi kielitaitoinen, jututtaisi miestä kysellen tämän kotimaasta. Tai kertoilisi itse Suomen suvesta. Sitten hänen mieleensä nousu kamala ajatus, että oli jättänyt ventovieraan mökkiin kaikkien rahojensa ja autonavaimiensa keskelle.
Mies oli nostanut märkiä vaatteitaan ulos kuistille ja istui penkillä ovenpielessä huopa harteillaan pelkissä alushousuissaan painellen kyynärpäätään. Vilkaistuaan leppoisan näköistä miestä, Anja päätti unohtaa ajatuksensa. Käsilaukkukin oli paikallaan naulassa. Tilannetta rauhoittaisi jos tietäisi miehen nimen, niinpä Anja päätti esittäytyä.
- Anja, sanoi hän viitaten itseensä, My name is Anja Tikkanen
- Oleg, vastasi mies hymyillen, Oleg Ishchenko.
- Your phone, huomautti Oleg ja samalla Anjakin havahtui käsilaukkunsa murinaan seinällä. Mahanpohjasta kouraisi. Tuskin se voisi olla muu kuin Eija, joka tietysti olisi tiedottamassa viimeisimmistä käänteistään. Anja vilkaisi kelloaan ja mietti, mitä sille voisi sanoa Olegista vai tarvitsisiko sanoa vielä mitään. Hän päätti vinosti hymyillen olla vielä vastaamatta.
Saunan lämmittyä ja Olegin lähdettyä kylpemään, Anja oli alkanut touhuamaan syötävää. Reilusti uusia perunoita ja silliä. Varmuudeksi Anja laittoi vielä suuren munakkaan, salaattia ja lämmitti karjalanpiirakoita. Häntä harmitti, ettei äkkisiltään kykenisi loihtimaan mitään kulinaarisempaa. Vaikka Anjaa nolotti oma touhunsa, hän ei voinut olla käymättä aina välillä kurkkimassa kuistilta rannan suuntaan. Olegin alaston jäntevä hahmo sujahti järveen useita kertoja. Hänen noustessaan takaisin laiturille Anjan katse nauliutui etupuolella mustien karvojen keskeltä rennosti roikkuvaan. Kylvettyään Oleg alkoi pyyhe vyötäisillä, laiturilla kyykkien, pesemään paitaansa. Aina pyyhkeen valahtaessa Anja ei voinut olla huokaisematta. Mahanpohjassa tuntui lämpö.
Olegin kosteat vaatteet hän oli oikonut vaatepuihin. Ne voisi viedä saunomisten päätteeksi saunalle kuivumaan. Pöytään hän oli kattanut vain kahdelle. Silloin hän muisti Eijan ja päätti soittaa tälle.
- Eija.
- Anja täällä, mitenkä sinulla?
- Kuule, näyttää nyt siltä... minulla on kyydin suhteen hieman ...
- Et ole sitten tulossa tänään?
- Voi kuule Anja, ethän loukkaannu mutta pahaa pelkään että menee huomiseen.
- No, tulet kun tulet, sanoi Anja koettaen saada äänensä kuulostamaan loukkaantuneemmalta kuin onkaan. Itse asiassa juuri nyt hän ei Eijaa tänne haluaisi. Tietysti Eijaa kielitaitoisena voisi käyttää tulkkina. Anja oli miettinyt mielessään mitä kaikkea hän haluaisi Olegilta kysyä. Millaisesta perheestä hän oli, oliko hänellä perhettä. Sormuksia hänellä ei ainakaan ollut kädessään. Pieni mustasukkaisuus hiipi Anjan mieleen: jospa Oleg pitää häntä kielitaidottomana jotenkin tyhmänä ja hän joutuisikin vain sivusta seuraamaan Olegin ja Eijan keskustelua. Parempi siis ettei Eija ole täällä. Anja lohdutteli mielessään että Oleg tuskin kiinnostuisi Eijan kaltaisesta yli nelikymppisestä pyylevästä naisesta. Hän itse oli sentään siro ja vasta kolmenkymmenen viiden. Tyytyväisenä ajatukseensa hän kosketti litteää vatsaansa ja tunsi samalla olevansa jo nälkäinen.
Saunalla Oleg oli pukenut repustaan kuivaa ylleen. Hän söi halukkaasti ja paljon. Sanoista, jotka Anja ymmärsi, päätteli hän miehen olevan sangen tyytyväinen ruokaan ja sen makuun. Olegin alkaessa kolmatta lautasellistaan Anja kysyi varovasti:
- Married?
- Unmarried, sanoi Oleg hymyillen.
- Girlfriend, kysyi Anja melkein kuiskaten.
Hymyillen Oleg puisti päätään.
Syönnin päätyttyä Oleg oli mennyt istumaan penkille ja muutaman kerran äänekkäästi haukotellen alkanut nuokkumaan unessa. Korjattuaan astiat pöydästä Anja oli mennyt saunalle. Kylpiessään hän ajatteli Olegia. Hän olisi halunnut kuljettaa sormiaan miehen kaulalla. Hän olisi halunnut upottaa kätensä Olegin vahvaan mustaan tukkaan. Anja kuvitteli miten hän menisi Olegin kanssa saunasta uimaan lumpeiseen lampeen ja hän saisi taas nähdä miehen solakan ja jäntevän kehon. Anjaa alkoi harmittaa miten hän oli viime vuodet elänyt saamattomana päiväunissa.
Anja palasi saunalta mukanaan ämpärillinen kuumaa vettä tiskivedeksi. Oleg oli käynyt pitkäkseen penkille ja nukkui siinä raskaasti. Tiskattuaan Anja oli vienyt Olegin vaatteet saunalle kuivumaan. Kyynärpään ja housunpolven voisi harsia niiden kuivuttua. Anja oli hieman surullinen, ettei mies ollut jaksanut odottaa hänen saunasta tuloaan. Katsellen nukkuvaa miestä, hän oli ajatellut kohta keittävänsä kahvia ja herättelevänsä miehen seurakseen. Sitten hänen katseensa oli osunut Olegin reppuun ja itseään soimaten hän ei voinut olla tutkimatta sitä tarkemmin. Repun ulkotaskussa oli taitettuna suuri pahvi, johon oli kirjoitettu "Suonenjoki". Oliko mies matkalla Suonenjoelle, jos oli, niin sitten hän kyllä oli aivan väärässä suunnassa. Sisällä repussa oli pieni tasku jossa oli joitakin papereita, ulkomaalaista rahaa ja passi. Ukrainan passi, joka oli myönnetty Oleg Ishchenkolle. Mies oli siis ainakin se joka väitti olevansa. Ajatus lämmitti Anjaa ja samalla hän alkoi hävetä uteliaisuuttaan ja toisen tavaroihin kajoamista.
Kahvit keitettyään Anja oli ajatellut herätellä nukkuvaa miestä.
- Nyt alkaisi olla iltapäiväkahvien aika, sanoi hän melkein kuiskaten.
Sana iltapäiväkahvit tuntui Anjasta pikkuisen tuhmalta ja ajatus kutkutti häntä. Hän ei kuitenkaan hennonut enempi herätellä raskaasti nukkuvaa Olegia, vaan peitteli tämän huovalla. Mies ansaitsi varmasti kunnon levot saunomisen ja syömisen päälle. Kun Eija toivottavasti huomenissa tulisi ja olisi kielitaitoisena paikalla, he voisivat selvittää Olegin tilanteen.
Anja heräsi yön pimeimpänä hetkenä. Hän oli nähnyt unta että Eija oli tullut ja mennyt heti Olegin kanssa laiturille ja Oleg syötti siellä tummia viinirypäleitä Eijalle. Anja joutui seuraamaan tapahtumaa avuttomana airottomasta soutuveneestä järveltä ja vene ei ollut liikkunut yhtään lähemmäs rantaa vaikka unessa Anja oli sitä yrittänyt heiluttamalla saada liikkumaan. Herätessään Anja tunsi ärtymystä, varsinkin kun hänen ei ollut tarkoitus edes nukkua, vaan ainoastaan pikkaisen oikaista päivälevolle kahvin päälle. Ärtymystä vähensi kuitenkin se että Eijaa ei näkynyt missään ja Oleg taas näytti nukkuvan edelleen penkillä huoneen toisella puolella. Anja odotti pitkään kuulostellen, ensin vuoteella maaten, sitten sen reunalla istuskellen. Pimeässä saattoi kuulla hengityksen äänet. Sitten hän varovasti riisui vaatteensa pikkuhousuja lukuun ottamatta ja veti tyynyn alta päälleen paitulinsa.
Anja hiipi huoneen poikki oviseinän penkille. Lattia ei onneksi narissut, joten hän pääsi sinne äänettömästi. Penkillä makasi mies selällään paidannapit auki yläruumiin paljastaen, kädet sivuillaan. Huopansa nukkuja oli pudottanut lattialle. Pitkään Anja seisoi miehen vieressä sydän pamppaillen, kunnes saattoi varmistua piirteiden kuuluvan Olegille. Sitten hän kävi polvilleen penkin viereen ja laski kätensä miehen rinnalle. Kämmenen alla tuntui karvaa, jota Anja alkoi silittää varovasti. Lämpö tulvahti hänen omaan alavatsaansa ja hän halusi kosketella itseään.
Anja säpsähti Olegin käden puristuessa hänen ranteensa ympärille. Kumpikin heistä huudahti säikähtäneenä. Oleg oli herännyt hänen kosketukseensa ja kampesi nyt istumaan penkille pitäen päätään polviin tuettujen käsiensä välissä. Anja kävi istumaan miehen vierelle ja siveli varovasti kädellään tämän selkää. Oleg tuntui edelleen värisevän säikähdyksestä. Rauhoitellakseen Anja alkoi puhella:
- Anteeksi Oleg, ei ollut tarkoitus pelästyttää, anteeksi. Minä en voinut vastustaa sinua.
Oleg kohotti päätään käsistään ja katseli sanattomana Anjan suuntaan. Anja katseli Olegia sipaisten tämän otsahiuksia kasvoilta.
Anja kuljetteli pitkään sormiaan miehen rinnalla, solisluilla, välillä kylkiluiden välissä ja lopulta pyöritellen etusormellaan miehen nännejä. Oleg ei tehnyt elettäkään, tuijotti vain lattiaan, avoimin silmin, sen Anja erotti pimeässäkin. Jos se ei olekaan kiinnostunut naisista, tulvahti ajatus Anjan mieleen. Lopulta Anja puristautui aivan Olegin kylkeä vasten ja laskien kätensä tämän vatsalle.
- Pidä minua hyvänä, pyysi Anja kuiskaten, ota minut.
Sitten Anja siirsi Olegin käden varovasti rinnalleen vaatteen päälle. Mies piti kättään siinä liikuttamatta. Anja tunsi olevansa kiihkosta sekaisin, mutta samalla jotenkin ärtynyt miehen haluttomuudesta. Hän olisi halunnut ravistella miestä ja huutaa "pane, tässä on sinulle halukas nainen". Jokainen ylensyönyt pällinaamainen harjastukkainen härmän jätkä olisi ollut kiinni kuin sika limpussa. Panneet, silmät kiiluen olisivat painaneet ja vikisten laskeneet lastinsa.
- Panisit minua, Oleg, miksi ei se käy, aneli Anja, panisit!
- Kerro miksi miehet eivät ole minun vallassani, kerro, jatkoi Anja kuiskaavaa yksinpuheluaan. Sitten hän laskeutui penkiltä lattialle selälleen ja Oleg kohotti aavistuksen katsettaan hänen suuntaansa.
Anja keri paituliaan paljastaen valkean vatsansa ja vielä valkoisempana hohtavat pikkuhousunsa. Sitten hän vei kämmenensä vatsalleen ja siitä alas pikkuhousujensa etumukselle.
- Katso Oleg, sanoi Anja, näin minä sen teen itselleni kun minulla ei ole miestä. Näin minä sen teen kädelläni, ei siihen muuta tarvita kuin uskollinen käsi.
Sitten Anja sujautti kätensä pikkuhousujensa sisään ja alkoi hieroa häpyään. Oleg oli kohottanut päätään aavistuksen lisää ja katseli toimitusta nieleskellen. Vauhtiin päästyään Anja oli tempaissut pikkuhousut jalastaan ja aavistuksen jalkojaan levittäen jatkanut.
- Katso Oleg, minä laitan käden näin!
Anja oli työntänyt etusormen sisäänsä ja liikutellut sitä edestakaisin. Oleg oli katsonut toimitusta jalkoväliään puristaen. Anja oli kohottautunut lattialta tarttuen Olegia käsistä. Silloin Oleg oli sanonut jotain kovalla äänellä ja työntänyt häntä pois luotaan. Anja oli hämmästynyt. Hän oli lyönyt Olegia ja repinyt tätä hiuksista. Mies oli avuttomana suojannut vain päätään käsillään. Lopulta Oleg oli pudonnut penkiltä lattialle ja Anja oli kiskonut tältä housut jalasta. Sitten hän oli lyönyt miestä tämän omilla housuilla.
Mieletön raivo oli ravistellut Anjaa. Kyyneleet olivat tulvahtaneet hänen silmiinsä ja hän oli lähtenyt juoksemaan mökistä ajouraa pitkin kohti maantietä. Tien reunassa hän oli nähnyt loistavan jotain keltaista. Taksi ja Eija. Eija oli juuri maksanut kuljettajalle, kun hän juoksi parkuen paikalle. Täristen hän halasi Eijaa. Sekä kuljettaja että Eija tuijottivat hämmästyneinä vain paituliin pukeutunutta avojalkaista tulijaa. Anjakin tarkasteli asuaan. Toisessa kädessään hän puristi miehen housuja ja toisessa kädessä hänellä oli mytyssä omat pikkuhousunsa. Silloin Anja oli alkanut nauraa aivan hysteerisesti.
Aluksi heidän oli pitänyt mennä yhtä matkaa Anjan autolla. Juuri siksi lauantaiksi oli osunut Eijan sukulaistytön häät ja Eija oli halunnut muuttaa suunnitelmaa:
- Mene sinä edeltä, minä sitten hankkiudun sinne illaksi.
Lauantai-illalla Eija oli soitellut ja sanonut että kyyti järjestyy sunnuntaiksi:
- Nauti nyt kerrankin kun saat olla yksin luonnon helmassa.
Sunnuntaina Anja oli soitellut ja kysellyt Eijan saapumisaikataulua, osaisi sitten laittaa ruokaa yhdelle vai kahdelle. Vastaukseksi Eija oli tiuskinut, ettei hän täällä voi ihmisten aikatauluja hoputtaa. Sunnuntai-illalla oli tullut tekstiviesti jossa Eija ilmoitti tulevansa maanantaina aamupäivällä.
Lauantaina Anja oli siivonnut ja lämmittänyt saunan itsekseen. Venettä hän ei ollut saanut yksin vesille. Sunnuntaina mökin vuokrannut mies oli tuonut vajaan saunapuita ja uuden kaasupullon jääkaappiin. Oli lähtiessään käynyt kysymässä tarvittiinko apua jossakin, mutta Anja oli vain puistellut päätään. Häntä oli ärsyttänyt se että mies tuntui kyttäävän oliko hän mökillä yksin vai kaksin. Sunnuntaina Anja oli laittanut vedet ja puut valmiiksi saunalle, mutta ei ollut sytyttänyt. Sitten oli alkanut satamaan.
Kyllä Anja tämän oli osannut aavistaa, tällaista tämä yleensä oli Eijan kanssa. Impulsiivisia äkkikäänteitä suunnitelmiin ja odottamista. Ja Eijan äkkikäänteiden takana oli tavallisesti joku mies. Prinssi, joka oli ilmestynyt Eijan elämään viikoksi, kuukaudeksi, joskus jopa koko kesäksi tai talveksi. Miestä Anja oli alkanut epäilemään näidenkin käänteiden taakse ja nyt hän hieman pelonsekaisesti odotti saapuisiko Eija ollenkaan vai pahimmassa tapauksessa jonkun uroon kanssa.
Itse Anja oli ollut ilman miestä lähes viisi vuotta. Hän ei ollut Pasin jälkeen vaan kerta kaikkiaan kyennyt tarttumaan uuteen suhteeseen. Eija oli aluksi jaellut ohjeitaan miehistä, kehottaen unohtamaan menneet ja tarttumaan hetkeen, mutta viimeaikoina hänkin oli lopettanut. Pasin kanssa hänellä oli ollut kolme onnellista vuotta ja sitten se vaan oli kaikki loppunut niin uskomattoman nöyryyttävästi. Anja oli muuttanut toiseen lähiöönkin, koska hänestä tuntui että naapurit olivat tarkkailleet hänen tekemisiään säälivästi ja mitäpä hän toisaalta yksinään niin suurella asunnollakaan olisi tehnyt.
Viitisen vuotta sitten oli tullut se puhelu. Naisääni oli kysellyt Pasia ja kun Anja oli tiedustellut mistä oli kyse, oli ääni vain sanonut: "Sanopa sille perhepinnarille, että vaikkei naamaansa olisi väliksi näyttääkään, voisi elatusmaksunsa kyllä hoitaa!". Parin päivän päästä posti oli tuonut Anjalle osoitetun kirjeen, jossa oli valokopioita valokuvista: Pasi vauva sylissään, Pasi pienen pojan kanssa uimarannalla, Pasi ja poika sekä nainen jonka kasvot olivat sutatut tussilla. Anjasta oli tuntunut, ettei hän saa henkeä. Kun Pasi oli tullut illalla töistä kotiin, oli Anja istunut eteisessä tuolilla valokopiot kädessään ja kysynyt:
- Miksi sinä et voinut kertoa?
- Mitä se olisi muuttanut, oli Pasi sanonut ja häipynyt takaisin ulos. Seuraavana iltana Anja oli istunut itkeneenä olohuoneessa kun Pasi oli tullut päissään kotiin.
- Miksi, mitä muuta sinä olet valehdellut, oli Anja kysynyt ja siihen Pasi oli vastannut vain lyömällä kämmenellä poskelle. Anjaa ei ollut koskaan lyöty ja hän oli kamalasti pelästyneenä sännännyt sängyn alle piiloon. Pasi oli alkanut kiskoa häntä sieltä jalasta pois. Kun hän oli onnistunut vain puoliksi, oli Pasi ensin riiponut hänen alapäänsä paljaaksi vaatteista, tempaissut sitten sängyn nurin hänen päältään ja lopuksi hiuksista retuuttaen tyrkännyt hänet rappukäytävään huutaen:
- Saatana, ole siellä, jos olet niin paljon parempi ihminen.
Sitten kaikki oli ollut kamalan sekavaa, joku oli tuonut Anjalle huovan verhoksi ja poliisit olivat korjanneet talteen asunnossa riehuneen miehen.
Kaiken tämän jälkeen Anja oli elellyt yksikseen, hitaasti koettaen toipua tapahtuneesta. Pasin kanssa vietetyt vuodet hän oli haudannut mielestään ja niihin vuosiin liittyvät muistot joko roskiin tai jonnekin kellarikomeron uumeniin. Aluksi hän ei ollut vapaa-aikoinaan juuri kotoaan lähtenyt, mutta vähitellen hän oli alkanut käydä joidenkin työkaverien kanssa iltaa istumassa. Kerran erään ravintolaillan päätteeksi Anja oli tuonut kotiinsa miehen. He olivat istuneet sohvalla ja suudelleet. Sitten mies oli riisunut hänet ja itsensä. Aluksi Anjaa oli kiusannut se, että hänellä oli yllään vanhat ja kuluneet rintaliivit. Kun hän oli yhtäkkiä huomannut, että miehellä on kädessään vihkisormus, oli hän alkanut hysteerisesti itkemään. Mies oli säikähtänyt ja kiroten pukenut vaatteensa ja häipynyt. Anja oli seissyt suihkussa tunnin pesten kaikkia niitä kohtia, joita mies oli hänessä koskettanut. Sitten hän oli tunkenut kaikki riisutut vaatteet roskiin.
Anja oli päättänyt, että mikäli Eija ei ole mökillä kahteentoista mennessä, pakkaisi hän tavaransa ja lähtisi. Avaimet hän kävisi palauttamassa mennessään. Samoin, jos Eija tulisi jonkun miehen kanssa, lähtisi hän heti. Sitä vaihtoehtoa, että Eija tulisi yksin ja ajoissa, Anja oli alkanut pitää kaikista huonoimpana. Niin loukattu hän oli ystävänsä käytöksestä.
Sade tuntui tihentyvän ulkona, pisaroiden ääni kuului raskaana katosta. Viisi minuuttia yli kahdentoista Anja meni viimeisen kerran katsomaan ikkunasta pihalle. Pihalla Anja näki rinkkaselkäisen nuorehkon miehen kiertelevän hänen autoaan. Oliko mökin ovi lukossa, oli ensimmäinen mieleen tulvahtanut ajatus. Hän kuuli sydämensä hakkaavan ja pelkäsi joutuvansa paniikkiin. Rauhoittuakseen hän hengitti pari kertaa syvään ja alkoi tarkkailla miestä ikkunanpielen katveesta. Rinkkamies oli siirtynyt seisomaan auton eteen tähyilemään tihentyvässä sateessa ympärilleen. Anja seisoi paikoillaan toivoen miehen lähtevän, mutta sitä juuri mies ei tuntunut tekevän.
Pitäisikö hänen soittaa Eijalle, mökin vuoranneelle miehelle vai peräti poliisille? Anja koetti rauhoittaa mielensä, mies saattoi olla vain joku eksynyt kulkija, joka haki sateensuojaa. Saattoihan miehellä olla joku hätäkin. Yksin mies ainakin vaikutti olevan liikenteessä. Anja pyöritteli ajatusta mielessään kunnes hieman rauhoituttuaan uskalsi siirtyä ulko-ovelle ja raottaa sitä. Mies havahtui aukeavan oven ääniin ja kääntyi kohden kuistia. Miehen kasvot näyttivät hyväntahtoisilta, mutta väsyneiltä. Sade oli yltymään päin ja Anjaa kävi sääliksi kylmissään seisova kulkija, joten hän viittasi tätä luokseen kuistille.
Kuistilla mies yritti selvittää asiaansa useilla vierailla kielillä, joista yhden Anja tunnisti englanniksi. Anjaa harmitti kehno kielitaitonsa ja hän tokaisi:
- Bad english, sorry.
Mies vaikutti hämmästyneeltä ja sanoi taas jotain englanniksi, mitä Anja ei kyennyt ymmärtämään. Sitten hän peräytyi mökkiin päästäen vettävaluvan matkalaisen sisälle. Miehen takin kyynärpää oli rikkoutunut ja alta pilkotti vereslihalle naarmuuntunut iho. Samoin housunpolvi oli palkeenkielellä. Anja vetäisi henkeä säikähtäneenä osoittaen kyynärpäätä. Kylmänkankeilla sormillaan mies oli alkanut aukomaan takkiaan. Anja oli avittanut miestä riisumaan läpimärän takin ja paidan ja tuonut sidetaitoksen, jota mies oli painellut kyynärpäänsä nirhamiin. Mies oli kylmästä väristen selittänyt jotain, mitä Anja ei täysin ollut ymmärtänyt, oliko auto tullut suoraan kohti ja viimetipassa mies oli hypännyt syrjään väistääkseen ja telonut itsensä siinä rytäkässä. Ja liftaamalla mies oli ilmeisesti ollut matkalla jonnekin.
- Sauna, oli Anja sanonut osoittaen miestä, sauna lämmittäisi.
Anja oli rientänyt pihan poikki tekemään tulia. Hauskannäköinen mies oli, sen Anja oli todennut märkiä vaatteita tältä avittaessa, hieman väsynyt ja matkassa ryvettynyt, mutta nuori ja hauskannäköinen. Korkeintaan kahdenkymmenen viiden, tuskin sitäkään. Saunaa laitellessaan Anja kuvitteli, miten hän, jos olisi kielitaitoinen, jututtaisi miestä kysellen tämän kotimaasta. Tai kertoilisi itse Suomen suvesta. Sitten hänen mieleensä nousu kamala ajatus, että oli jättänyt ventovieraan mökkiin kaikkien rahojensa ja autonavaimiensa keskelle.
Mies oli nostanut märkiä vaatteitaan ulos kuistille ja istui penkillä ovenpielessä huopa harteillaan pelkissä alushousuissaan painellen kyynärpäätään. Vilkaistuaan leppoisan näköistä miestä, Anja päätti unohtaa ajatuksensa. Käsilaukkukin oli paikallaan naulassa. Tilannetta rauhoittaisi jos tietäisi miehen nimen, niinpä Anja päätti esittäytyä.
- Anja, sanoi hän viitaten itseensä, My name is Anja Tikkanen
- Oleg, vastasi mies hymyillen, Oleg Ishchenko.
- Your phone, huomautti Oleg ja samalla Anjakin havahtui käsilaukkunsa murinaan seinällä. Mahanpohjasta kouraisi. Tuskin se voisi olla muu kuin Eija, joka tietysti olisi tiedottamassa viimeisimmistä käänteistään. Anja vilkaisi kelloaan ja mietti, mitä sille voisi sanoa Olegista vai tarvitsisiko sanoa vielä mitään. Hän päätti vinosti hymyillen olla vielä vastaamatta.
Saunan lämmittyä ja Olegin lähdettyä kylpemään, Anja oli alkanut touhuamaan syötävää. Reilusti uusia perunoita ja silliä. Varmuudeksi Anja laittoi vielä suuren munakkaan, salaattia ja lämmitti karjalanpiirakoita. Häntä harmitti, ettei äkkisiltään kykenisi loihtimaan mitään kulinaarisempaa. Vaikka Anjaa nolotti oma touhunsa, hän ei voinut olla käymättä aina välillä kurkkimassa kuistilta rannan suuntaan. Olegin alaston jäntevä hahmo sujahti järveen useita kertoja. Hänen noustessaan takaisin laiturille Anjan katse nauliutui etupuolella mustien karvojen keskeltä rennosti roikkuvaan. Kylvettyään Oleg alkoi pyyhe vyötäisillä, laiturilla kyykkien, pesemään paitaansa. Aina pyyhkeen valahtaessa Anja ei voinut olla huokaisematta. Mahanpohjassa tuntui lämpö.
Olegin kosteat vaatteet hän oli oikonut vaatepuihin. Ne voisi viedä saunomisten päätteeksi saunalle kuivumaan. Pöytään hän oli kattanut vain kahdelle. Silloin hän muisti Eijan ja päätti soittaa tälle.
- Eija.
- Anja täällä, mitenkä sinulla?
- Kuule, näyttää nyt siltä... minulla on kyydin suhteen hieman ...
- Et ole sitten tulossa tänään?
- Voi kuule Anja, ethän loukkaannu mutta pahaa pelkään että menee huomiseen.
- No, tulet kun tulet, sanoi Anja koettaen saada äänensä kuulostamaan loukkaantuneemmalta kuin onkaan. Itse asiassa juuri nyt hän ei Eijaa tänne haluaisi. Tietysti Eijaa kielitaitoisena voisi käyttää tulkkina. Anja oli miettinyt mielessään mitä kaikkea hän haluaisi Olegilta kysyä. Millaisesta perheestä hän oli, oliko hänellä perhettä. Sormuksia hänellä ei ainakaan ollut kädessään. Pieni mustasukkaisuus hiipi Anjan mieleen: jospa Oleg pitää häntä kielitaidottomana jotenkin tyhmänä ja hän joutuisikin vain sivusta seuraamaan Olegin ja Eijan keskustelua. Parempi siis ettei Eija ole täällä. Anja lohdutteli mielessään että Oleg tuskin kiinnostuisi Eijan kaltaisesta yli nelikymppisestä pyylevästä naisesta. Hän itse oli sentään siro ja vasta kolmenkymmenen viiden. Tyytyväisenä ajatukseensa hän kosketti litteää vatsaansa ja tunsi samalla olevansa jo nälkäinen.
Saunalla Oleg oli pukenut repustaan kuivaa ylleen. Hän söi halukkaasti ja paljon. Sanoista, jotka Anja ymmärsi, päätteli hän miehen olevan sangen tyytyväinen ruokaan ja sen makuun. Olegin alkaessa kolmatta lautasellistaan Anja kysyi varovasti:
- Married?
- Unmarried, sanoi Oleg hymyillen.
- Girlfriend, kysyi Anja melkein kuiskaten.
Hymyillen Oleg puisti päätään.
Syönnin päätyttyä Oleg oli mennyt istumaan penkille ja muutaman kerran äänekkäästi haukotellen alkanut nuokkumaan unessa. Korjattuaan astiat pöydästä Anja oli mennyt saunalle. Kylpiessään hän ajatteli Olegia. Hän olisi halunnut kuljettaa sormiaan miehen kaulalla. Hän olisi halunnut upottaa kätensä Olegin vahvaan mustaan tukkaan. Anja kuvitteli miten hän menisi Olegin kanssa saunasta uimaan lumpeiseen lampeen ja hän saisi taas nähdä miehen solakan ja jäntevän kehon. Anjaa alkoi harmittaa miten hän oli viime vuodet elänyt saamattomana päiväunissa.
Anja palasi saunalta mukanaan ämpärillinen kuumaa vettä tiskivedeksi. Oleg oli käynyt pitkäkseen penkille ja nukkui siinä raskaasti. Tiskattuaan Anja oli vienyt Olegin vaatteet saunalle kuivumaan. Kyynärpään ja housunpolven voisi harsia niiden kuivuttua. Anja oli hieman surullinen, ettei mies ollut jaksanut odottaa hänen saunasta tuloaan. Katsellen nukkuvaa miestä, hän oli ajatellut kohta keittävänsä kahvia ja herättelevänsä miehen seurakseen. Sitten hänen katseensa oli osunut Olegin reppuun ja itseään soimaten hän ei voinut olla tutkimatta sitä tarkemmin. Repun ulkotaskussa oli taitettuna suuri pahvi, johon oli kirjoitettu "Suonenjoki". Oliko mies matkalla Suonenjoelle, jos oli, niin sitten hän kyllä oli aivan väärässä suunnassa. Sisällä repussa oli pieni tasku jossa oli joitakin papereita, ulkomaalaista rahaa ja passi. Ukrainan passi, joka oli myönnetty Oleg Ishchenkolle. Mies oli siis ainakin se joka väitti olevansa. Ajatus lämmitti Anjaa ja samalla hän alkoi hävetä uteliaisuuttaan ja toisen tavaroihin kajoamista.
Kahvit keitettyään Anja oli ajatellut herätellä nukkuvaa miestä.
- Nyt alkaisi olla iltapäiväkahvien aika, sanoi hän melkein kuiskaten.
Sana iltapäiväkahvit tuntui Anjasta pikkuisen tuhmalta ja ajatus kutkutti häntä. Hän ei kuitenkaan hennonut enempi herätellä raskaasti nukkuvaa Olegia, vaan peitteli tämän huovalla. Mies ansaitsi varmasti kunnon levot saunomisen ja syömisen päälle. Kun Eija toivottavasti huomenissa tulisi ja olisi kielitaitoisena paikalla, he voisivat selvittää Olegin tilanteen.
Anja heräsi yön pimeimpänä hetkenä. Hän oli nähnyt unta että Eija oli tullut ja mennyt heti Olegin kanssa laiturille ja Oleg syötti siellä tummia viinirypäleitä Eijalle. Anja joutui seuraamaan tapahtumaa avuttomana airottomasta soutuveneestä järveltä ja vene ei ollut liikkunut yhtään lähemmäs rantaa vaikka unessa Anja oli sitä yrittänyt heiluttamalla saada liikkumaan. Herätessään Anja tunsi ärtymystä, varsinkin kun hänen ei ollut tarkoitus edes nukkua, vaan ainoastaan pikkaisen oikaista päivälevolle kahvin päälle. Ärtymystä vähensi kuitenkin se että Eijaa ei näkynyt missään ja Oleg taas näytti nukkuvan edelleen penkillä huoneen toisella puolella. Anja odotti pitkään kuulostellen, ensin vuoteella maaten, sitten sen reunalla istuskellen. Pimeässä saattoi kuulla hengityksen äänet. Sitten hän varovasti riisui vaatteensa pikkuhousuja lukuun ottamatta ja veti tyynyn alta päälleen paitulinsa.
Anja hiipi huoneen poikki oviseinän penkille. Lattia ei onneksi narissut, joten hän pääsi sinne äänettömästi. Penkillä makasi mies selällään paidannapit auki yläruumiin paljastaen, kädet sivuillaan. Huopansa nukkuja oli pudottanut lattialle. Pitkään Anja seisoi miehen vieressä sydän pamppaillen, kunnes saattoi varmistua piirteiden kuuluvan Olegille. Sitten hän kävi polvilleen penkin viereen ja laski kätensä miehen rinnalle. Kämmenen alla tuntui karvaa, jota Anja alkoi silittää varovasti. Lämpö tulvahti hänen omaan alavatsaansa ja hän halusi kosketella itseään.
Anja säpsähti Olegin käden puristuessa hänen ranteensa ympärille. Kumpikin heistä huudahti säikähtäneenä. Oleg oli herännyt hänen kosketukseensa ja kampesi nyt istumaan penkille pitäen päätään polviin tuettujen käsiensä välissä. Anja kävi istumaan miehen vierelle ja siveli varovasti kädellään tämän selkää. Oleg tuntui edelleen värisevän säikähdyksestä. Rauhoitellakseen Anja alkoi puhella:
- Anteeksi Oleg, ei ollut tarkoitus pelästyttää, anteeksi. Minä en voinut vastustaa sinua.
Oleg kohotti päätään käsistään ja katseli sanattomana Anjan suuntaan. Anja katseli Olegia sipaisten tämän otsahiuksia kasvoilta.
Anja kuljetteli pitkään sormiaan miehen rinnalla, solisluilla, välillä kylkiluiden välissä ja lopulta pyöritellen etusormellaan miehen nännejä. Oleg ei tehnyt elettäkään, tuijotti vain lattiaan, avoimin silmin, sen Anja erotti pimeässäkin. Jos se ei olekaan kiinnostunut naisista, tulvahti ajatus Anjan mieleen. Lopulta Anja puristautui aivan Olegin kylkeä vasten ja laskien kätensä tämän vatsalle.
- Pidä minua hyvänä, pyysi Anja kuiskaten, ota minut.
Sitten Anja siirsi Olegin käden varovasti rinnalleen vaatteen päälle. Mies piti kättään siinä liikuttamatta. Anja tunsi olevansa kiihkosta sekaisin, mutta samalla jotenkin ärtynyt miehen haluttomuudesta. Hän olisi halunnut ravistella miestä ja huutaa "pane, tässä on sinulle halukas nainen". Jokainen ylensyönyt pällinaamainen harjastukkainen härmän jätkä olisi ollut kiinni kuin sika limpussa. Panneet, silmät kiiluen olisivat painaneet ja vikisten laskeneet lastinsa.
- Panisit minua, Oleg, miksi ei se käy, aneli Anja, panisit!
- Kerro miksi miehet eivät ole minun vallassani, kerro, jatkoi Anja kuiskaavaa yksinpuheluaan. Sitten hän laskeutui penkiltä lattialle selälleen ja Oleg kohotti aavistuksen katsettaan hänen suuntaansa.
Anja keri paituliaan paljastaen valkean vatsansa ja vielä valkoisempana hohtavat pikkuhousunsa. Sitten hän vei kämmenensä vatsalleen ja siitä alas pikkuhousujensa etumukselle.
- Katso Oleg, sanoi Anja, näin minä sen teen itselleni kun minulla ei ole miestä. Näin minä sen teen kädelläni, ei siihen muuta tarvita kuin uskollinen käsi.
Sitten Anja sujautti kätensä pikkuhousujensa sisään ja alkoi hieroa häpyään. Oleg oli kohottanut päätään aavistuksen lisää ja katseli toimitusta nieleskellen. Vauhtiin päästyään Anja oli tempaissut pikkuhousut jalastaan ja aavistuksen jalkojaan levittäen jatkanut.
- Katso Oleg, minä laitan käden näin!
Anja oli työntänyt etusormen sisäänsä ja liikutellut sitä edestakaisin. Oleg oli katsonut toimitusta jalkoväliään puristaen. Anja oli kohottautunut lattialta tarttuen Olegia käsistä. Silloin Oleg oli sanonut jotain kovalla äänellä ja työntänyt häntä pois luotaan. Anja oli hämmästynyt. Hän oli lyönyt Olegia ja repinyt tätä hiuksista. Mies oli avuttomana suojannut vain päätään käsillään. Lopulta Oleg oli pudonnut penkiltä lattialle ja Anja oli kiskonut tältä housut jalasta. Sitten hän oli lyönyt miestä tämän omilla housuilla.
Mieletön raivo oli ravistellut Anjaa. Kyyneleet olivat tulvahtaneet hänen silmiinsä ja hän oli lähtenyt juoksemaan mökistä ajouraa pitkin kohti maantietä. Tien reunassa hän oli nähnyt loistavan jotain keltaista. Taksi ja Eija. Eija oli juuri maksanut kuljettajalle, kun hän juoksi parkuen paikalle. Täristen hän halasi Eijaa. Sekä kuljettaja että Eija tuijottivat hämmästyneinä vain paituliin pukeutunutta avojalkaista tulijaa. Anjakin tarkasteli asuaan. Toisessa kädessään hän puristi miehen housuja ja toisessa kädessä hänellä oli mytyssä omat pikkuhousunsa. Silloin Anja oli alkanut nauraa aivan hysteerisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin käy kun elää liian kauan puutteessa
paska loppu.. olisin halunnu että ne likaset milikuvitukset olis myös jääny likasiks milikuvituksis, eikä suomalaisita olis tehty mitään pedofiilejää =DDD perkele... tai että ne olis löytäny seuraavana iltana yhteisen elekielen ja rakastelleet hellsäti.