Vaikeina hetkinä sinusta ei ollut juurikaan tukea tai turvaa. Se oli yksi suurista syistä, miksi aloin menettää luottamustani sinuun. Epäluotettavuus ja ristiriitaiset viestit vain vahvistivat sitä tunnetta. Alussa annoit ymmärtää, että sinulla on vahvat arvot ja lämmin sydän, että sisälläsi olisi jotain aidosti kaunista. Mutta ajan myötä aloin nähdä toisenlaisen puolen: pinnallisuutta, etäisyyttä ja halua näyttää ulospäin vähän paremmalta, kuin muut. Tuntui, että keräsit hyväksyntää ennemmin itsesi, kuin aidon yhteyden vuoksi. Se jätti jäljen. Ei siksi, että odotin täydellisyyttä, vaan koska toivoin aitoa läsnäoloa ja rehellisyyttä.
Mieheltä - Naiselle
Anonyymi-ap
5292
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunpa olisit kertonut tuon mieluummin suoraan tarkoittamallesi naiselle ja, jos näet ja koet naisen noin, kannattaa ehkä kysyä itseltäsi, kannattaisiko antaa naisen mennä. Tosin voi olla, että tarkoittamasi nainen ei itse niin ajattele, meitä on moneksi. Vaikea naisenkaan päästää lähelleen miestä, joka näkee hänet noin ja, miten luotettava itse olet? Oletko itse ollut tuota kaikkea naiselle, mitä häneltä odotat? Oletko koskaan selvittänyt näitä asioita puhumalla hänen kanssaan? Annoitko mahdollisuuden olla lähellä, kun sinulla oli vaikeaa?
Lähes samoin voisin sanoa miehelle,
miten sai tuntemaan.
Huom!
Lähes samoin...
Ei minulta. En missään vaiheessa ole kokenut naista kohtaan muuta kuin arvostusta, ihastumista... ja rakkautta, vaikka kylmää kyytiä sainkin kerran.
Sinä mies halusit omistaa minut ja saada yksityisen käyttöoikeuden itsellesi. Olit siellä yksinäisessä elämässäsi niin huomionhakuinen, ettet kestänyt sitä, että sydämmellisyyteni ja lämpöni ulottui myös muihin kuin sinuun.
Yhteinen aikamme oli lyhyt ja siinä ajassa jo huomasin kuinka halusit minun luopuvan kaikesta muusta jo aiemmin eletystä elämästäni ja ihmisistä, jotka siihen kuuluvat. Suhteemme oli pääasiassa yksipuolista huomion antamista sinulle ja jos sitä et saanut, niin osoitit mieltäsi kuin pieni uhmaikäinen lapsi. Syytit minua asioista, joita olit ja teit itse ja se tukahdutti tunteeni sinuun. Hälytyskellot soivat jo melko aikaisessa vaiheessa kun huomasin sinun olevan tavatessamme aina erilainen, aivan kuin eri persoona. Montaa kertaa emme ehtineet niiden kuukausien aikana nähdä, mutta silti lähdit kovin sanoin oman arviosi minusta tuomaan esille. Oma paha olosi näkyi siten, että pyrit siirtämään sen minuun ikäänkuin olisin sen aiheuttanut. Paha olosi oli kuitenkin ollut sinussa jo niin pitkään, etten mitenkään voinut olla niiden viikkojen ja sen parin kuukauden aikana syyllinen niihin, vaikka viimeisten hetkien aikana käänsitkin kaiken minuun.
Aito läsnäolo ja rehellisyys, sekä lämmin sydän olivat sinulle tulkinnan varaisia ja sinusta ne olivat olemassa jos sait ne ja sen tuen ja turvan vain itsellesi. Et myöskään kyennyt vastavuoroisuuteen, koska näit suhteessamme vain itsesi ja omat elämän haasteet, joihin tarvitsit jatkuvan huomion ja saatavilla olon.
En koskaan voisi jättää elämässäni aina mukana olleita läheisiäni ja ystäviäni huomiotta. Sinä olisit mies mahtunut siihen joukkoon mukaan, mutta et vaatimalla kaikkea itsellesi ja osoittamalla mieltä tai syyttämällä minua ja koko muuta maailmaa omasta pahasta olostasi.
Tunteet olivat suuria ja aitoja silloin kun niitä sen lyhyen hetken oli. Siinä ajassa emme kumpikaan voineet oppia tuntemaan toisiamme sellaisina kuin todellisuudessa olemme, sillä meidän lyhyt yhteinen aikamme oli vain ohikiitävä hetki. Se opetti minulle paljon ja kaikesta huolimatta muistan sinua vain hyvällä. Toivon, että voisit vielä joskus uskoa ihmisten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen, koska kaikki eivät ole sinua vastaan.
On hienoa, että sait sanoitettua kaiken tuon. Toivottavasti seuraava saa siitä tiivistelmän, ei esseetä. Sinulla on selvästi taito nähdä toisten ongelmat tarkasti, joskus se voisi jopa toimia, jos katsoisit peiliin.