Ovatko naiset parinvallinassaan valikoivempia?

Suhteet (3 kpl) on olleet pitkiä ja ne olen ollut kunkin kumppanin kanssa ns. loppuun asti. En ole tarvinnut toipumisaikaa, kun ollaan yhdessä puhuttu, että nyt tämä on tässä tai muuten on ollut ihan selvää, ettei ole järkeä jatkaa. Olen siis löytänyt uuden kumppanin aina melko nopeasti, muutamassa kuukaudessa netistä miltä alustalta milloinkin. Nykyisen naisystävän kanssa ollaan nyt oltu reilu kaksi vuotta ja nyt on oikein hyvä näin.

Hmm. Voihan sitä tiettyä valikoivuutta ollakin enemmän naisilla, myös ihan naisten kesken. Nyt tulee tosi mututuntumalla, mutta vaikuttaa minun silmään siltä että kun nainen haluaa ryhtyä yhtään mihinkään, siihen ei lähetä ns. kännisjaläpäl, vaan että se omaan elämään tuleva ihminen on 100% semmonen jonka lähelleen haluaa. Ja ihan hyvähän tuo on siltä kantilta että ei tule semmoisia että 'ollaas nyt yhessä että ois vaan joku tossanoi'. Toisaalta... 'poolin' niukahko koko saattaa tuoda joillekin yksinäisempiä oloja. Kun eihän sitä nyt kait voi ihan vaan sen perusteella ruveta ihastumaan että saa kuulla jonkun olevan meidän lajin naisia, vai voiko muka? Ja joillakin on se rajaus että haluavat olla vain homoseksuaalien naisten kanssa (eli bi ei ok (en ota kantaa kun kyse on kuitenkin jokaisen omasta seksuaalielämästä ja itsemääräämisoikeudesta)), mikä supistaa entisestään.
Minun on huono käytännön tasolta kommentoida kumppanien löytämisestä kun en ole ehtinyt käydä näitä digimaailman vaihtoehtoja läpi vielä (enkä ole vielä ollut missään kunnon parisuhteessa naisen kanssa ennestäänkään). Kun baareissa silloin tällöin käy niin silloin tällöin törmää pariin hassuun bi-naiseen (tai mistä minä tiedän vaikka lesboonkin) ja sitten tanssitaan muttei kämpille päädytä. Vähintään vaikuttaa ainakin että naisten kesken yhden yön jutut tai fwb-järjestelyt on harvinaisempia. Sääli, itse en näe niissä mitään vikaa, vaikka eihän se kaikkien juttu olekaan (eikä tartti olla).

Ja siis nyt vastaanväittäjät on erittäin tervetulleita koska minähän en siis tiedä kuin hyvin vähän ja vain omasta näkövinkkelistäni.

Riippunee koulutustasosta, elämänkokemuksesta, viisaudesta, havaintokyvystä ja iästä. Kypsänä ei ota vastaan enää mitään ihan ok haaleaa kaurapuuroa ja toisaalta ei epävakaatakaan luonnetta, kun osaa lukea merkkejä ja haluaa itselleen hyvää.
Olen siis yksin.

Naiset on biologisesti valikoivampia ja heteronaiset pääsee valitsemaan isosta miesjoukosta. Naisista pitäviä naisia on vähän, joten on sattumaa kipinöikö kenenkään kanssa. Ne jotka ottaa kenet tahansa mukavan naisen, löytävät seuraa helpommin. Ne jotka hakee yhteensopivuutta ovat aikamoisen sattuman varassa. Lisäksi valtaosa naisista on passiivisia ihastujia, ihastuvat vasta kun toinen näyttää ihastumista. Tämäkin on biologiaa ja auttaa heteropareja pariutumaan, koska valtaosa miehistä ihastuu ensi näkemällä ja alkaa yrittää kohdettaan. Naiset keskenään usein jäävät odotustilaan. Sääli mutta eipä biologialle voi mitään. Jos kuulut siihen vähemmistöön naisissa, jotka ihastuvat ja tuntevat seksuaalista himoa nopeasti ulkonäön perusteella, sekä olet aktiivinen yrittämään ihastustasi, niin pariudut luultavasti melko nopeasti.

Kavereita ja ystäviäkin löytää kohtalaisen helposti, jos on tavanomaiset sosiaaliset taidot hallussa. Parisuhdetta tai seksiä on vaikea löytää, koska tapailut, deitit yms tyssää yleensä siihen, ettei kumpikaan syty "sillä lailla". Voi olla "paperilla sopiva", mutta mitään ei vain tapahdu. Liian pieni joukko mistä valita. Osa pariutuu "ihan kivan" kanssa ja pitää sitä riittävänä.

Onko aiheesta jotakin oikeaa tutkimusta, tietääkö joku? Tieteellistä tutkimusta.

T. Ap.

Pitäkää kiinni kun löydätte naisen, jonka kanssa on molemminpuolinen vetovoima. Voi olla ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan. Eli voi olla ainoa kerta elämän aikana.