JAtkoa tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009337768
Petran edessä oli kaatunut hyllystö jonka alla makoili kumpikin Petran sisaruksista verisinä ja itkien. "Mitä te oikein olette tehneet?" Petra kysyi hädissään. Petra nosti katseensa maasta ja huomasi edessään seisovan tyttölapsen, joka oli täysin tuntematon hänelle. "ISÄ!" Petra kiljaisi. Petran isä juoksi rappusia ylös ja nosti hyllyn lasten päältä ja auttoi Miran ja Eemelin maasta ylös. Kun Mira ja Eemeli olivat jo nukkumassa, Petra kysyi kiltisti tuntemattomalta tytöltä: "Hei, kuka sinä olet? Mitä teet täällä?" Tyttö pudisti päätään ja juoksi pois. Petra lähti Miran ja Eemelin huoneeseen. " Mene pois täältä häiritsemästä lapsia." Esko komensi. "Mutta isä.." Petra vastusteli. "Huomenna on kouluaamu!" ESko karkjaisi. "Ja minähän en kouluun mene!" Petra kiljui ja ryntäsi huoneeseensa.
Seuraava ilta:
Meri oli palannut kaupoista ja teki nyt perheelle illallista. Jokainen perheenjäsen asettui syömään ruokaansa hiljaisuudessa. Lopulta Petra rikkoi hiljaisuuden. "Kuka se poika oli, kuka oli täällä eilen? Tai se Tyttö?" Jokainen tuijotti petraa hölmistyneenä. "Eihän täällä ole ketään ollut" Meri, Esko, Mira ja Eemeli sanoivat yhteen ääneen. "Olipas! Se poika kävi minun huoneessani ja heti sen jälkeen kuulin sen huudon ja löysin Miran ja Eemelin maasta ja.. ja.. Se tyttö seisoi siinä niiden edessä..." Petra selosti. "Sinä olet hullu!" Mira kiljaisi. "En ole!" Petra vastusti. "Menes nyt nukkumaan, kulta. Sinä alat nähdä harhoja." Meri sanoi. "En! uskokaa jo! Minä näin ne!" Petra kiljui vihaisena. Kukaan ei enää vastannut hänelle, ja hiljaisuus alkoi tuntua jo kiusalliselta. Petra työnsi ruokansa sivuun ja nousi pöydästä. "Hyvää yötä" Petra toivotti ja lähti huoneeseensa. Hänen ollessaan jo nukkumassa huoneeseen rynnisti hänen siskonsa. "Minä näin pahaa unta!" Mira kiljui. "Ole hiljaa!" Petra sanoi ja käänsi kylkeään. "Ei!!" Mira kiljui. Petra nousi istumaan. "Ei sinulla ole mitään hätää." Petra lohdutti ja halasi siskoaan. "Mene nyt nukkumaan" Petra pyysi. Mira hävisi hämäriin portaisiin. Petra kömpi takaisin vuoteeseensa ja heräsi yöllä kylmään vetoon. Ikkuna oli auki, niin myös huoneen ovi. Nurkassa seisoi ilmiselvä aave. "Apua!!!!!!" Petra kiljui ja juoksi alakertaan. Alakerrasta hän jatkoi matkaansa ulos ja lopulta tunsi huimausta. Petra heräsi seuraavana aamuna maasta koulubussin tuloon. Petra nousi Bussiin hieman pökerryksissään ja alusvaatteissaan Miran ja Eemelin perään.
Puhelin soi kello 10. Meri vastasi siihen iloisesti. "Mitä?! Petra koulussa alusasussa?! Sekaisin? Hän hourailee ja väittää tavanneen tuntemattomia ihmisiä talossamme.." Meri ällisteli rehtorille. Jokatapauksessa rehtori syytti Meriä huonosta kasvatuksesta ja palautti Petran ennen aikojaan kotiin. "Mikä sinulla on?!" Meri kysyi halatessaan tytärtään. "-Minä näin sen.. Näin haamun!" Petra parkaisi ja takertui Meriin. "Sinä olet tulossa hulluksi, mutta minun täytyy lähteä töihin." Meri sanoi. "Töihin?" Petra äimästeli. "Jep, hain töitä" Meri ilmoitti ja lähti. Merin lähdössä samalla oven avauksessa sisään astui kalpea nainen. Taas täysin tuntematon, joka lähestyi Petraa uhkaavasti. Petra nappasi sohvatyynyn ja tähtäsi sillä naista. Tyyny solahti naisen läpi.
Noniin.. hieman huonompi osa, mutta viitsinkö enää jatkaa??
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009337768
Petran edessä oli kaatunut hyllystö jonka alla makoili kumpikin Petran sisaruksista verisinä ja itkien. "Mitä te oikein olette tehneet?" Petra kysyi hädissään. Petra nosti katseensa maasta ja huomasi edessään seisovan tyttölapsen, joka oli täysin tuntematon hänelle. "ISÄ!" Petra kiljaisi. Petran isä juoksi rappusia ylös ja nosti hyllyn lasten päältä ja auttoi Miran ja Eemelin maasta ylös. Kun Mira ja Eemeli olivat jo nukkumassa, Petra kysyi kiltisti tuntemattomalta tytöltä: "Hei, kuka sinä olet? Mitä teet täällä?" Tyttö pudisti päätään ja juoksi pois. Petra lähti Miran ja Eemelin huoneeseen. " Mene pois täältä häiritsemästä lapsia." Esko komensi. "Mutta isä.." Petra vastusteli. "Huomenna on kouluaamu!" ESko karkjaisi. "Ja minähän en kouluun mene!" Petra kiljui ja ryntäsi huoneeseensa.
Seuraava ilta:
Meri oli palannut kaupoista ja teki nyt perheelle illallista. Jokainen perheenjäsen asettui syömään ruokaansa hiljaisuudessa. Lopulta Petra rikkoi hiljaisuuden. "Kuka se poika oli, kuka oli täällä eilen? Tai se Tyttö?" Jokainen tuijotti petraa hölmistyneenä. "Eihän täällä ole ketään ollut" Meri, Esko, Mira ja Eemeli sanoivat yhteen ääneen. "Olipas! Se poika kävi minun huoneessani ja heti sen jälkeen kuulin sen huudon ja löysin Miran ja Eemelin maasta ja.. ja.. Se tyttö seisoi siinä niiden edessä..." Petra selosti. "Sinä olet hullu!" Mira kiljaisi. "En ole!" Petra vastusti. "Menes nyt nukkumaan, kulta. Sinä alat nähdä harhoja." Meri sanoi. "En! uskokaa jo! Minä näin ne!" Petra kiljui vihaisena. Kukaan ei enää vastannut hänelle, ja hiljaisuus alkoi tuntua jo kiusalliselta. Petra työnsi ruokansa sivuun ja nousi pöydästä. "Hyvää yötä" Petra toivotti ja lähti huoneeseensa. Hänen ollessaan jo nukkumassa huoneeseen rynnisti hänen siskonsa. "Minä näin pahaa unta!" Mira kiljui. "Ole hiljaa!" Petra sanoi ja käänsi kylkeään. "Ei!!" Mira kiljui. Petra nousi istumaan. "Ei sinulla ole mitään hätää." Petra lohdutti ja halasi siskoaan. "Mene nyt nukkumaan" Petra pyysi. Mira hävisi hämäriin portaisiin. Petra kömpi takaisin vuoteeseensa ja heräsi yöllä kylmään vetoon. Ikkuna oli auki, niin myös huoneen ovi. Nurkassa seisoi ilmiselvä aave. "Apua!!!!!!" Petra kiljui ja juoksi alakertaan. Alakerrasta hän jatkoi matkaansa ulos ja lopulta tunsi huimausta. Petra heräsi seuraavana aamuna maasta koulubussin tuloon. Petra nousi Bussiin hieman pökerryksissään ja alusvaatteissaan Miran ja Eemelin perään.
Puhelin soi kello 10. Meri vastasi siihen iloisesti. "Mitä?! Petra koulussa alusasussa?! Sekaisin? Hän hourailee ja väittää tavanneen tuntemattomia ihmisiä talossamme.." Meri ällisteli rehtorille. Jokatapauksessa rehtori syytti Meriä huonosta kasvatuksesta ja palautti Petran ennen aikojaan kotiin. "Mikä sinulla on?!" Meri kysyi halatessaan tytärtään. "-Minä näin sen.. Näin haamun!" Petra parkaisi ja takertui Meriin. "Sinä olet tulossa hulluksi, mutta minun täytyy lähteä töihin." Meri sanoi. "Töihin?" Petra äimästeli. "Jep, hain töitä" Meri ilmoitti ja lähti. Merin lähdössä samalla oven avauksessa sisään astui kalpea nainen. Taas täysin tuntematon, joka lähestyi Petraa uhkaavasti. Petra nappasi sohvatyynyn ja tähtäsi sillä naista. Tyyny solahti naisen läpi.
Noniin.. hieman huonompi osa, mutta viitsinkö enää jatkaa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
VAU!ihana tarina
Viitsii lukea seuraavan osan niin viitsisikö ilmoittaa? Ehtisin EHKÄ kirjoittaa lisää jo tänään, kun en sitten myöhemmin viikolla voi.. tai no huomenna on vielä mahdollisuus ennen lom.. eh, no yksin kertaisesti matkaa.
Siis yleensä kunoon lukenu noita tarinoita ne on ollu IHAN SURKEITA, mutta toi oli oikeesti ihan TOSI HYVÄ!! Kirjota vaan jatkoa!!
Siis yleensä kun oon lukenu noita tarinoita joita tänne on kirjoteltu niin ne on ollu IHAN SURKEITA, mutta toi oli just hyvä ja se jäi tosi jännään kohtaan. Kirjota vaan jatkoo!!