Vuodet vierii. Alkuun kyseltiin, että kai jotain on… nykyään ei kysellä. Kaverini yrittää aktivoida, kun olen vielä suht nuori… Mutta en usko, että kukaan pitäisi minusta oikeasti. Koen liian raskaana uusiin ihmisiin tutustumisen tällä hetkellä. Jotenkin olen kai pysähtynyt, ehkä se on normaalia. Kaipaan kuitenkin kumppania, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Mitä kannattaisi tehdä?
Anonyymi-ap
6239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaisi tehdä.
Ehkä terapia?
Mitä hyödyttää höpistä vuosi tai pari siitä, että pitäis tehdä jotain?
Eikö toi ap nyt jo selvästi tiedä itsekin sen tosiasian, että pitää tehdä?
Ongelma on vain enää siinä, että tekeekö se oikeesti mitään vai keksiikö vain kellarissa tekosyitä itselleen miksei tee mitään ja valittaa.
Eikö herääkin ikävä tunne, että kaikki ei ole kohdallaan?
Mulle heräsi nälkä.
Se tunne on sentään ainakin totta.
Itse en tee mitään niin kauan kun en tiedä mitä tehdä. Mieheltä sivusta.