Alaikäisten lihavuusleikkaukset

Kuulemma lihavuusleikkauksen ansiosta lihavan ihmisen suolistobakteerit häviävät ja painonhallinta helpottuu. Laihdutuskuurin aikana niin ei käy.

”Ihmisen mieli ja fysiologia vaikuttaa siis muotoutuneen sellaiseksi, että nykyisessä ruokaympäristössä ja nykyisellä elämäntyylillä laihtuminen ei onnistu valtaosalta laihduttaneista oli sitten käytössä mikä tahansa elämäntapamuutoksiin tähtäävää menetelmä. Entä elimistöön syvästi kajoava lihavuuskirurgia?

Lihavuusleikkaus on osoittautunut tehokkaaksi laihdutuskeinoksi kun BMI on yli 35-40. Lihavuusleikkaus laihduttaa paremmin kuin mikään tunnettu lihavuuden hoitokeino. 15 vuoden hoitotulokset ovat erinomaiset, ruotsalaistutkimuksessa mahan ohitusleikkauksella saavutettu painonpudotus (vihreä käyrä) pysyi koko seuranta-ajan keskimäärin yli 25 % alempana kuin kontrollihoidolla (sininen käyrä), joka oli tavanomainen laihdutusneuvonta ruotsalaisessa lihavuusklinikassa eli kevyt ruokavalio- ja liikuntaohjaus (12).”

”Lihavuusleikkaus ei auta vain pudottamaan painoa. Sen on todistettu meta-analyyseissä tavanomaista laihdutusohjausta (kontrollihoito) vasten:

parantavan elämänlaatua (13)
kohentavan mielialaa (eli depressiota on vähemmän) (14)
vähentävän syöpään sairastumista (!) (15)
vähentävän sydän- ja verisuonisairauksia ja sydäninfarkteja (!) (16)
tehostavan sokeriaineenvaihduntaa radikaalisti tyypin 2 diabeteksessa (17)
parantavan kognitiota (!) (18)
vähentävän kuoleman riskiä (!) (16)

Lihavuusleikkaus on sairaalloisen lihavilla ihmisillä suorastaan ihmehoito. Mikään lääke ei pysty tuohon.

Jos tällainen teho olisi jollakin lääkeellä niin sen myynti olisi räjähtänyt aika päiviä sitten.

Tai jos jokin dieetti pelaisi näin hyvin niin se olisi otettu käyttöön samalla tavoin kuin gluteeniton ruokavalio keliakiassa.

Toki lihavuusleikkaukseen liittyy myös haittavaikutuksia, leikkaukseen voi kuolla ja psyyken ongelmia on kuvattu monenlaisia (19). Ja aina on muutamia, jotka eivät laihdu pysyvästi. Mutta iso kuva on hyvin myönteinen, kun kyse on sairaaloisesta lihavuudesta (BMI>40).

Lihavuusleikkauksen voisi asettaa jonkinasteiseksi pitkän aikavälin kunnianhimoiseksi mittatikuksi elämäntapahoidoille; vastaaviin tuloksiin olisi syytä pyrkiä. Niin epärealistiselta kuin se tänään kuulostaakin.”

Sitaatin lähde: Reijo Laatikainen https://www.pronutritionist.net/2017/04/lihavuuden-hoidon-dilemma/

Leikkauksessa pointtina ei ole poistaa läskiä vaan pienentää mahalaukkua, jotta se tulee pienemmistä annoksista täyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Leikkauksessa pointtina ei ole poistaa läskiä vaan pienentää mahalaukkua, jotta se tulee pienemmistä annoksista täyteen.

Juurikin näin. Mutta toimenpiteen jälkeen on noudatettava ruokavaliota.
Mahalaukku pystyy myös venymään uudestaan, siihen ei tarvitse kuin runsasta syömistä.
Tuosta syytä yleensä ennen leikkausta on haastatteluja, joissa selvitetään ihmisen omaa motivaatiota jatkossa, saako leikkauksesta hyödyn, ettei vanhat tavat palaa takaisin, ja söisi taas liikaa.
Leikkaushan on silloin turha, jos sen jälkeen jatkaa syömistä ja lihoo uudestaan sairaalloisesti.

Aika hyvä kysymys, joka laittaa miettimään.
Tuohon kun ei ole yksiselitteistä vastausta.
Kai siitä leikkauksesta on hyviä puolia sen verran, että laihduttavat juuri sen verran, että siihen pääsevät. Ja leikkauksen jälkeen laihtuminen on helpompaa, koska ei ole enää mitään fyysistä tarvetta syödä koko ajan, vähemmälläkin pärjää.
Leikkauksen jälkeen laihtuminen on myös nopeampaa. Ja kai sillä jotain terveysvaikutuksia laajemminkin on, kun ajattelee koko kehoa ja elimistöä.
Ohjelmassahan ei kamalan paljon näytetä, miten niillä ihmisillä on mennyt leikkauksen jälkeen, ehkä juuri sen takia, kun se onnistumisprosentti on niin pieni.
Mutta joo, kysymykseen palaten, miksei tosiaan voisi laihduttaa sitten ilman leikkausta, jos sen pystyy tekemään jo ennen leikkausta.
Ehkä siinä osin on kärsivällisyys myös kyseessä.
Mutta olen myös ihmetellyt, kun ohjelman osallistujat sanovat aina, etteivät selviä, että mitään ei ole tehtävissä, jos se lääkäri ei ala auttamaan ja leikkaamaan. Ihan kuin heitä ei itseään edes huvittaisi tehdä mitään laihtumisen eteen, vaan kaikki olisi kiinni vain siitä lääkäristä.
Itse koko projektiin on osallistuttava täysillä, se lääkäri ei tee, ei edes pysty tekemään kaikkea niiden ihmisten puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Aika hyvä kysymys, joka laittaa miettimään.
Tuohon kun ei ole yksiselitteistä vastausta.
Kai siitä leikkauksesta on hyviä puolia sen verran, että laihduttavat juuri sen verran, että siihen pääsevät. Ja leikkauksen jälkeen laihtuminen on helpompaa, koska ei ole enää mitään fyysistä tarvetta syödä koko ajan, vähemmälläkin pärjää.
Leikkauksen jälkeen laihtuminen on myös nopeampaa. Ja kai sillä jotain terveysvaikutuksia laajemminkin on, kun ajattelee koko kehoa ja elimistöä.
Ohjelmassahan ei kamalan paljon näytetä, miten niillä ihmisillä on mennyt leikkauksen jälkeen, ehkä juuri sen takia, kun se onnistumisprosentti on niin pieni.
Mutta joo, kysymykseen palaten, miksei tosiaan voisi laihduttaa sitten ilman leikkausta, jos sen pystyy tekemään jo ennen leikkausta.
Ehkä siinä osin on kärsivällisyys myös kyseessä.
Mutta olen myös ihmetellyt, kun ohjelman osallistujat sanovat aina, etteivät selviä, että mitään ei ole tehtävissä, jos se lääkäri ei ala auttamaan ja leikkaamaan. Ihan kuin heitä ei itseään edes huvittaisi tehdä mitään laihtumisen eteen, vaan kaikki olisi kiinni vain siitä lääkäristä.
Itse koko projektiin on osallistuttava täysillä, se lääkäri ei tee, ei edes pysty tekemään kaikkea niiden ihmisten puolesta.

Lue lisää

Mä itse olen laihduttamassa. Normaalipainoon kuusi kiloa ja jatkan vielä siitäkin eteenpäin muutaman kilon. Mulle se lopullinen paino ei ole tärkeintä vaan saada nyt lihasmassaa ja kiinteytyä.Itselläni on mahalaukku pienentynyt ja ei todellakaan jaksa mättää sitä ruokaa sillä tavalla kuin ennen. Mulla on jopa vaikeuksia saada syötyä tarvittava määrä joka aterialla. Mä syön neljä kertaa päivässä. En ehdi edes nälkää tuntemaan kun pitäis syödä taas. Ateriavälit on 3-4 tuntia joskus voi venyä joku syömisväli 5 tuntiin. Mä olen joutunut muuttaa mun syömisaikoja jotta mä kerkeen syömään kaikki ateriat. Mulla on siis syömishäiriötausta , BED.

En ole koskaan ollut sairaaloisen lihava mutta BED ei katso sitä. Täytyy sanoa että sen ruuan pureskelu auttaa kylläisyyteen ja oikean ravinto.

Luulin etten ikinä vois parantua BEDistä. Totta kai mun pitää olla tarkka syömisistä mutta mulla ei ole enää tarvetta ruuan ahmimiseen. Mä olen ollut koko ikäni "taistelija". Eli en anna periksi. Näin on myös painonpudotuksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä itse olen laihduttamassa. Normaalipainoon kuusi kiloa ja jatkan vielä siitäkin eteenpäin muutaman kilon. Mulle se lopullinen paino ei ole tärkeintä vaan saada nyt lihasmassaa ja kiinteytyä.Itselläni on mahalaukku pienentynyt ja ei todellakaan jaksa mättää sitä ruokaa sillä tavalla kuin ennen. Mulla on jopa vaikeuksia saada syötyä tarvittava määrä joka aterialla. Mä syön neljä kertaa päivässä. En ehdi edes nälkää tuntemaan kun pitäis syödä taas. Ateriavälit on 3-4 tuntia joskus voi venyä joku syömisväli 5 tuntiin. Mä olen joutunut muuttaa mun syömisaikoja jotta mä kerkeen syömään kaikki ateriat. Mulla on siis syömishäiriötausta , BED.

En ole koskaan ollut sairaaloisen lihava mutta BED ei katso sitä. Täytyy sanoa että sen ruuan pureskelu auttaa kylläisyyteen ja oikean ravinto.

Luulin etten ikinä vois parantua BEDistä. Totta kai mun pitää olla tarkka syömisistä mutta mulla ei ole enää tarvetta ruuan ahmimiseen. Mä olen ollut koko ikäni "taistelija". Eli en anna periksi. Näin on myös painonpudotuksessa.

Lue lisää

Hienoa, että sinulla on vahva tahto.

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa, että sinulla on vahva tahto.

Kyllä. Ohan noissa jenkkisarjoissa niillä 300 kiloisilla aina se mahdollistaja joka käy kaupassa tai sitten tilataan kotiin ruokaa. Mutta yleensä se puoliso ostaa sen mitä toinen tahtoo. Toiset myös haluavat että puoliso pysyy ns. liikuntakyvyttömänä ja kun laihtukin niin otetaan ero.

Näin ainaki eräässä jenkkisarjassa.

Ja useimmilla on joku lymfooma.

Sitten itketään kun ei pystytä enää liikkumaan.