olen laihduttanut viimeiset 5 vuotta. 14-vuotiaana laihdutin 10 kiloa. 17-vuotiaana oli taas 8 kiloa tullut takaisin ja laihdutin taas. nyt olen 19-vuotta ja taas nuo 8 kiloa hoikempi. painoindeksini killuu normaalipainon alarajoilla. monet ihmiset ovat sanoneet minun olevan laiha. itse en vain ole tyytyväinen. joka päivä on minulle suorittamista. yritän syödä mahdollisimman kevyesti. ja lähes joka ilta menen nukkumaan tuntien syyllisyyttä päivän syömisistäni. punnitsen itseni joka aamu. peilaan vatsaani monta kertaa päivässä. en osta ikiniä sipsiä, karkkia tai jäätelöä. lisäksi poikaystäväni on tehnyt selväksi ettei hän tykkää jos vyötäröllä on ylimääräistä. onko kellään vastaavaa ongelmaa?
miten voisin hyväksyä vartaloni?
kohtalotovereita?
4715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
poikaystävää.
Kun todella rakastaa toista ihmistä, asettaa hänen fyysisen ja psyykkisen hyvinvointinsa ulkoisten seikkojen edelle. Sinä selvästi pelkäät painonnousua ja jostain minulle käsittämättömästä syystä poikaystäväsi lietsoo pelkoasi. Onkohan hän sinulle mr. Right?
Niinpä niin.. Itse olen lihonut viimeisen 2 vuoden aikana 15 kiloa. Tai pitäisi varmaankin sanoa, että olen tällä hetkellä 15 kiloa painavampi kuin tuolloin, koska paino on kyllä sahannut tällä välillä ylös ja alas ja taas ylös -loputtomasti. Pari viimeistä kuukautta olen ollut niin syvällä masennuksessa, etten ole jaksanut edes välittää ja syönyt ja syönyt.. Nyt kun elämä näyttää taas kirkkaammalta, heräsin kauhistuen. Olen läski. Painaindeksiltäni normaalipainoinen, mutta kukaan, joka on joskus ollut keijukaisen mitoissa, ei voi enää koskaan unohtaa sitä keveyden tunnetta. Joskus tunnen vieläkin olevani kevyt. Sitten vain vilkaisu peiliin ja itken. Vielä minä tulen takaisin, kuoriudun.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Jotenkin vaan on tullut ongelmaksi syöminen ja paino. Mietin tarkkaan mitä syön ja tunnen hirveää syyllisyyttä jos olen syönyt jotain ylimääräistä mitä en ajatellut syöväni. Joka aamu täälläkin on tuo punnitsemis rutiini. Urheilukin on tullut hyvinkin paljon mukaan kuvioihin, toisaalta ihan hyvä. mutta silti..