Äitini on alkoholisti, olen väsynyt hänen ainaiseen juopotteluunsa. Isäni on kuollut. Sisarukset asuu muualla. En jaksa sitä, ja vittuilen sille ja se kysyy et mikä mua vaivaa ja vastaan aina:"Sä et voi olla niin tyhmä ettet tajuaisi. Sun juominen." Se käy töissä nyt kolmen päivän vapaalla eli mua odottaa todellinen helvetti sen kanssa näiden seinien sisällä.
Se on juonut jo 10 vuotta, eikä tahdo mennä vieroitukseen enkä voi pakottaa sitä.
Lähden opiskelemaan vasta 2 vuoden päästä.
Miten mä saan sen hillitsemään juomistaan? Mitä mä edes voin tehdä? Mä tulen hulluksi ellen saa sitä rauhoittumaan. Se ei kuitenkaan lyö vaan on muuten ällöttävä humala päissään. Sössöttää paskaa ja on inhottava. Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Se on juonut jo 10 vuotta, eikä tahdo mennä vieroitukseen enkä voi pakottaa sitä.
Lähden opiskelemaan vasta 2 vuoden päästä.
Miten mä saan sen hillitsemään juomistaan? Mitä mä edes voin tehdä? Mä tulen hulluksi ellen saa sitä rauhoittumaan. Se ei kuitenkaan lyö vaan on muuten ällöttävä humala päissään. Sössöttää paskaa ja on inhottava. Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi aika hyvin. Isäni aikoinaan otti alkoholia aika paljon, etenkin ollesaan työttömänä.Ja kesälomat useimmiten ja vapaat olivat karmeinta aikaa. Ei myöskään tehnyt mitään pahaan mutta suustaan oli kyllä toisinaan sitten paha. Puhe ei välttämättä tosiaankaan auta. Jos haluat niin voisimme kirjoitella aiheesta sähköpostitse tai kirjeitse.
joo no mullakin on alkoholisti äiti. se ei lyö eikä mitään mutta on todellakin hirveä suustaan.
se haukkuu minut,isäni ja jopa veljeni. sitä on jatkunut jo kuinka kauan lienekkään. en edes tiedä. mutta jos voisin muuttaa pois oisin tehnyt sen jo ajat sitten. olen vasta 15 vuotias ja menen 9:lle. haluaisin vain että äitini ei enää joisi. mutta en voi tehdä asialle mitään.
Mun äiti ei ole ollut alkoholisti kuin 4 tai 5 vuotta mutta silti se on hirveää... se ei itse sitä koskaan myönnä..kuulema kohtuullista alkoholin käyttöä jos juo joka päivä..
Mun molemat vanhemmat elää mutta erilläään nyt olen isälläni koska en vois viettää kesälomaani äitini luona.
Jos haluat tehdä asialle jotain niin sano äidillesi että joko sinä tai pullo jos se ei saa valittua sen väliltä niin mene sosiaalityötekijälle ja kerro asiasta..tai vaikka terveydenhoitajalle.. niin minä tein ja se kyllä pysäyttä meidän perheen vähäksi aikaa..
Lähden itse jo opiskelemaan mutta joudun viettämään joitain viikonloppuja äidilläni.
Koita pärjätä!
mun isä juo lähes päivittäin sit kun se alkaa vituttaa niin alkaa juoda itekin :D tee säkin niin ja örvellä äitis kaa yhessä :D ei sitä selvinä sellasta jaksa kattoo kun muut on kännis mut sit kun on itekin ei ongelmaa :)
valitettavasti on osittain jopa vahvastikin periytyvää. Tuota viimeksi mainittua konstia kannattaa varoa, jos ei halua, että ongelma jatkuu ja pahenee sukupolvesta toiseen, aina ja iankaikkisuuteen. Eivät teidän vanhempanne ole suunnitelleet tulevansa alkoholisteiksi. Joko heillä on siihen perittyä valmiutta, mutta ainakin juomista tarvitaan alkoholisoitumiseen. Joten kaikki, jotka juovat tullakseen känniin, ovat riskiryhmässä.
Alkoholistia ei voi kukaan muu parantaa kuin hän itse. Siihen joskus tarvitaa kaiken menettämistä, lasten, puolison, työn, asunnon jne. Sitten se onnistuu helpommin, kun katsoo itseään niin pohjalta kuin voi. Toisilla se taas voi käydä helpommin. Paras on kertoa, että rakastaa vanhempiaan ja auttaa, jos he haluavat, mutta että siitä helvetistä on päästävä pois ja siihen tarvitaan lapsilla ja nuorilla sosiaaliviranomaisia. Turvataloista ja Al-anonista varmasti saa neuvoja.
ne aloittaa huostaanoton.Voi tietenkin pelotella menevänsä soskuun lastensuojeluun voi olla että pelästyy,niin paljon että hakee itselleen apua.
JOS ÄITI JUO NIIN EI ITSE TARVITSE TULLA SAMANLAISEKSI
Olen käynyt terveydenhoitajalla, joka lähetti minut kuraattorille,sieltä asia meni sitten eteenpäin sosiaaliviranomaisille...
Sitten se loppui siihen...Niin pitkän liudan lappuja ja muidne papereiden jälkeen.
Entä kun äiti sanoo kännipäissään että jättää perheen, tai että "Minulle on ihan sama mitä sinulle tapahtuu"
Ja selvinpäin ollessaan on todella ihana,eikä uskoisi että sanoo sitten välillä tälläistä.
Mistä tälläinen persoonan jakautuminen johtuu?
Äitini on aivan kun eri-ihminen juotuaan pullonkin olutta.
Isäni on puhunut jo itselleen asunnon etsimisestä ja minun ja siskoni mukaan ottamisesta.(Silloin kun äiti on kännissä ja hokee samoja v-mäisiä asioita)
En tahtoisi että vanhempani eroaisivat, he menivät naimisiin vasta vähän yli vuosi sitten.
Ennen sitä he olivat avoliitossa yli 15v.
Jepjep. Mun vanhemmat on eronneet ja asun äidin kanssa. Olen asunut äidin kanssa 14 vuotta ja sen juopottelua olen niin kauan katsonut. enkä ole myöskään saanut sitä hoitoon tai muuttamaan tapojansa. juoppo mikä juoppo.
hämmästyin lukemastani, se oli ihan kuin mun kirjottama.. Munkin isä on kuollut ja äiti on kauhee alkoholisto... Se puhuu jostain hitsin polittikast ja toistaa samaa asiaa monta kertaa kännissä...Se on melkein joka ilta (vähintään joka toinen) kännissä.. Ooo kiltti ja mailaa mulle ossa on [email protected]
mun äiti on juonu 6 vuotta. ite oon 16 ja sisko huolestuttaa kun se oli vasta ekaluokalla ku äiti alko juomaan. ei sekään hoitoon mee. sanoo et ite osaa lopettaa jos haluaa. perhe on kuitenki vielä koossa ettei yksin tarvii jaksaa. isällä masennuslääkkeet ja mä ite joudun käymään terapiassa ikävien muistojen takia mitä se on aiheuttanu. se on aika agressiivinen kännissä. mulla on enää 2 vuotta tän katon alla ja sit pääsen pois. siskosta jää huoli kun se jää tänne äitin kans saman katon alle. oon jo aika tottunu sen ongelmaan ja säälittää kun se ei mahda itelleen mitään. välillä saan vihauskohtauksia sitä kohtaan mutta nykyään oon aika pitkälti välinpitämätön - väsyny sen jälkien siivoomiseen jne. yritä kestää ne 2 vuotta! sun ei kuitenkaa tarvii pelätä että sulle kävis fyysisesti jotain kun vaan saisit oman henkisen puoles pidettyä kunnossa! älä vaan ittees ala syyttää siitä että se juo. tulipa pitkä kommentti mutta yritä pärjätä *pitää peukkuja*
Nooh, mä en varsinaisesti kuulu samaan kerhoon, mutta mä tiedän millasta helvettiä se on.. Tai no, se kun isä juo.. Se on totta että alkoholismi kiertää suvussa, sen mä voin todeta itsekkin kun mä vaan katon mun isän puolen sukua taaksepäin, ja esiintyyhän sitä äitinkin puolella,-tosin äiti on kohtuu käyttäjä, joten mullakin on mahollisuus selvitä, vaikka geenit vetääkin siihen suuntaan.. te joiden vanhemmat juo paljon, niin piilotteleeko tejjänkin vanhemmat juomiaan ympäri pihaa? Mun isä tekee niin, niin kiwa siä sit olla ettimässä niitä ja yrittämässä saada se selville taas pariks kuukaudeks.. stemppiä=D Mun tilanne on paljon parempi, - kuten huomaatte..
Kiitti sanoistanne. Monet teistä on saman ikäsisiä kun minäkin, olen 15. Nyt on alkanu tuo juominen vähän rauhoittua mutta ei se loppunut ole. Minnekkään en halua hänestä ilmottaa koska kuitenkin se on mun äiti ja mä rakastan sitä. Se ei kestäis sitä jos mä tekisin siitä jonkun ilmoituksen ja mut otettais huostaan. Tämä on pieni kaupunki ja kaikki kuulevat täällä toisten asiat, samalla pilaisin lisää äitini elämää ja saisin itsekin kärsiä puheista selkäni takana.
Tää on vaikeeta ja tahtoisin sanoa sen että ne joilla on hyvä koti/vanhemmat/isä/äiti olkaa onnellisia:)
Tää vaikuttaa oudolta kun sanon näin, mutta olen tietysti onnellinen että äitini ei lyö minua mutta joskus tuntuu siltä että olisi helpompi kestää fyysistä väkivaltaa kuin henkistä. Musta ei näe ulkoapäin miten eksyksissä olen ei mulla ole koskaan silmä mustana. Mutta silti musta tuntuu niin pahalta. Kai se helpottaa ajan kanssa mutta ehkä tästä jää ikuiset traumat. Onnellinen mä toki olen, siitä että kaikki muu on hyvin, että olen terve ja sisarukset perustavat perhettä ja elävät ns. uutta elämää. Ja nyt kaikki näyttää valoisalta:) Pääsen pariksi viikoksi pois täältä ja tulen sitten takaisin uutena ihmisenä:)
Äiti ei piilottele juomiaan, ostaa kaupasta tai ostaa tilille ja laittaa jääkaappiin. Koskaan en ole uskaltanut kajota sen kaljoihin, silloin saisin varmasti turpaani. Tässä on osoite johon voi mailata jos tahtoo jutella tai kertoa omista kokemuksista: [email protected]. Hyvää kesän jatkoa
mulla on hieman samankaltasia kokemuksia kun sulla.. mun molemmat vanhemmat oli,tai siis isä on edelleen, alkoholisteja.. mä elin koko lapsuuteni kuunnellen iltaisin kännisten vanhempieni tappelua ja muuta metelöintiä.. kun olin n. 4vuotias porukat eros.. muutin hetkeäkään epäröimättä äitini luo. molemmat joi edelleen. viimesyksynä mun äiti kuoli, keuhkösyöpään. asuin vielä sillon äitini luona mutta äitin kuoleman jälkeen muutin tätini luo.. enkä todellakaan isäni luo..
isällä on ollut alkoholiongelma niin kauan kun mä muistan. mun välit siiheh ei oo mitkään parhaat mut koska se on mun ainoa elossa oleva oikea vanhempi, niin mä oon aina huolissani siitä.
isäni motivaatio ja itsekuri ei riitä lopettamaan juomista. siks mä ehdotan sulle et yrität keskustella äitis kanssa sillon kun se on selvinpäin. mä tiedän se voi olla todella vaikeeta, mutta ei oo mitn hyötyä rähistä kännissä olevalle ihmiselle.. siks kannattaa kokeilla puhua äitilles sillon kun se on selvinpäin, ja yritä olla korottamatta ääntäs kovin paljoa.. yritä saada äitis ymmärtämään alkoholisminsa vakavuus ja sen seuraukset siihen itseen ja muihin ihmisiin..
mä en osaa sanoa mitn viisaita auttavia tai lohduttavia sanoja. mut mä haluun antaa sulle tukea ja voimaa jaksaa eteenpäin.. toivottavasti tää kirjotus ei ollu liian "neuvova" koska mä haluan sun tekevän just niin niinku sä itse haluat
voimia :)
Itselläni_oli_ molemmat vanhemmat alkoholisteja, työttömiä kun olivat.Samoin koko äitini puoleinen suku, ja kummitätini sekä mummoni kanssa olen välit sanonut poikki,muu ei enää auttanut.Melkein vuosi sitten tähän asiaan tapahtui parannus,kun vanhempani lopettivat juomisen..(Isällä oli ollut ennen pitkää ryyppyputkeaan takana yli 10v. raitista ja ihanaa vuotta).Oli suuri helpotus, kun ei tarvinnut olla keksimässä kokoajan 7v. nuoremmalle pikkusiskolle tekemistä,ja selitellä kavereille miksi en voinut olla.Numerotkin alkoivat pikkuhiljaa taas nousta.Kunnes äiti aloitti juomaan salaa, ja nyt sitä tapahtuu jatkuvasti.Koulussa opettajat valittavat kun numerot alkaa taas yhtäkkiä tippua,ja tunneilla oleminen ei kiinnosta,asiat ei kiinnosta.Päässä pyörii tuhansia kysymyksiä "Onko äiti taas juonut", "Miten onnistun lukemaan huomiseen kokeeseen","Viitsinköhän viedä kaverin kotiin","Mitä tekemistä keksin pikkusiskolle" tai "Mitä ruokaa tänään syödään",jos syödään edes ylipäänsä.Kokoajan painaa stressi,on unettomuutta ja alipainoa alkaa olla reippaasti 10kg(jolle en yksinkertaisesti voi mitään,kun kukaan ei tee ruokaa,ja itse on koulun jälkeen niin väsynyt ettei jaksa kuin kaatua sänkyyn.)
Täytän Tammikuussa 15v.
--
Tähän lopettaen, en voi kun todeta, että nykypäivänä tämä on todella yleinen ongelma, jolle ei oikein pystytä vielä puuttumaan.Varsinkaan jos siihen ei puututa.
Voimia ja jaksamisia,TEILLE kaikille.
Yritetään yhdessä eteenpäin.Kyllä se aurinko paistaa sinne synkimpäänkin risukasaan,kerran.
(kirjoitin tämän viestin
sekavassa mielentilassa,joten anteeksi jos on hiukan omituinen)
Moikka teille! :) Äitini ja isäni ovat eronneet jo kauan sitten. Äidilläni on yksinhuoltajuus, joten nään isääni joskus viikonloppuisin. Isäni on elämänsä kunnossa. On löytänyt uuden kivan vaimon, ja asuvat kivassa uudessa rivitalossa. Kun taas mun äiti, sillä oli poikaystävä, joka oli tosi mukava, ne osti uuden ihanan omakotitalon, jossa mäkin sain viettää vuoden elämästäni, kunnes ne eros. Puolet siitä vuodesta oli täyttä tuskaa. Ädilläni on MS-tauti, joka aiheuttaa väsymystä ja muuta sellaista...mutta se ei ole kuolemanvaarallinen. Ehkä hän stressasi sitä, koska siitä ei kuitenkaan voi parantua. Muistan sen kesäillan, jolloin se alkoi. Äitini ja hänen avomiehensä riitelivät. menin katsomaan, että mistä oli kyse. Äitini oli lähdössä keskellä yötä johonkin mökille. hän oli juonut sen verran, että oli humalassa...No, hän lähti sinne, ja tuli parinpäivän päästä selvinpäin. Siitä se sitten lähti. Joka ainainen viikonloppu perjantai-iltana äiti joi ensin kotona ja lähti baariin juomaan lisää. Pahinta oli se, että äiti oli aina kadoksissa paripäivää, eikä häneen saanut mitään yhteyttä, kunnes hän palasi sunnuntaiyönä taksin kanssa humaltuneena kotiin. Hänet oli myös vaikea saada nukkumaan. Se oli kamalaa nähdä kun äiti ja hänen avomiehensä riitelivät.
Sitten muutimme...äiti lupasi, että tämä kaikki loppuu, mutta ei. äidillä on jo toinen poikaystävä, joka ei ole niin kiva.. joka viikonloppu tätä on vieläkin jatkunut, eikä äiti ymmärrä asian vakavuutta, kun sille juttelee! Oon miettinyt, niinkuin varmaan jokainen tässä tilanteessa oleva, etten jaksa enää! Kaikki sukulaiset sanoo, ja äidin hyvät kaverit ja ystävät, että tämä on vakava asia, ja ovat yrittäneet jutella, mutta.....ei se vaan toimi.
Tsemppiä teille kaikille tästä kärsiville
Tuttua. Isälläni on alkoholi ongelma. Se meni vierotukseen, mut lähti sielt pois ja alotti uudestaan. elämässä kaikki tuntuu olevan niin pahaa..
Ku isä sit aina häipyy tyttöystävälleen moneks kuukaudeks. Ja tulee kotiin harvoin pariks päiväks. Ja sit se lähtee ain johonki ja tulee myöhään kotiin. Ja koko ajan täyttä juomis urpoilua. Kunika muka voi jaksaa kuunnella ku joku sekoilee humalassa? Se on täyttä paskaa :/