Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, pitkässä suhteessa, joka ei ole tuonut pidemmän päälle täydelliseltä tuntuvaa rakkautta. Oli vaikeaa irrottautua siitä, oli soutamista ja huopaamista, koska kuitenkin yhteinen historia, luottamus ja ystävyys taustalla. Irtautuminen siitä tuntui kuin uudelleen opettelisi kävelemään ihan yksin. Kyllä siitä jäi arpia sydämeen.
Olen kokeillut uusia suhteita, mutta en ole niissä kokenut enää edes sitä, mitä koin aiemmin.
Tiedän, että olet fiksu, etkä halua päätyä tilanteeseeni. Elämääni ilman romanttista rakkautta, kumppania.
Olen kokeillut uusia suhteita, mutta en ole niissä kokenut enää edes sitä, mitä koin aiemmin.
Tiedän, että olet fiksu, etkä halua päätyä tilanteeseeni. Elämääni ilman romanttista rakkautta, kumppania.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pystyn tunnistamaan tuon tunteen. Ei tunteitaan voi käskeä, mutta niille voi antaa tilaisuuden. Mutta tiedän sen omallakin kohdalla, että ellei sitä vetovoimaa tunnu heti, niin ei sitä tule luultavasti myöhemminkään. Aina ei tarvitse olla romanttista rakkautta, voi olla myös ystävyyttä.
Samaa mieltä, vetovoiman tuntee heti, sitä joko on tai ei. Ystävyys on todella tärkeää.
Ja samalla tavalla, se voimakas vetovoima voi olla aluksi todella voimakasta, kunnes se kuherruskuukausi menee ohi. Keho on saanut dopamiininsa ja pidemmässä suhteessa sitä on vaikea löytää uudestaan. Ruoho aidan takana alkaa kiinnostamaan. Halutaan sitä kehon herätystä uudella dopamiinilastilla. Usein se kuitenkin loppuu sekin. Mutta jos osaa rakastaa itseään ja tuottaa mielihyvähormonia arjen pienillä asioilla, niin sitä ei tarvitse hakea toisesta ihmisestä tai materiasta, vaan voi olla onnellinen sen toisen ihmisen kanssa.
Nähdä maailmaa eri tasoilta. Ei tarvitse turtua elämään ja sen antamiin ärsykkeisiin.
Kyllä, hyvä parisuhde lähtee siitä, että rakastaa myös itseään.
Tosin, ihminen voi olla myös masentunut tai niin lukossa ja turtunut omiin tunteisiin, että niitä tunteita pitää vähän herätellä. Olo on, ettei oikein mikään tunnu miltään ja on helpompi pistää itsensä tekemään jotain, jossa unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Tulla nähdyksi, kuulluksi, kosketetuksi. Saada tunteet tuntumaan joltakin, eikä olla niin latistunut. Joskus se voi yllättää, kun oma jääräpäisyys ja ego riisutaan ja negatiivinen tunnekuorma lähtee pikkuhiljaa poistumaan.
Tulee rakastetuksi ja oppii itsekin rakastamaan ihan eri tavalla.
Viisas kommentti. Kuormittuneisuus voi myös latistaa tunteita.
En tietenkään halua kumppanikseni tunteetonta ihmistä. Tällainen henkilö voi keksiä tehdä mitä tahansa toisen tunteista välittämättä. Tuhoa ja rikkonaisia ihmisiä jätät jälkeesi.
Pystyn kokemaan vahvoja tunteita ja välitän paljon siitä, mitä toimintani toisille aiheuttaa. Romanttisia tunteita koen vain harvoja kohtaan.
Ja tässähän nyt päästiin aasin siltana siihen, että miksi ihmiset alkaa käyttämään päihteitä ja jää niihin koukkuun. Se pieni hyvänolontunne, jossa toleranssi kasvaa. Päide alkaa hallita ihmistä, ottaa siitä vallan ja tyyppiä viedään kuin pässiä narussa, hengellä millä hyvänsä.
Rakastatko itseäsi, niitä pahan olon tunteita, jotka kuuluu elämään ja joita pitää itsessä kehittää ja jotka kasvattaa resilienssiä vai turvaudutko päihteisiin.
Elämä ilman romanttista kumppania on ihan yhtä hyvää. Ellei parempaakin, jos solmuun meni. Se on asenteesta kiinni.
Ei minulta naiselle.
Minä haluan vain hänet seuraani.
Tykkään tästä kommentista, oli sitten naiselle tai miehelle. ;-))