joo zypadhera loppu apteekeista ties kuinka pitkäks aikaa :( noo nyt sitä sit syödään olatsapiinia tapletti muodossa mut onks muilla menny aikaa et alkaa tapletti muoto vaikuttaa samalla tavalla kun injektio? must ainaki tuntuu ettei vaikutus oo yhtä hyvä on ollu aika vaikeita oloja ja kuuloharhoja nyt...
zypadhera loppu
Anonyymi-ap
5062560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 506
Vanhimmat
Onko sun annos riittävän suuri kun niitä annoskokoja on erilaisia 5-20 mg. Mitä lääkäri sanoi siihen jos oireet palaavat?
10mg annos nyt mut nukuin nii pitkään et vaihettiin 5mg annokseen jos en nukkuis nii paljo.. soitin perjantaina et mitä tehään nii kokeillaan viel sillä 5mg annoksella et kuin pitkät unet tulee ja auttaako se tarpeeks.. no ei oo auttanu vaa on tarve ollu ottaa tarvittava lisäannos vielä. :/
Kun sulla oli injektio niin miten sä silloin nukuit?
nukuin sillon 10-12h ei vaikuttanu nii paljoo nukkumiseen se jaksoin herätä kyllä sillon herätyskelloon kuitenkin en tiiä miks se injektio sitten vaikuttaa eritavalla
ja nyt nukut enemmän kuin 12 tuntia. Otat sä sen tabletin samaan kellonaikaan kuin otit injektion?
14h unta nytten.. en aamulla otin injektion.. lääkäri sano et tapletti illala :O
okei. no se selittää aika paljonkin miksi sua väsyttää kun heräät. Jos ottaa psykoosilääkkeen illalla niin se voi aiheuttaa päiväväsymystä ja tokkuruisuutta päivällä.
aijaa okei no pitää kysyä et otanko mä jatkossa sen aamusin ku ei se päivällä tarvittavana otettuna oo päikkäreille vetässy.. pitää viel huomenna käyä varmistaa saisko apteekista injektiota koska se on parempi
onko sulla muita psyykelääkkeitä käytössä koska sekin voi vaikuttaa
on joo pari muutakin
Selittää vieläkin enemmän tilannetta. Otatko niitä myös illalla
ei ne on aamulääkkeitä :)
ok. no joka tapauksessa illalla otettu psykoosilääke voi väsyttää päivällä ja tehdä vähän zombimaisen olo. kysyn vielä mihin aikaan illasta otat lääkkeen
19 maissa iltapalan yhteydessä :o
juttele lääkärin kaa ja sano että sulla on harhoja jos niitä ei ollut injektion kanssa
joo pitää huomenna ottaa yhteys hoitajaan. :)
Se ei kulje ruoansulatus elimistön kautta,menee suoraan verenkierron kautta se injektio!
kiitos ku helppailit tuon asian kans mut onks muita joilla injektio nyt vaihdettu tapletteihin vai ootteko saanu injektiota jostain?
En käytä enään itse psykeelääkkeitä, mutta kavereilla/tutuilla on. Ja injektiot on ihan loppu. Kiitä onneas ettei sulla oo Leponex sentää
mikäs siinä on pahaa :o? ja miten pärjäät ilman lääkkeitä.. mä en kestä olla ilman :/ mieluusti olisin ilman lääkkeitä mut en kestä mun harhoja ne saa mut ahdistuneeksi
Mulla oli väärä diagnoosi n. 6v En tarttekkaan Leponexia tai muita antipsykootteja. Sattumien kautta sain sitten oikein, joka ei ole skitsofrenia. Tiedän kyllä mitä harhat on, mullakin oli tosi pahat äänet aikoinaan
Ja joo Leponex/klotsapiini saa sut eläväks ja kuolaavaksi zombiksi. Ei aina, mutta tosi monen. Mulla oli onnea vaikka korkeimmillaan oli 550mg, että pahin sivuoire oli väsymys ja kuolaaminen. Selvisin aika vähällä joihinkin verrattuna.
aijaa okei huhhuh kuulostaa ikävältä en suostu siis siihen lääkkeeseen koskaan jos ehdotetaan :O
Hoitoresistenssi skitsofrenia (Ja jos väärä diagnoosi niin=hoitoresistenssi). Mulla oli trauma+anoreksia+ADHD. Psykiatrit vaan... Noh... Oli huonoja Oulussa missä diagnoosin sain 18v.
Klotsapiini on ehkä kovemman luokan lääke kuin sulla, mutta ehkä tää auttaa sua:
Ota lääkkeet aina samaan aikaan päivästä, syö ja juo ja vältä kofeeinia! Ite oon vegaani, mikä ehkä auttoi mulla leponexin kanssa (en tosin ole ihan varma, epäilen vain). Limuissa on kanssa jotain mistä noi lääkkeet ei tykkää, eli vältä ainakin kokista. Ja liikunta.
Noilla keinoin sain ite aikoinaan haittavaikutuksia pidettyä maltillisena :)
okei pepsiä on tullu kyl juotuu vähä liikaakin.. :D mut miten voi pärjätä väsymyksen kans ilman kofeinii :OOO
Ironisesti kofeeini sotkee lääkkeen imeytymistä maksassa. Kilpailee jonkun entsyymin kanssa yms. Näin ainakin Klotsapiinin kanssa. En ole ihan varma koko ketjusta mutta jotenkin näin mulle yli-innokas hoitsu selitti joskus...
Joo se väysymys on paha, terveellinen ruokavalio, liikunta ja ei kofeeinia autto mulla. En sitten tiedä miten noissa oikeasti eroa jos et oot kroonisesti sairas vs et ole. Aivokemia on vähän lastenkengissä vielä
joo ok. syön täl hetkel vähä terveellisemmin ku veriarvot sanoo hippheijjaa nii pitää syyä folaatti pitosta ruokaa :D mulle ei oo koskaa hoitajat sanonu tai lääkärikään energiajuomista mtn vaikka niit meni jossai vaiheessa useempi päivässä
Joo, ei ne sanokkaan. Mulle varmaan sanottiin kun on se anoreksia mukana. Mikä varmaan jälkiviisana pahentanu oireita ja muuta kivaa. Tosin vegaanius on osittain varmaan arvoissa suojannut. Hankala sanoa
Folaatin puute aiheuttaa itessään jo väsymystä... Mut toi on yleensä vegaanien ongelma
joo no syöny vähä huonosti nii siitä folatin puute. huomenna varmaan mentävä tarkistus verikokeisiin. ei se paha puutos kyllä ollu mut oli laskenu hemoglobiinin vähä matalammaks mut edelleee yli 100 eli eikö aika hyvä
Miehet: 134–167 g/l Naiset: 117–155 g/l Eli joo, on riippuen sukupuolesta.
Jos et syö niin se kyllä lisää väsymystä. Terveellinen ja säännöllinen syöminen on tosi tärkeetä
joo koitan panostaa tasaseen syömis rytmiinkin nyt :) jne
Se on hyvä. Mut tosiaan pepsi ironisesti ei välttämättä auta pysymään virkeänä. Tai ainakin näin mulle sanottiin. Jokainenhan on yksilö :)
Antipsykoottien kanssa pitäis olla enemmän ohjeistustä syömisten kanssa.. Tupakka ja alkoholi on myös kielletty vaikka moni niitäkin vetää
joo tupakkaa vedän kyllä :OOO en oo aiemmi kuulukkaan tuostakaan :D
Ei yllätä. Ei ne mullekkaan ikinä kertonut mitään noita. Annettiin vaan. Mikä on aika paska juttu koska Leponex+alkoholi voi mun käsittääkseni johtaa jopa kuolemaan.
AIka paljon sai ite ettiä asioita.... Onneksi aikoinaan osasin googlata.
joo oon googlaillu kans mut en oo koskaa ennen kuullukkaan tupakointi ois kiellettyy näiden mun lääkkeiden kaa ja lääkärikin tietää et poltan eikä oo sanonu mtn.
alkoholistaki oon kysyny mut sano vaa ettei suositella mut ei oo vaaraakaan O.o
Klotsapiini on toki vahvempi antipsyksootti ja alkoholi sotkee keskushermostoa. Tupakka ja kofeiini vaikuttaa myös lääkkeen tehoon eikä yleensä kukaan kysele paljon poltat/juot kofeiinia tai mitä syöt. On siis helpompaa annoksen kanssa kieltää kokonaan. Ei niillä oo aikaa tai resursseja kokeilla eri annoksia ja huomioida kaikkia muuttujia
Tai no, teoriassa. Käytännössä saat pillerit ja about siinå kaikki. Ja sitkun veriarvot pielessä kukaan ei edes kysy kofeiinista/tupakasta ennenkuin ne ihan perseellään. Nää on ihan mun omia kokemuksia, ihan oikeasti sait melkein nolla ohjeistuksen.
nojoo ihme homma kyl en alkuu ees tienny et syön neuroleptejä ku osastolla mulle sellaset määrättiin. netistä myöhemmin luin et sellaset kyseessä eli tuo olantsapiini. :)
Osastolla mullekkin vaan annettiin. Kukaan ei edes kertonut mitä syön. Onneksi olin ala-ikäinen joten vanhemmille pakko kertoa... Viestintä näin yleensä ottaen on ihan olematon. Itse osaan kysellä, mutta kaikki ei
joo en mä siinä voimissa kyenny juurikaan puhuumaan edes. :) olin vaa aina et joo joo :D olin jotenki tilassa jossa puhuminen oli vaikeeta ja kaikki oli hidasta ja vaikeeta iha outo olo tila jota en oo vielkää tajunnu miten menin sellaseen tilaan :(
Psykoosi. Todellisuudentaju katoaa jne. Niitä tuli nähtyä ihan liikaa osastolla... Osastot on muutenkin ihan perseestä, ainakaan anoreksiaa ei osata hoitaa siellä. Siihenkun lääkkeet ei oikein toimi. Ja osa henkilökunnasta oli ihan karmaisevaa. Oulu on pahin paikka ikinä ja syystäkin. Ollu uutisissa vieläkin ja sama osasto jopa missä itekkin. Meno ei oo näköjään muuttunu yhtään tässä vuosien saatossa
Opin sen, että psykiatrien kanssa pitää ite osata kysellä ja vaatia. Muuten ei kukaan pidä sun puolias. Olin ehkä vaikea potilas... Noh, pian en ole enää minkään poliklinikan asiakas :) Ja toivottavasti pian en enään eläkkeelläkään
joo mun eka psykoosi kuvittelin sillon kaikenlaista et hoitajat kattoo koko ajan kamerasta mitä teen ja niil on pääsy mun puhelimeen et mitä teen puhelimella nii en uskaltanu siel ollessa käyttää ees puhelinta. ja et mun ajatuksia luetaan jne. :O melkosta.
joo oivoi ei ne osastot oo helppoi paikkoi ja jos on ollu siel anoreksian takia jota ei oo osattu hoitaa :/ nii oivoi mut hyvä jos et enää tarvii apuja et pärjäät :3 ?
13-18v ikävuodet olin osastoilla. Mun anoreksia on trauma pohjanen eli eri juurisyy kuin normi anoreksialla. (Mikä liittyy mun oikeaan diagnoosini, C-PTSD, eli vaikea trauma). Kukaan ei vaan tuolloin tiennyt... tätä tai ymmärtänyt ja kaiken lisäksi sain just ennen 18v väärän diagnoosinkin (skitsofrenia äänien takia). Lisätään tähän vielä ADHD ja nainen niin joo, ymmärrän ettei osastolla pystytty näkemään totuutta ja kun pääsin ulos... Ei kukaan tutkinut uudelleen vaikka olisi pitänyt. Luojan kiitos pääsin pois, sanoin itelleni, perkele tää on perseestä ja opin mitä piti tehdä. Söin ja osallistuin kaikkeen, olin ns. kiltti tyttö jotta pääsin ulos. Huijasin ehkä vähän, mutta tein mitä piti tehdä jotta pääsen pois.
Joo, nyt mulla on traumaterapiaa ja anoreksia on 90% historiaa. Kuukausi sitten lopetin kaiken lääkityksen ja nyt koulussa. Joulukuussa loppuu polilla seuranta jakso ja tän jälkeen en käy siellä enään. Oon toki kirjoilla, ton terapian takia mutta muuten en tartte enään apua.
Osastolla ehkä... Mielenkiintoisin tapaus oli kun siirryin aikuisten puolelle eräs mies joka... Aamusta iltaan käveli ympyrää käytävällä. Oli harmiton, mutta mumisi jotain ja ihankuin olisi jahdannut jotain? Aika zombie se kyllä oli ja teki tarpeensakkin aina kävellen lattialla jos ei hoitohenkilökunta kerennyt puuttua
kuulostaapas ikävältä :O en ite muista juurikaan muista potilaista mtn osasto ajoilta. en ehkä osannu kiinittää muihin huomioo samallatavalla niissä omissa voinneissani :O
Joo, resurssipula. Ne ei ikinä tajunnut miksi oireilin ja kun lääkkeet ei toiminut niin.. Hommat ei edenny. Osastoilla päähoito on lääkkeet. Jos ne ei toimi niin sitten menee heikosti. Ja kun olin vielä teini niin joo, pakottaminen auttaakin. Oli mullakin hirveä olo, kukaan ei vaan ymmärtänyt mitä koin ja hoitohenkilökunta oli tosi ilkeää. Vihasin kaikkia
Psykoosi vie myös muistin. Mulla ei nähtävästi ikinä ollut aitoa psykoosia vaan traumakohtaukset jäljitteli psykoosia. Tai varteen otettava epäillys tästä jäänyt lääkärin mukaan.
oivoi ymmärrettävää et oot vihannu kaikkia tuossa vaikeessa tilanteessa. :o
nojoo ei siis ihme etten muista paljoo mtn mistään. :)
en tietenkään ehkä omaa hoitoani auttanut vaan.. Toisaalta olin teini osastolla joten... Luonnollinen reaktio. Myöhemmin toki sain järkeä enkä vihaa, se ei edistänyt omaa hoitoa yhtään. Sain jopa itseni ulos, siitä ei voi hoitohenkilökunta ottaa kunniaa... Halusin ulos ja tein mitä se vaati. Vaikka syöminen ahdisti, söin silti jotta pääsen ulos. Niin kamala paikka osasto oli. Pahempi kuin anoreksian ahdistus
Joo, näin mä siellä muutakin.. Hämmentävää. Nuorten osasto oli maltillinen, mutta aikuisten osasto... OLi sitäkin mielenkiintoisempi. Potilaat harrasti seksiäkin siellä ( Joo seka-osastot oli, ja hoitajat ei näköjään kovin tarkasti seurannu )
no phyi :O aikamoiset taistelut oot sitten saanu käyä kyllä.
Samalla tuli useet lääkkeet tutuiksi. Ja joo vaati jonkun verran tahdonvoimaa, motivaatiota ja suunnittelua. Ironisesti kukaan ei tajunnut tätä. Ne vaan aatteli, joo se parani meiän ansiosta vaikka tein itse suurimman osan siitä, että pääsin ulos. En saanut osastolla edes... Kunnon terapiaa, mulle neuvottiin syömisympyröitä jne.. Jotka jo osasin. Olinhan Vegaani. Selkeesti mua hoidettiin standardin mukaan, mutten vaan mahtunut muottiin. Jo vegaanina olo oli siellä vaikeaa, ruuat oli joskus normiruokaa mistä vaan poistettu se liha...
Tein tän kaiken samalla kun oli ääniä ja muutenkin paska olo. Olihan se taistelua, mutta voitin sen. Tärkein voitto oli kyllä saada oikea diagnoosi, siinä vain kesti vapautumisesta vielä 5-6v.. Eli nyt oon jo 23v ja vasta meen kunnolla kouluun. Meni nuoruus vähän hukkaan
joo :o ite sain nuoruudes yhen koulun käytyä ku se oli pieni koulu. isommassa koulussa en pärjänny :/ oli sillon jo haasteita mielenterveyden kaa oli masennusta ja ahdistusta. :o
no nyt meen nukkumaan. tai ainaki yritän nukkua en ottanu isoo annosta olantsapiinia nytten etten nuku koko huomista :p
Mulla tavotteena edetä vielä tästä :)
Joo, sulla on vissiin vielä pahasti säätöä lääkkeiden kanssa. Toivottavasti lääkäris kuuntelee
Joo kyllähän kuuntelee katsotaan mitä ensiviikko tuo tullessaan.:)
You are!:0
heräsin ja surkee olo on heti herätes eli ei mtn kivaa ja hoitaja ei oo vastannu viel mun viestiin mtn hmmm
Onko mahdollisuus mennä päivystykseen? Onko sulla kokemusta siitä tuon sairauden tiimoilta?
en mä halua mennä ruuhkaseen päivystykseen :(
nii en mä silti halua mennä sinne tiiä mitä sitte tapahtuu :O ehk mä jotenki vaa kärvistelen etee päi O.o
Sinulla olisi mahdollisuus käydä juttelee esim psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jos vointisi on huono niin onko osastohoidosta sulle haittaa? En tunne sinua enkä tiedä taustaasi.Jää odottelee hoitajan yhteydenottoa.
joo mulla on kissa ja käyn töissä en voi mennä osastolle. oon ollu monesti kyllä mut kissan hoito on vaikee järjestää enkä halua siitä ottaa stressiä
Ymmärrän. Mutta luulis hoitajan ymmärtävän silloin tilanteen. Voithan sä soittaa sinne psykiatrian päivystykseen ja kysyä miten kannattaa toimia. Mutta itse päätät mitä teet. Toivottavasti se sun hoitaja soittaa sulle.
joo pitää harkita mitä teen et jos jostai sais oloo helpommaks. nyt meen suihkuun jos siitä ois ees pieni apu oloon :O
Täytyyhän sun kuitenkin kertoa sun omahoitajalle tilanne. ja luultavasti hän sitten konsultoi lääkäriä
joo niin täytyy epäilen vaa ettei hä oo töis ku ei vastaa mun viestiin tai soita. soitan kohta et mitä teen :O
Jos hänellä on potilas vai onko hän esim kesälomalla
piti jo loman oisin tietonen jos ois lomalla nytten keskiviikkona ois käynti aika
Päivystykset on.... Perseestä. Jonotat tunteja, juttelet ehkä 30min hoitajan/lääkärin kanssa ja pääset joko kotiin tai osastolle. Ainakin näin Helsingissä mun tutuilla. Apua on tosi vaikee saada
Kaikki ei asu helsingissä
ainaki puhelin hälyyttää et se on kyl päällä
Ok. Kun inhjektiossa on apteekissa saatavuushäiriö niin epäilen ettei sitä sairaalasta saa koska muuten kaikki hakee sairaalasta ne injektiot. Kun sairaalan lääkevarasto ei ole tarkoitettu kotihoitoon.
Miten sä pystyt käymään töissä jos sulla on noin huono olo?
no oon sairaslomalla mut yhen viikon vaan. sit tarkotus takas töihin en kyl tiiä miten kykenen siihen.
no hoitajalle soitettu ei meillä oo nyt mtn suunitelmaa ikävä kyllä
Vaikken itse kokeillutkaan injektioita, mutta sitäkin enemmän tuli tutuksi muut lääkkeet ja kokeilut... Musta ainakin omien kokemusten mukaan kuulostaa sille, että sulla vois olla vieroitusoireita. Keho reagoi jännästi lääkkeiden muutoksiin ja pitoisuuksiin
voi ollakkin :O
Riippuu millon alotit toki. Itellä meni 2-3 päivää. Tuli sellanen paha olo fyysisesti ja henkisesti. Toki olin osastolla vielä tollon mikä ei auttanut asiaa....
Onks sulla muita oireita? Tärinää? Hikoilua? Ahdistusta? Vierotusoireissa on aina fyysisiä oireita (ainakin mulla oli)
ahdistusta on ainaki. hikoilen aina muutenkin xd
Entä muuta mikä epänormaalia? Joskus ne on tosi pieniltä kuulostavia ja mitättömiä eroja. Lääkkeiden sivuvaikutukset peittää osan.
Ahdistus nyt ens alkuun kuulostaa joo ainakin omien kokemusten mukaan vierotusoireisiin liittyvältä. Tai sit sun pillerin teho ei vastaa injektiota ja pitoisuudet perseellään
nii ei mul muuta outoo oo kai öö no tuota pitoisuudet on varmaa kyl persiillää mut en eenää tiiä mistää mitää :O
Ahdistuneena ei varmaan huomaa. Kyll mä sinuna yrittäisin jutella asiasta lääkärin kanssa.
Onks sun vointi muuten ok? Millanen sun paha olo sit on?
joo pitää viel miettii mitä teen... noo aika itsetuho ajatuksia on ollu tai sillai et ei haluis olla elos enää ku ei kestä
Toi on totta. Kuitenkin injektio vaikuttaa eri tavalla kuin tabletti. Viikko on tosi lyhyt aika palautua.
Mitä se hoitaja sanoi sitten jos ei ole suunnitelmaa. Kuulostaa siltä ettei häntä kiinnosta.
Sanoin sinulle aikasemmin että soita psykiatrian päivystykseen. Mutta et halua, Luuletko että vointisi kohenee viikossa? Onko sinulla mahdollisuus antaa kissa hoitoon koska ethän tossa kunnossa ole työkykyinen.
joo kiitos kokeilen kaikkee mahollista nyt et mikä auttaa mut sisko on tulossa käymään tänää joten se pitää jotenki pinnalla et en tee mitään pahaa itelleni
toivottavasti sait ohjeen. Näköjään sääntöjen vastainen :/
joo sain ohjeen kiitos <3 en tiiä kyl mitä sääntöjen vastaista siinäkin oli.
Toivottavasti auttaa edes vähän. Käytin noita apuna, jotta pääsisin ulos osastolta. Eli ainakin mulla toimi
joo pieniki apu oli kyl nyt tarpeeseen nyt vähä musiikin kuuntelua lisäks nii :3
Tein aina kun ahisti tai itsetuhosia ajatuksia silleen sain pidettyä itteni kasassa ja syötyä
joo. koitan pitää itteni kasassa siis :3
Joskus riittää, että selviää päivän ja pahin ohi
joo selvisin mä jollain ihmeellä viikonlopustakin. :) päivä kerrallaan siis. onneks on sekasin chatti missä voin käyä myös kerran päivässä juttelmassa
kiitos sulle :3
Itsetuhoisuus ei ole merkki hyvinvoinnista. Meinaatko oikeesti mennä viikon kuluttua töihin ?
Se on hyvä.
Lääkäri arvio viikon päästä sairasloman tarpeen
Lääkkeen vaihto tai annostuksen muutos voi vaikuttaa hoidon tehoon ja mahdollisesti aiheuttaa haittavaikutuksia.
Injektiossa on nopeampi vaikutusaika kuin tabletissa ja tabletin annos ei välttämättä vastaa injektion vahvuutta.
Lääkityksen äkillinen vaihto/muuttuminen voi aiheuttaa vieroitusoireita tai pahentaa oireita,
ööö eli kestää siis kauemmin et tapletit alkaa vaikuttaa niikö mul on vaikeus ymmärtää nyt :D
Kuten aikaisemmin sanoin sulle niin vieroitusoireet.
Ja tabletit tosiaan toimii eri tavalla kuin injektio. Injektio imeytyy hitaammin ja otetaan harvemmin, tabletit pitää joka päivä eli joo ne imeytyy ja hajoaa eri tavalla kehossa
joo :o
Injektio vs tabletti toimii eri tavalla hajoamisnopeudessa. Kun injektiota voi antaa jopa kuukausian välein. Eli hajoaa ihan eri tavalla. Sulla voi tosiaan vielä mennä injektio tablettien kanssa päällekkäin
Oliks niistä ohjeista muuten mitään apua? :)
joo oli :3 kohta on jo tää päivä takana pääsee nukkumaan. :)
Kiva, että pystyin auttamaan. Ihmettelen miksei noita kerrota missään. Ilmasia ja helppoja tehdä. Terapiassa noita käytetään, mutta...
mutta? mä en käy terapiassa :O
Luulis että terapeuttien lisäks hoitajat yms osais ja tietäis noi ja jakais. Mutta ei näköjään. Ihmettelin aina miksi piti ite ettiä ja auttaa itteään.
Noi kaks on jo olemassa mielenterveystalo.fi sivustolla eli pitäis olla myös hoitohenkilökunnan
aa joo no mulle sanottu et ota tarvittava lääke jos ahdistaa mut enpäs ottanu nytten ja pääsin siitä yli :)))) sanon niille et lälläslää :OO
Lääkkeet ei auta kaikkeen, se on se ongelma. Mun anoreksia kokemukset osotti miten heikoilla ollaan hoidon suhteen jos lääkkeet ei toimi etkä mahdu muottiin. Eli pulassa ollaan
Ja lääkkeet maksaa, mun antamat neuvot ei maksa mitään ja toimii (ainakin jonkun verra)
no jeppp mut mulla on ollu tuuria ku lääkkeet on aina toiminu. risperidon vaikutti hyvin kans vaikka tekikin kävelystä yhtä tuskaa. :D ei kauaa tarvinnu onneks sitä lääkettä käyttää. noh mulle lääkkeet maksaa 4,50
Veronmaksajille toki kallista. Ihmettelen tätä hoitoa Suomessa, tollasia helppoja keinoja auttaa oloa on olemassa. Miksei niitä anneta/Kerrota? Ei kaikki osaa ettiä tai kykene
:(((
Noh, toi nettisivu onneks löytyy googlesta ja siellä oli ainakin mulle paljon hyvää kamaa aikoinaan
joo
Kyllä
mä en halua olla veronmaksajille kallis tyyppi :((( mut myöhästä :((((
EI meistä kukaan halua. Sen takia onkin ironista, että hoito on täällä lääkepainotteista. Mäkin olisin oikealla hoidolla jo valmistunut koulusta ja ehkä töissä. Sen sijaan oon ollu 7v eläkkeellä ja vasta nyt meen kouluun
nii :/ hmmh
Rakenteellinen vika. Sen takia aionkin itse pyrkiä psykiatriksi, tai psykologiksi. Ainakin tavoittelen tätä
hieno tavoite :3
Sisältäpäin paras tapa muuttaa järjestelmää
njoo mut nyt mulla on verinen onkelma mut ei tarpeeks eli en onnisunu taaskaan :l on se vaikeeta
Mutta toihan on hyvä kun kykenet opiskelee. Sulla on ollut aikaa toipua ja miettiä asioita. Se että kykenet eläkkeen jälkeen opiskelee niin on hienoa.
Itse opiskelin lähihoitajajaksi aikoinaan. Olisin valinnut erikoistumisalaksi mielenterveys-ja päihdetyön mutta oli pakko valita se mistä luulee selvityvänsä. ja ei se opiskelu ollut helppoa ja viimeinen puoli vuotta oli rankinta.
Joo, diagnoosin muutos ja antipsykoottien lopetus toki auttoi. Ja terapia jonka sain. Terapia on varmaan ainut positiivinen tuki mitä julkiselta oon saanu.
Päätin omien kokemusten jälkeen auttaa muita. EN halua kenenkään kokevan samaa kuin itse. En nyt yksin paljoa voi, mutta jos voin edes muutaman potilaan elämää auttaa niin se on sen arvoista. Keväällä totuuden hetki kun lääkiksen yhteishaku
Mt-häiriötä sairastavan ei pitäis miettiä olevansa taakka yhteiskunnalle. Tuskin kukaan on valinnut sairauttaan. Jos sä olet yrittänyt parhaasi niin sen pitäisi riittää. Aina se mihin kykenet ei riitä yhteiskunnalle. Jokaisella on hyviä ominaisuuksia , mutta niitä hyvä ominaisuuksia ei näe silloin kun elämässä tulee jatkuvasti epäonnistumisia. Minullakin on hyviä ominaisuuksia mutta se ei riitä työelämässä koska puuttuu ominaisuuksia jolla sä pärjäät siellä työelämässä.
Esim omalla kohdalla olen miettinyt että onnistun joissakin tehtävissä ja toisissa en. Ja ei varmaan ole kauheesti työpaikkoja joissa sä voit sanoa mä en voi tehdä tätä,koska mä en osaa tai ymmärrä.
Ei saisi ei. Mulla aikoinaan nimenomaan Oulussa kun olin siellä oli muutama hoitaja jotka meille nuorille tiuski ettei meistä tuu mitään ja ollaan yhteiskunnalle taakka
Ei noin pidä sanoa nuorelle ,koska sä tulet muistaa ne sanat. Mutta kun ikää tulee lisää niin pitää ajatelle että on kuitenkin selviytynyt ja silloin voi miettiä mikä on vaikuttanut siihen että olet selviytynyt ,vaikka olet kohdannut vastoinkäymisiä. Jossain takaraivossa on oltava se luotto ja usko paremmasta. Että asiat voi muuttua ja jos sä haluut muutosta elämääsi niin sen eteen pitää tehdä töitä . Se työskentyly oman itsensä kanssa ei välttämättä ole helppoa mutta se voi olla palkitsevaa.
Joo. Muistan vieläkin ja vihaan niitä. Toisaalta, mun palo hakea psykiatriksi lähti siitä ja nyt olen viimein askeleen lähempänä tavoitetta. Toki silloin nuorempana ajattelin vain hoitajana olla..
Sun pitää uskoa itseesi. Ja se että sä olet tunnistanut ajoissa sun voimavarat ja kyvyt on varmasti auttanut sut tähän tilanteeseen ,että olet valmis opiskelee. Mä en suosittele kellekään sitä tapaa ettet sä kuuntele itseäsi. Itse en tunnistanut nuorena mt-häiriötä. Sitä vaan on pitänyt koko ikänsä itseään tyhmänä. Tänä keväänä ekaa kertaa elämässä mä sain vastauksia mistä mun ongelmat on johtuneet ja nimenomaan koulussa/ opiskelussa. Se on antanut ns sisäisen rauhan ja itsensä hyväksymisen.Tsemppiä sulle opiskeluun ja usko itseesi.
Vähän kuin koulukiusaaminen . Sekin jättää jälkensä. Toisaalta aika monet ilkeät sanat nuorena voi jättää jälkensä. Kokemuksesta sanon
MT-puolella on tosi paljon henkilökuntaa jolla ei oo yhtään empatiaa. Tai sitten ne ei vaan osaa käsitellä nuoria
Voi olla. Tai eivät ajattele mitä sanoo. Eivät vaan välitä. ovat leipääntyneet työhönsä. Heillä on omia ongelmia joita sitten purkavat muihin. Mistä tietää.
tai ovat havainneet että heidän antamastaan hoidosta ei ole nuorelle apua ja ovat turhautuneita kun tekemänsä työ ei tuota halumaansa tulosta
Resurssipula ainakin fakta. Meitä oli olikohan se 20 osastolla ja pahimmillaan vuorosa 2 hoitajaa.
no se on varmasti totta.
Kyllähän se varmaan väsyttää kun sulla on kuitenkin vastuu kaikisat potilaista, Mutta ei se saa olla syy siihen että käyttäydytään rumasti
Myönnetään, olin mäkin vaikea tapaus nuorena. Ja vittuilin takaisin mitä tuskin ne odotti 15v tytöltä.
Tuota ajattelinkin jos siellä useampi nuori vittuilee ja aukoo päätänsä niin kyllähän se vaikutttaa niihin hoitajiin. Ne voi olla kyllästyneitä ja väsyneitä jos useampi nuori tekee noin, Emmäkään välttämättä jaksais jos on itse kasvatettu niin että käyttäydytään siivosti. Mutta itse on valinnut ammattinsa ja varmasti tietää miten nuoret voi käyttäytyä
Osa vittuili varmaan ihan tahallaan. Ite vittuilin takaisin kun mulle oltiin ilkeitä. Toki kärsin anoreksiasta ja syömään pakottaminen ei yhtään auttanut asiaa...
Jos joutuu tekee asioita vastoin tahtoaan niin reagoidaan noin. Tää päätee vähän muuhunkin. Siinä tavallaan alistutaan toisen tahtoon ja joudutaan nöyrtymään
Oon nyt auki vedetyn ranteen kaa venannu 1,5h päivystykses. Kukaan ei oo ees vilkaisu et vuotaako haava jne. T alottaja
Noh ei se paha haava loppujen lopuksi oo mut mulla on nälkä ja sillai ja koht sitä ei voi enää ees tikata ku tarpeeks kauan odotuttaa...
Nii. Mitä mä sanoin sulle siitä psykiatrian päivystyksestä. Sä ite teit ratkaisusi.
Sulla meni asiat sit pahaks :( Harmi, toivoin että oisit selvinny pahasta olosta mun ohjeilla! Noh, kaikki ei toimi kaikilla
Miksi ihmisen on niin helvetin vaikea hakea apua psyykkisiin ongelmiin?
Koska me ihmiset ollaan itsepäisiä joskus ja ei tajuta välttämättä aina itsekkään kuinka paha tilanne on. Emmäkään tajunnu nuorempana miksi olin osastolla, nyt vanhempana tajuan että vaikka hoito oli perseestä (olematonta) tarttin sitä etten kuole nälkään.
Ja joo kaverien kautta päivistykset tullu tutuks, ne on ihan paskaa
noh kyllä ne autto ku ei ollu nii mahoton olo sillon mut meni nii vaikeeks ettei mikää auttanu siin tilantees nii joo
Se että käy suihkussa ja syö poista sitä pahaa oloa. Kyseessä on työssä käyvä ihminen eli ei ole mikää teini kyseessä. Täällä yritetään auttaa mutta se oma itsepäisyys vie voiton. Valitettavaa. Henkilö ei voi soittaa psykiatrian päivystykseen koska pelkää joutuvansa osastolle. ja sinne ei voi mennä koska pitää mennä töihin.... tossa kunnossa
Sanoit että oot saikulla ja et voi mennä osastolle koska sun pitää mennä töihin . Jos on saikulla niin silloin ei olla töissä. Eli taas tekosyy jotta ei tartte osastolla olla . Ei sinne osastolle mennä asumaan. Mutta jo on itsepäinen luonne niin eihän sitä muut voi muuttaa.
Niin kun on itsetuhoisia ajatuksia niin eikö se ole merkki ettei voi hyvin.
Joo, on se mut jos oot ollu osastolla niin ei sinne kukaan vapaaehtoisesti halua. Muutenkin kokemuksesta tiedän ettei mt-ongelmissa haeta apua niin hanakasti kuin fyysisissä. Kasvatus vaikuttaa
sit pitää hypätä junan alle.
köyhät on niin turhia ihmisiä
T- Kokoomus
ei niitä trolliuutisia kaikkia kannata uskoa
ei tuu mitään pakkasta. uutismediat räjäytetään palasiksi jos trollaaminen ei lopu
Ihmettelinkin alkuun miten mukavia kommentoijia pelkästään..löytyihän ne kpäätkin tänne
Niin koska yritetään auttaa ja kannustaa toista. Mutta ei kukaan voi mitään jos toinen on itsepäinen ja ei halua apua. Yritin neuvoa että soittaa psykiatrian päivystykseen. Mutta ei käy.
niiii noo ei aina ihmisaivot järjellä kulje :D
Toivottavasti sait apua ja kiva et mun ohjeet autto ees vähän. Ne varmaan toimii jos pystyt heti alussa käyttämään! :)
joo sain nyt apuja joo jospa nyt vointi pysys tasasempana
eipä mua noi tikit tos rantees ittee paljo haittaa en tiiä miks se muita haittaa sit nii kovin :/
niin ja neuvoja ei haluta kuunnella
no kerro mikä auttoi?
Koska sä olet vahingoittanut itseäsi ja se herättää muissa tunteita kun toinen vahingoittaa itseään .
aijaa okei en aina ymmärrä <3
Annoin ohjeita hengitysharjoitukseen a 5-4-3-2-1 harjoitukseen, ne viestit vaan poistettiin ylläpidon toimesta
okei
se että sä vahingoitat itseäsi herättää muissa huolta. Eli he ovat huolissaan sinusta .
sekava olo iski takas... pitäs varmaa vaa mennä nukkuu ku väsyttää :)
no mene
ei malttais viel ku ei tiiä nyt kauanko unta riittää.. noo kyl se väsy jossai vaiheen pakottaa
Tää ei kuulosta kyll lupaavalle
mutta jos sulla on kauhea olo niin älä turhaan kiduta ittees
no se pitää kohta mennä
tänään jo vähän helpompi olla.. kävin hoitajan luona jne, kiitos neuvojille ja sillain :3
ja nukuin paljon.. :D ei oo olatsapiinillä vaikutusta o.O saan käyttää sitä nyt isompia määriä mut jos jossain vaiheessa se väsymys oirekkin vähenisis
Luulen tosiaan vieroitusoireiden olevan syynä sun äkilliseen olon muutokseen.
kuten täällä alussa jo puhuttiin. Mutta kiva kuulla että voit paremmin.
Vierotusoireita voi tulla koska elimistö on jossain määrin shokissa. Elimistö ja keho on tottunut johonkin lääkkeeseen ja sen vaikuttavaan aineesee ja kun ykskaks se ei saakaan sitä samaa ainetta niin elimistö reagoi sitten oireilla. Näin mä näkisin asian koska mulla itselläni loppui yksi psyykelääke ja keho kyllä heti reagoi siihen kun se ei saanut sitä lääkettä.
Vierotusoireet voi tulla yllätyksenä jos niistä ei ole kokemusta. Niitä voi tulla vaikka sä olisit käyttänyt lääkkeitä ohjeen mukaan kuten minä olen tehnyt.
Elimistöllä menee aikansa kunnes se sopeutuu uuteen
joo :3 kyl toi masennuslääke on aiheuttanu selviä vierotusoireita jos on jääny jostai syystä ottamatta. sydämmen hakkaamist yms
Tässä vielä infoa netistä
Vieroitusoireet loppuvat, kun elimistö sopeutuu aineen puutteeseen ja palautuu normaalitilaan. Tämä tapahtuu asteittain, ja oireiden kesto ja voimakkuus vaihtelevat riippuen käytetystä aineesta, käytön kestosta ja yksilöllisistä tekijöistä.
Vieroitusoireet ovat reaktio, kun keho on tottunut tietyn aineen (esim. alkoholi, nikotiini, huumeet tai tietyt lääkkeet) läsnäoloon ja sen käyttö lopetetaan. Elimistö yrittää kompensoida aineen puuttumista, mikä aiheuttaa erilaisia oireita, kuten ahdistuneisuutta, levottomuutta, univaikeuksia, päänsärkyä, pahoinvointia, vapinaa tai jopa kouristuksia.
Kun käyttö lopetetaan, aineen pitoisuus elimistössä alkaa laskea. Aineen puuttumisen aiheuttama epätasapaino saa elimistön reagoimaan. Kun aineen pitoisuus laskee tarpeeksi matalalle, aivojen ja kehon kemiallinen tasapaino alkaa palautua, ja vieroitusoireet alkavat lievittyä ja lopulta häviävät.
Erilaisilla vieroitusoireilla voi olla erilainen kesto. Esimerkiksi fyysiset vieroitusoireet, kuten tupakanhimo ja päänsärky, voivat kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, kun taas psyykkiset oireet, kuten ahdistuneisuus ja masennus, voivat kestää pidempään.
Vieroitusoireiden voimakkuuteen ja kestoon vaikuttavat monet tekijät, kuten käytetyn aineen tyyppi ja määrä, käytön kesto, yksilölliset ominaisuudet (kuten ikä, sukupuoli, yleiskunto, perimä) sekä ympäristötekijät
jep kiitos :) mut se perhanan ahdistus tuli takas ehk alkaa eilis iltana saatu lääke heikkenee iltalääkkeen aika kyl meni jo hupsis
Saako kysyä miten se ahdistus ilmenee.Älä ala jooko vahingoittaa itseäsi .
Tää on oikeesti keino joka auttaa. eli vedän nenän kautta ilmaa sisään ja puhalla suun kautta ulos. ja tee tätä ainakin muutaman kerran. Ainakin mulla toimii
joo pitää muistaa toi :3 ei aina muista miten päästä eroon ahdistuksesta ku se iskee
Esim panikkikohtauksessa toi auttaa oikeesti. ja terveydenhuollossa neuvotaan tekemään noin. Kannattaa kokeilla.
Toi menetelmä tasaa hengityksen ja rauhoittaa. Sydän alkaa sykkii tasaisemmin kun sä rauhoitat itsesi . Keskityt vain siihen hengittämiseen niin sä unohdat kaiken muun jolloin sä rauhotut.
en just mietin auttaako mennä päivystykseen illalla enää ku psykiartian päivystystä siel ei vissii illalla enää oo mut kädet alko täristä ainaki sen verran et ja jotenki tulee outo olo ku ahdistaa
saako kysyä mikä hyvinvointialue on kyseessä
soita 116117. se on valtakunnallinen päivystynumero ja ne opastaa sua .
Joo soitin mut käski vaa ottaa tarvittavan lääkkeen ja sit mennä jos ei helpota öö no odotellaan helpottaako
mä voisin katsoa onko sun paikkakunnalla psykiatrine päivystys auki jos kerrot mikä hyvinvointialue on kyseessä
Joo. Psykiatriassa tota ei neuvota. Ainakaan Oulussa tai missä ite oon ollu
Jos sä soitat hätänumeroon ja sua ahdistaa niin hätäkeskuksessa ne neuvoo tekee noin.
Ah, okei. Olisi silti varmaan kaikille parempi jos normi avohoidossa saisi tällasia ohjeita? Porukka osaisi ennakoida etukäteen. En ole aloittaja, mutta kokenut kyllä osastot ja... Miten vähän siellä neuvotaan asioista
Jos se lääkehoito on heille se ensisijainen ,helpoin ja nopein.
Eihän toi tietenkään poista jos sulla on esim psykoosi. Mutta kyllä se ahdistukseen ja paniikkikohtaukseen on hyvä apu.
Huomattiin lääkehoidon olevan helpoin ja nopein. Lääkkeet ei vaan auta anoreksiaan yms. Ja omasta kokemuksesta tiedän, että silloin ainakin julkinen on vähän pulassa
Mulla ei ole kokemusta anoreksian hoidosta. Mun mielestä anoreksiaa pitäis hoitaa esim terapialla ja ravitsemushoidolla. Kuten hoidetaan esim ahmintahäiriötä eli BEDiä.
Olin 6v osastolla anoreksian takia, terapiaa en ikinä saanut. Pakkosyötettiin ja valvottiin ja ruokaympyröitä. Kun pääsin ulos, hoitaja 2x kuussa. Terapiaa olisin saanut, toki. Kela terapiaan vaan ei pääse
Sua ei ole hoidettu ensinnäkään oikealla tavalla eli terapia puuttui. silloin kun mä hain apua BEDiin niin täällä toimi päiväpoliklinikka kaupunginsairaalan tiloissa joissa syömishäiriöitä hoidetaan sekä keskustelun että ihan konkreettisen syömisen opettelun kautta. Varsinaista terapiaa se ei mielestäni ollut mutta sun syömisongelmaan pureudittiin . sulta kysyttiin asioita , sait kertoa vapaasti niin paljon kuin vaan haluat ja jaksat. Käydään keinoja miten voi hoitaa itseään.Ja käydään lisäksi muitakin elämään liittyviä asioita läpi kuin sitä syömistä. Siihen kuului myös sairaalan ruokalassa käyminen ja kaksi ateriaa päivässä sen hoitojakson aikana.
Jep, olin 13-18v ikävuodet pääasiassa osastolla. Anoreksian takia. Sain samalla väärän skitsofrenia diagnoosin (nyt ADHD´+C-PTSD+anoreksian jämät). Olin muuten Oulun osastolla, samalla mikä uutisissa ollut ennenkin ainakin Ylellä. Mun ainut hoito oli juttelu hoitajan kanssa ja ruuan pakottaminen yms. Ruokaympyrät kanssa selitettiin, mikä ei mua auttanut koska oon vegaani ja tiesin ne jo. Mun anoreksia oli traumaperäinen ja kukaan ei tätä tajunnut. 10v siis meni ennenkuin sain oikeaa hoitoa.
10v anoreksiaa ja n. 5v Leponexia ja muita antipsykootteja turhaan. Jos en olisi muuttanut helsinkiin ja siirtynyt HUSille jonkun byrokratia muutoksen takia koronan aikoihin olisin vielälin skitsofreenikko jolla anoreksia. Se terapia piti kyllä hommaa ite, meni vähän niin sanotusti perintörahat ittesä hoitamiseen
Sun olis pitänyt saada terapiaa ehdottomasti. Sehän on päivän selvä asia.
Resurssipula aika selkeä syy tähän. Ne ruokaympyräjutut muutenkin oli standardin mukaan. Lihaa yms. Mutta olin vegaani eli nekin oli turhia... Kaikinpuolin siis mun hoito ennen HUSia meni päin persettä. Oon ehkä vähän katkera tästä, tavallaan.
Toisaalta tapasin ihanan kumppanin ja oon eläkkeellä ja saan opiskella sen turvin, toisinkuin nykyopiskelijat eli... Mun tulot toistaseks turvattu
Kyllä mä ymmärrän sua. Silloin kun mä hain hoitoa syömishäiriöön ja sain ajan ravitsemusterapeutille niin siellä sua ei kohdata yksilönä vaan on samat ohjeet kaikille. Minä luulin että saan räätälöidyn ruokavaliohoidon mutta sain esitteen joka oli tarkoitettu diabetestä sairastavalle. Sain siis syömisohjeita jotka on tarkoitettu diabetikolle. Minulla ei ole daibetestä. Eli minä en olisi saanut syödä ruokia joita diabetikot ei saa syödä. Minun olisi pitänyt syödä niitä ruokia ja aterioita joista oli esimerkkikuvat. Esitteessä esimerrkiaterioina oli paljon keittoja ja sitte esimerkki mitä voit laittaa leivän päälle. Minun ylipaino ei ole tullut leivän syömisellä ja siiten mulle annetaan ohjeeksi mitä voin laittaa leivän päälle.
Joo, sulla vielä ravitsemusterapeutti. Aika heikolla kantimilla hoito suomessa ja terapian saanti josta apua. Ironisesti ChatGPT ollu suurin apu mulle parisuhteen lisäksi mitä anoreksiaan tulee
Mä olen parantumassa nyt BEDistä. Ja mä olen keski-ikäinen. Jos tietää mitä on tunnesyöminen niin siitä ei tarvi sen enempää infota.
Joo, kaikki tehään saman muotin mukaan ja jos poikkeat niin ei osatakkaan auttaa
Jos ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita niin sä alat helposti keskittyy niihin fyysisiin oireisiin joka taas lisää ahdistusta jolloin sun hengittäminen on pinnallista ja nopeaa ja itselläni tulee tunne ettei osaa enää edes hengittää. Sitten siitä tulee paniikki kun sä et tunne osaavasi hengittää. Mikä johtaa siihen että pelkäät tukehtuvasi. ja tämä taas aiheuttaa ahdistusta .
Ahdistus voi aiheuttaa aikalailla samoja oireita kuin paniikkihäiriö/paniikkikohtaus eli hikoilu, vapina, ahdistava tunne rinnassa, sydämentykytys, hengenahdistus ja huimaus.
hengen ahdistustakin kyl on ollu
Aloittajalle vielä sellaista kun sä sanoit että sun kädet alkoi täristä , Niin mä uskon että sulla on vieroitusoireita. Mä kerron omia vieroitusoireita. Ne oli aluksi painajaisia,unissakävelyä ja muutaman viikon kuluttua alkoi selittämättömät lihaskivut hermokipu. Sitä oli pitkin ylävartaloa . Selässä,niskassa,kaulassa,pään alueella. Ei päänsärkyä vaan pistävää kipua takaraivossa ,päälaella,korvan takana. Mulle on jäänyt mysteeriksi se kun niihin kipuihin ei tehonnut särkylääkkeet ja kukaan ei ole osannut selittää mistä tämä johtuu. Ylksi selitys on ollut että kipu ei ole johtunut lihastulehduksesta. Mutta tähänkään en ole saanut ja löytänyt vastausta. Loppupuolella mulle tuli käsien puutumista ja pistelyä. Nämä kaikki siis oli vieroitusoireita.Sain lisäksi kaksi kertaa paniikkikohtauksen ja molemmilla kerroilla soitin hätänumeroon. Toisella kerrallakävi ambulanssi.
Vierotusoireet voi olla todella rajuja vaikka sä olsit käyttänyt lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan.
Mulla kesti kaikkinensa oireet vajaa kaksi kuukautta.
pitkä aika kokee noin pahoja viekkareita :(
Kyllä. Se pahin kesti kaksi viikkoa putkeen. Noihin lihassärkyihin auttoi vasta lihasrentouttajat joita mulle määrättiin kun melkein kaksi viikkoa olin kipujen kanssa elänyt. Koska ne kivut vaikutti taas nukkumiseen. Ei ne lihasrentouttajat olleet täydellisiä. Vaikuttivat muutaman tunnin kerrallaan . Sai käyttää kolme kertaa vuorokaudessa ja ne meni yön ja aamun aikana. Mä nukuin aina muutaman tunnin ja heräsin hermosärkyyn. Lääke nassuuun ja takas nukkuu ja muutaman tunnin kuluttu varhain aamulla sitten vuorokauden kolmas ja viimeinen lihasrentouttaja. Päivän sä sitten elit niiden kipujen kanssa. Tärkeintä että sain yöllä nukuttua muutaman tunnin pätkissä. Mulle kerty paha univaje ,jonka toki sain korjattua .
joo kuulostaa pahalta kyllä mut hyvä jos se on nyt ohi pääosin
Suoraan sanottuna yllätti. Mä osannut varautua painajaisiin mutta ne kivut tuli ihan puskista. Koska mun vointi oli ennen lääkkeen lopetusta todella hyvä ja vointi kaiken puolin loistava. Ja sitten iskee noi vierotusoireet.
olen voinut taas hyvin ja univaje selätetty. Mutta olihan se jännää miten keho ja elimistö voi reagoida. Mutta kuten kirjoitin niin elimistö oli tottunut saamaa sen lääkeannoksen joka päivä.
Suosittelen vaihtamaan Olantsapiinit pois. Itse lihoin todella paljon (noin 25 kg 6 kk aikana). Suosittelen Latudaa tai Peratsinia, koska ne eivät lihota merkittävästi. Itse pelkäsin Olanzapinin aikana diabetesta. Nukuin myös aivan liikaa (12-13 tuntia per yö). Liikaunisuus loppui kun vaihdoin Zyprexat pois.
joo lihotti jo :D myöhästä
Tää lihoaminen on jännä juttu. Mulle ei ikinä tullut mitään, ei edes klotsapiinista. Joko anoreksia tai vegaanius suojas. Kaikki siitä kyllä aina varotti
no varmaan molemmat siin vaikutti sulla :o
Ehkä. Olin aika usein se hoikin
Tutkimuksissa on todettu ettei klotsapiini aiheuta painonnousua anoreksian hoidossa.
Eihän sitä yleensä anoreksiaan annetakkaan
vaihteeks pitää yrittää tapella vainoharhojen kans ettei ne oo totta mut se on vaikee tappelu typerä mieli koittaa väittää kaiken laista... ja nehä tuo ahdistusta..
ehkä joo :O
mikä siinä on niin vaikeaa soittaa ja pyytää apua
emmää tiiä ei ne eilenkää auttanu :( tai no sano vaa et ota lääke ja tuu sit jos ei lääke auta ja siks nukuin kauheesti ku otin lääkkeen
juurihan sä sanoit tuu sit jos ei lääke auta ja mä olen ymmärtänyt ettei sun lääkkeet auta. Misi avun hakeminen on noin vaikeaa ja tekosyitä löytyy kaikilla. Täällä puhutaan pahasta olosta mutta apua ei voida hakea.
en mä kieltäytyny hakemasta apua.. voi siihen rohkeutta kerätä
Mitä sä pelkäät? Mä käyn suihkussa. jatketaan sitten
no just miten ne reagoi jos menee pahemmaks nii sit päivystykseen pitää mennä nii ne sano
ja mikä siinä on niin kauheeta? mitä pahaa sulle voi tapahtua jos sä meet päivystykseen? palataan kohta. mä vastailen sulle sitten
kaikki nauraa mulle sieläki vaa ku oon hullu. :O
mut meen sinne nyt silti koska en halua elää tämmöstä elämää en kestä näit ajatuksia mitä mulla on
Onko sulle sitten naurettu?
Ensinnäkin ei sulle naureta. Noi on sun omia pelkoja
Riippuu paikasta ja alueesta, mutta osassa on henkilökunta aika kamalaa. Munkin kaveri joka selkeästi olis tarttenu apua passitettiin kotiin vaan joutuakseen viikkoa myöhemmin osastolle. Sai tavata vain hoitajan ja käskettiin vaan ottaa lääkkeet
Nyt oli kyse siitä kun sä hakeudut psykiatriseen päivytykseen että sulle nauretaan siinä. Tämä aloittaja oli menossa päivytykseen ja pelkäsi sinne menoa. Hän ei ollut osastolla. Naurettiinko sun kaverille kun hän meni päivytykseen. Älä sekoita osastoa ja päivytykseen menoa. oleko sinä käynyt koskaan terveydenhuollon päivytyksessä ja sinulle on naurettu kun olet siinä päivytksen ilmoittautumistiskillä.
sulle on naurettu päivytyksen ilmoittautumistiskillä.miksi.
jos sun kaveri on passitettu kotiin päivytyksestä niin eihän hänelle ole siinä naurettu.
Ärsyttää tollaset jotka yleistää terveydenhuollon. onko toi sulla tapa kannustaa ihmistä hakemasta apua . Mä en usko että päivytyksessä nauretaan kellekkään.
Ei naurettu ei, muttei myöskään autettu. Olis varmaan välttänyt osaston jos ois saanu apua ajoissa. Osasto on kallis ja raskas keino hoitaa... ei sillä kaverin kulut maksaa kela mut eihän tossa järkeä ole
Miksi sitten kannustat toista menemättä päivytykseen kun väität että sinulle nauretaan sielllä. Onko toi sun tapa kannustaa muita. ja jos sinä et ole saanut aoua niin kukaan mukaan ei voi saada. Minä minä minä minä
siis sun kaveri ei saanut avohuollossa apua? ja sitten yleistät koko suomen sen perusteella että sun kaveri ei ole saanut avohuollossa apua. Jos ei saanut niin kävikö esim kriisikeskuksessa. ei tainnut käydä
Käsitit väärin. En kannustanut. Vastasin vain täällä miten asiat on. Kriisikeskuksesta en oo edes kuullutkaan. Päivystys täällä se eka mihin ohjataan ja mun kaveri ei oo ainut jolla samoja kokemuksia
Onks olo yhtään muuttunu? Auttoks ne yhtään?
Joo oon nyt osastolla en oo viel tääl tavannut lääkäriä oon vaan nukkunu
Ah.jouduit sit osastolle. Toivottavasti et oo kauaa
Onko sulle naurettu siellä kun tämä yksi väittää että hoitajat nauraa osastolla sulle ja sun sairaudelle.
Mä en ymmärrä. Jos sä saat apua osastolla niin mikä helvetin kiire sieltä on pois jos sä pysty kotona olee. Onko osastolla oikeesti niin että siellä syödään vaan lääkkeitä. ja ne lääkkeet on sitten aina eri lääkkeitä mitä kotona on sairauteensa syönyt.voisko joku valistaa mua
On. Syöt lääkkeitä ja pyörität sormia. Ainakin Oulussa ja Tampereella näin. Saat toki samoja tai eri kuin kotona, mutta käytännössä oot säilössä
No mitä sä teet kotona silloin kun sulla onn pahimmat oireet?
syöt sä osastolla useammin lääkkeitä kuin kotona ? No miksi sä sitten menet osastolle jos kotona on kivempaa . Mitä sä oletat että osatolla tehdään .
En ole aloittaja muttavastasin miten siellä hoidetaan. Oma kokemus on tää. Ei sinne kukaan vapaaehtoisesti halua. Aika lailla saat lääkkeitä, ehkä vähän eri ja eri vahvuuksila kuin kotona. Muuten oot ns. säilössä ja valvonnan alla.
Sama pätee syömishäiriön hoitoon osastolla yms. Sua vaan vahditaan ja pakkosyötetetään ja ehkä jtn lääkkeitä. Mitään muuta osastohoito ei oikeastaan ole
Paperillahan osastoilla pitäisi kai olla terapiaa ja muuta. Käytönnössä lääkehoitoa ja jos lääkehoito ei tehoa niin sitten asiat ei etene. Ei sinne osastolle joudu ellei tosi paha psykoosi, anoreksia tai vaaraksi muille/itselleen. Eli pakkohoitoa
Mä kysyin että mitä sä teet kotona kun sulla on pahimmat oireet? Voisitko vastata kysymykseen. No kerro mulle mihin sä sitten menet kun sä haluat apua sun psyykkeen takia? Sua pakkosyötetään koska sä et ite syö. miten sä pysyt hengissä. pyhällä hengelläkö
Kuuntelen musiikkia ja koitan vaa rauhoittua- aloittaja
Et sinäkään oli ollut osastolla jos söisit ruokaa. No miksi sä olit siellä osastolla jos sä kerta kuitenkin osaat syödä kotona
Riippuu sairaudesta.Joskus pakko mennä polille vaikka apu nyt onkin lääkepainotteista. Mä en enään mene minnekkäänitse koska en tartte. Sain perinnön avulla yksityiseltä terapiaa ja syömishäiriö kunnossa. Silloin kuin olin pahimmillaan niin ainut apu oli pakkosyöttö. Ja ruokaympyrät. Näin oulun nuoriso-osastolla
Koska asiat muuttuu. Olin siellä ikävuodet 13-18v. Nyt olen jo 23v. Kuten sanoin sain apua ongelmaani terapian kautta yksityiseltä. Aikalailla perintörahoilla. julkiselta en saanut.
Mä kysyin mitä sä teet kotona kun sulla on pahimmat oireet sim harhoja. Voisitko vastata?
Miksi sua pakkosyötettiin jos sä kerta itse söit. voitko vastata .
vastaa mun kysymykseen miksi sua pakkosyötettiin jos sä kerta söit itse. Vastaa tähän kysymykseen
No kerro mulle mitä sä teit kotona kun sulla oli esim harhoja ja muita pahoja oireita, Yksinkertainen kysymys tämäkin.
mä kysyin siitä kun olit osastolla ja pakkosyötettiin niin vastaa miksi sua pakkosyötettiin jos sä syöt itse. sä väistelet kysymystä
ihmistä ei pakkosyötetä jos ihminen itse syö.
Mähän vastasin jo. Tarttin ehkä hoitoa sillon, mutta julkinen ei osannut tehdä mitään pysyvää. En olis varmaan 6v ollu jos ne ois osannu hoitaa oikein? Se oli mun pointti, osastot ei osaa mukautua jos et istu muottiin. Enhän mä ikinä kiistäny etten ois tarttenu. Nyt vs se aika on ihan eri juttu
13 vuotias kyllä tajuaa että ihmisen pitää syödä.
ja osatolla ei voi kuunnella musiikkia? älä nyt viitsi
Ootko ite ikinä sairastanu anoreksiaa? Ei se oo siitä kiinni ettei tajuaisi.
No mitä julkisen puolen olis pitänyt tehä että sä syöt?
no millasta hoitoa sä toivot että sä olist syönyt?
Olisko terapia auttanu mitään? Pelkkä pakkosyöttäminen ei paranna. Eikä hoitajan kanssa keskustelu joka puhuu ruokaympyröistä missä lihaa vegaanille. Mun olis pitäny saada terapiaa ja jotain mikä auttaa siihen.
joo mutta mikä sai sut syömään itse
miten sä luulet käyväsi terapiassa jos sun keho ei saa ravintoa. aivot tarttee energiaa. Miten sun pääkoppa toimi kun sulla oli anoreksia ja et syönyt?
Halusin ulos osastolta. Tein mitä piti, että pääsem ulos. Vihasin oma hoitajaa kun vanha vaihtu ja tein mitä piti, että pääsen ulos. Aikalailla näyttelin. Vasta yksityisen terapia korjas ongelmat
En mutta millaista hoitoa olisit halunnut että olisit syönyt? Mitä sulle olis pitänyt sanoa että alat syömään.
Saihan ne mut pakkosyötöllä pysymään kunnossa. Olisin pystynyt terapiassa käymään ja olisin sitä halunnutkin. Sitä vaan ei tarjottu
miten julkisella se syöminen sun kaa olis pitänyt järjestää ? jos syöminen kuitenkin auttoi sua
niin olisit halunnut puhua asioista mitkä liittyi siihen syömiseen
pakkosyöttämien kuulostaa siltä että teit sen vastoin tahtoa ja nyt sanoit että se auttoi sua voimaan paremmin. pakkosyöttäminen kuulostaa siltä että sua sulle syötetään ruokaa ruokailuvälineillä suuhun tai sitten oot letkuruokinnassa
Terapia siihen rinnalle. Mulla on traumaperäinen anoreksia eli terapia olis auttanut jo tollon. Mua sen sijaan käsiteltiin kuin normi anoreksiaa ja en saanut terapiaa. Syöminen ei auta ilman juurisyiden hoitoa ja tässä julkinen epäonnistui. Tai no hoitajan kanssa puhuminen oli niiden mielestä terapiaa... Ehkä mä kaipasin syvällisempää terapiaa mitä en saanut.
Mikä trauma sai sut näkemään itsesi lihavana?
Letkuruokinta joo. Tein sen toki vasten tahtoa. Tietenkin se auttoi voimaan paremmin, se on aika itsestään selvää. Sitten pääsin pois ja en syönyt ja toistettiin samaa ympyrä. Terapialla olisin varmaan saanut kierteen poikki ja päässyt pois nopeammin.
Joo. Luulitko pysyväsi hengissä vaan ilmaa hengittäen?
Miten se terapia olis saanut sut syömään?
No kerro miksi sä et syönyt jos sulla ei ollut perinteinen anoreksia
Traumaperäisessä anoreksiassa anoreksia on tapa saada joku asia hallintaan elämässä. Kyse ei ns. ole lihavuuden tuntemisesta vaan enemmänkin tapa saada kontrolli ja tulla nähdyksi. Se on vähän erilainen kuin ns. perinteinen anoreksia.
Ja joo 6v vanhempien riitaisa avioero oikeuden kautta ja uusioperhe arki missä uusi oikeuskäsittely ja pettämistä on mun anoreksian taustalla.
Ja täten mulla anoreksian rinnalla C-PTSD mitä julkinen ei ikinä havainnut osaston aikana. Ei ne ees kunnolla tutkinut (ainakaan vanhempieni mukaan, mähän en tiedä kaikkea mitä ala-ikäisenä niiden kanssa puhuttiin).
ja sitten lopetetaan syöminen koska ei saa huomiota? ja lopetit syömisen tämän takia koska sua ei huomioitu. ja sulle ei koskaan kukaan sanonut ettei sun vanhempien avioero ole sun vika
ymmärsinkö oikein kun sua ei vanhemmat huomioinut niit sä lopetit syömisen ja mikä sillä syömisen lopettamisen tarkoituksena oli? Jos sulla oli paha olo niin eikö ollut ketään jolle olisit voinut puhua esim kouluterveydenhoitaja,kuraattori
No tuliko sulle yllätyksenä että osastolla syödään?
On se vähän monimutkaisempi asia, tiivistettynä avioero oli riitaisa ja oikeuden kautta (kesti siis jokusen ajan). Ja sitten sama rumba uusiksi ja 40k velat kavalluksen kautta mun isälle jne. Koin sen olevan mun syyni (vaikkei olekkaan) ja anoreksia oli mun tapani purkaa pahaa oloa ja hakea hyväksyntää.
Ei meillä kouluterveydenhuolto tohon aikaan kun sairastuin ollut oikein...Kummoinen. Pääsin mä kerran viikossa alle tunniksi kuraattorin kanssa juttelee, muttei siitä oikein apua ollut kun... Ne ei oikein ymmärtänyt mua. Kun eihän kympin tytöllä voi olla ongelmia. Se anoreksia tuli hitaasti mukaan elämään, en saanut kunnolla apua ennenkuin se meni osastolle asti. Jäin sellaiseen limboom missä mua pompoteltiin sinne ja tänne Oulussa
mua kiinnostaa mitä sä sillä syömisen lopettamisella hait?
No saitko hyväksyntää syömättömyydellä ja laihtumisella?
Kun jouduin sinne niin arvaa tiesinkö mistään mitään liittyen osastoon? En tietenkään. Luulin, että nyt mua autetaan ja pääsen syksyllä takas kouluun. Olin vähän väärässä. Ajan kanssa kai laitostuin...
Kunnes tuli se uusi hoitaja jota vihasin. Aina söi pitsaa tai muuta herkkuja meidän edessä ja muutenkin oli kamala. Siinä kohtaa kai mun vihani voitti anoreksian vedon ja näyttelin ja tein mitä piti, että pääsen ulos. Opin luovasti piilottamaan ruokaa ja huijaamaan hoitajia. Olin mä alipainon ja normipainon rajalla kun pääsin ulos enkä todellakaan mitenkään syömisen suhteen vakaa. Ne ei tietenkään tätä tajunnut. Viha on joskus yllättävän hyvä motivaatio. Jälkiviisana toki ei ehkä maailman paras idea, olin tosin epätoivoinen kun täytin 18v osastolla..
Toki nyt vanhempana ymmärrän asiat eri tavalla. Katkera ehkä olen vähän joo. Ei se kenenkään ihmisen vika ole vaan niiden jotka päättää resurssien jaosta ja niin edelleen. Järjestelmän valuvika. Siksi mä aionkin mennä psykiatriksi itse. Järjestelmää voi korjata vain sisältäpäin.
Eikö sulla ollut ystäviä,sukulaisia? Oliko sun elämäsi ainoat ihmissuhteet sun vanhemmat
Se on sellainen itseään ruokkiva oravanpyörä kun se pääsee siihen asti. En saanut muuta kuin pahalle ololle helpotusta aluksi. Siitä tulee osa identiteettiä ja osa sua vuosien jälkeen, vähän vaikea selittää. Aluksi sä koet helpotusta ja koet asioiden hoituvan tätä kautta.. Vaikkei se niin olekkaan. Myöhemmin syöminen alkaa ahdistaa suunnattomasti ja pelottaa jne. Siitä on vaikea päästä eroon, se kierre ruokkii itteään. Siksi pelkkä syöttäminen pakolla ei riitä
Nytkun oon saanut terapiaa syöminen ei ole enään vaikeaa. Tai no edelleen lasken kaloreita tarkasti, mutten stressaa siitä niinkuin ennen. Ajan kanssa tostakin pääsee eroon.
No miten se syömättömyys auttoi? Kuten sanottu aivot tarvitsee ravintoa toimiakseen eli sä ylläpidit sitä ettei sun aivot toimi.
Pakko kysyä jos sua ei olis pakkosyötetty niin miten ajattelit pysyä elossa?
Olihan mulla muitakin. Avioeron jälkeen tosin äidin kanssa muutettiin pohjoiseen.. Ja sitten olin vuoden iskän kaa vuoroviikoin Joensuussa kunnes äiti sai huoltajuuden. Ja sitten me muutettiin Ouluun. Me muutettiin avioeron jälkeen äidin töiden perässä aika usein, en oikein kerennyt minnekkään juurtua ja äiti oli aina töissä. Joskus yötöissä niin olin päivät aika yksin
Mun pointti onkin koko ajan ollut se, että asiat olisi voinut katkaista terapialla ennen tätä kiertoa ja tai kierron aikana kun mut saatiin kuntoon. Tiedän, sen pakkoruokinnan oleen aikanaan pakko. Totean vaan, että ehkäpä terapia olisi voinut katkaista kierron ennen osastoa tai osastolla nopeammin
No anoreksia on siitä ikävä että se on tunneperäinen eikä logiikalla toimiva. EI sitä tuollaisia silloin mieti kun sairastaa. Jälkeenpäin helpompi joo. Mut sillonkun sairastat anoreksiaa sitä vaan menee sen taudin mukana. Kokee, sen olevan ratkaisu ongelmiin jne
Ja ajattelit ettei sun tarvi syödä. Luulitko ettei osastolla tarjota ihmisille ruokaa. Ohan sairaalassakin ruoka-ajat . Vai etkö tiennyt sitäkään että sairaalassa syödään jos joudut olee osastolla. eli sä et syönyt koska sä vihasit hoitajia.
Eikö siihen aikaan ollut internettiä ja erilaisia chatteja
Jos sulla ei aivot toimi niin miten se terapia olis onnistunut? vai miten sun aivot toimi silloin kun olit ollut syömättä?
Mitä sulle sitten siellä terapiassa sanottiin kun aloit sitten syömään sen terapian ansiota.
Internetti oli joo, mulla ei vaan ollut tietokonetta eikä älypuhelinta. Ihan perus nokia vaan. Ei meillä kotonakaan ollut tietokonetta. Puhutaan kuitenkin 2010-luvusta.
Me käsiteltiin mun lapsuuden traumoja aika kattavasti. Hidas prosessi toki, kuten kaikki usein on. Ei mitään yksittäistä avainsanaa vaan pikemminkin prosessi auttoi anoreksiaan. Trauma menetti voimansa ja sitä kautta anoreksia
Ei varmaan terapiaa toimikkaan sillonkuin en syönyt. Mut muthan ruokittiin pakolla eli eli aika monta kertaa olin kyllä kunnossa terapiaan. Mulla oli aina pakkoruokinnan jälkeen parempia kausia ennen uutta kierron alkua.
Etkö sä saanut huomioa muiltakaan?
sä halusit terapiaa vaikka sun aivot ei toiminut? Mitä sä luulit että terapia vaatii.... se vaatii aivotyöskentelyä ja jos sulla ei aivot toimi nii miten meinasit siellä terapiassa toimia
Eikö paikkakunnalla ollut kirjastoa?
Ja sä olisit pystynyt tähän silloin kun oli syömättömyyttä ja olit ravinnotta niin sä meinaat että sun ajatus olis toiminut. En usko
Sain mä joo, tunteet vaan on siitä ikäviä ettei ne aina pidä paikkaansa. Koin avioeron takia itteni hylätyksi näin tiivistettynä. Oikeastihan ongelma on paljon monimutkaisempi.
ja sä meinaata että 13 vuotias ja parikymppinen ajattelee samalla tavalla. Olisitko silloin 13 vuotiaana puhunut samat asiat kun sun aivot ei toiminut kun halusit silloin terapiaan puhumaan
Miksi sä halusit terapiaan vaikka sun aivot ei toiminut. odotitko että sun ei tarvi käyttää aivoja siellä? mutta sähän halusit terapiaan silloin kun olit syömättä, sä sanot ettet ilman ruokaa olis selvinnyt ja et ymmärrä että ihminen tarvitsee ruokaa. Et ollut huomannut tätä ennen kuin sä sairastuit? siis sitä että ihmisen pitää syödä jotta keho ja elimistö toimii.
Mä en ymmärrä. sulla oli ystäviä ,sukulaisia jotka huomioi sut mutta sekään ei auttanut sua ymmärtää että sua rakastetaan. Ymmärrän että lapsi haluaa rakkautta vanhemmiltaan mutta sulla oli sentään sukulaiset,ystävät. Eikö heistä ollut mitään hyötyä itsetuntoon yms.
Oliko sun itsetunto sun vanhempien varassa?
Varmaan halusin kun luvattiin? Et selkeesti ymmärrä miten anoreksia toimii. Se ei roimi logiikalla. Kaikki tietää kyllä ruuan merkityksen.
Olisin varmaan joo jos olisin päässyt puhumaan. Mulle luvattiin terapiaa, siit on mustaa valkosella. En kuitenkaan saanut. Tai no niiden mielestä kerran viikkoon hoitaja ajo samaa asiaa
Kun kaikki nykyään puhuu rahasta niin... oisko terapia ollu halvempi vaihtoehto vs 6v osastolla? Alaikäsenä en maksanu ite tätä.
Kun kaikki nykyään puhuu rahasta niin... oisko terapia ollu halvempi vaihtoehto vs 6v osastolla? Alaikäsenä en maksanu ite tätä.
Ja sulla toimi silloin aivot ihan hyvin kun olit syömättä?
Olisitko päässyt aikasemmin pois jos olisit syönyt? sä aloit syömään vasta 18 vuotiaana koska halusit pois osastolta. Haluat terapiaan ja sitten luulet eläväsi pyhällä hengellä ja siten pysyt elossa. No jos siihen uskoon niin mikäs siinä
saanko kysyä että millanen olo silloin on kun ei syö ja lopettaa kokonaan syömisen?
Kyllä. ja aivot tarviit ruokaa ja terapia tarvii sun aivotyöskentelyä. ymmärrätkö
luulet sä että terapia on sitä että sulle sanotaan kaikki valmiina ja sun ei tartte ite käyttää aivoja? näinkö sä ajattelet
Jos olisin saanut terapiaa ja oikeanlaista tukea niin olisin päässyt pois aikaisemmin. Pakkosyöttäminen ei ole riittävää tukea anoreksiaan. Muutenkin, mulle luvattiin...
no mitä hoitaja sanoi kun sä kerroit näistä traumoista. kun kävit siellä kerran viikossa
Elimistö tottuu. Siitä tuli uusi normaali
kun sulle on aikuisena luvattu jotain niin kaikki lupaukset on täytetty. onko näin
voisitko vastata kun olen kysynyt miten sun aivot toimi silloin kun olit syömättä. yksinkertainen kysymys jota väistelet ja puhut vaan kun minulle luvattiin. sä sanoit että 13 vuotiaana sun ajatusmaailma onli samanlainen kuin aikuisena. ootko vieläkin samanlainen jos jotain luvataan ja se ei taphdu. minä minä minä
No käyn tällä hetkellä terapiassa eli tiedän kyllä mitä se on.
Eipä paljoa mitään. Ei sitä kiinnostanut. Ne keskitty aina syömiseen. Ei ikinä siihen, miksi oireilin. Hoidettiin aina oireita muttei juurisyytä. Muutenkin se hoitaja aika vaihtu. Ikinä ollu sama joka viikko
voisitko vastata kun olen kysynyt mioten sun aivot toimi kun olit ollut syömättä. ei taida toimia vieläkään kun et ymmärrä kysymystä
Missä niin väitin? En tietenkään ole enään samanlainen kuin 13 vuotiaana. Jos mulle ja vanhemmille luvataan, että saan terapiaa niin mulla on varmaan oikeus odottaa sitä?
Noh, kävin sairaalakoulun ja sain 8-9 arvosanoja. Ainakin riittävästi. Tiedät kai ettei ne osastolla anna olla syömättä? En mä ikinä ollut siellä ilman ruokaa kun pakkosyötettiin.
miksi sä et vastaa kun mä kysyin miten syömättömyys vaikutti sun aivoihin ja olotilaan. mä lopetan koska sä väistelet tätä kysymystä . halusin terapiaa mutta et voi vastata kun kysyin olitko siinä kunnossa että sun aivotyöskentely olis onnisnut
Osastolla ei anneta olla syömättä.
Koska luulin vastauksen olevan itsestäänselvyys. Osastolla ei anneta olla syömättä
Anonyymi kirjoitti:
ja sä meinaata että 13 vuotias ja parikymppinen ajattelee samalla tavalla. Olisitko silloin 13 vuotiaana puhunut samat asiat kun sun aivot ei toiminut kun halusit silloin terapiaan puhumaan
Olisin varmaan joo jos olisin päässyt puhumaan. Mulle luvattiin terapiaa, siit on mustaa valkosella. En kuitenkaan saanut. Tai no niiden mielestä kerran viikkoon hoitaja ajo samaa asiaa
eikö siellä osastolla ollut mahdolisuuta itse syödä. voi vittu. niin olisit ollut syömättä jos sua ei oltais pakkosyötetty. voi helvetti
onko sun elämässä tärkeintä ollut mitä arvosanoja sä saat koulussa. oikeesti. ei oo ihme että olet sairas
mä tarkotin miten sä pystyt käsittelee psyykeen asioita. eikö kokeisiin yleensä lueta etukäteen. Terapiaa varten sä et pänttää asioita. Ei uskois että olet aikuinen
Et selkeästi ymmärrä syömishäiriöstä mitään. Asiat ei oo niinmusta valkosia aina
susta koulun koetta voidaan verrata tunteiden käsittelyyn. voi helvetti
sä menit 13 vuotiaana ja 18 v huomasit että ei hitto täällä pitää syödä
voisitko vastata siihen miten syömättömyys vaikutti esim tunteidenkäsittelyy ja ylipäänsä jaksamiseen
no kerro miten olisit pysynyt hengissä ilman ruokaa. haluisin tietää. kun sua ei oltais saatu pakkosyöttää niin miten meinasi pysyä hengissä. pelkän terapian avulla. oikeesti.
Sä et vastannut mun kysymykseen. Onko sulla jotain ongelmia kertoa millanen olo sulla oli kun lopetit syömisen. Yksinkertainen kysymys mihin sä halua vastata . Mikset.Jos sulta kysytään miten sä voit niin vastatako elimistö tottuu. Ei sulla aivot pelaa.
Mitä sä vastaat ku terapeutti kysyy miten olet voinut niin kiertelet ja kaartelet ja väistät kysymyksen. Sä oot käynyt terapiassa . ja lasket kaloreita trauman takia ja et osaa edes kertoa miten sä voit tai olet voinut.
Alotetaas alusta nyt: En ikinä sanonut ettei olisi saanut. Tiedän että piti. Mun kritiikki olikin vain hoidon suhteen, tai sen puutteeseen liittyvä. Terapia olisi ollut tarpeen, jotta toivun. Kritisoin lähinnä hoidon puutteellisuutta. Toki en tykännyt pakkosyöttämisestä, kukapa pakosta pitäisi.
Jos syö vähän niin kyllähän sitä väsynyt vähän on, osastolla tosin aika nopeasti palautui ja olisin siltä osin pärjännyt. Oikeastaan kaipasin aina jotakuta joka kuuntelisi ja välittäisi siitä mitä sanon ja tunnen. Hoitajilta ei sitä.saanut
Siis sua piti pakkosyöttää 13 vuotiaasta 18 vuotiaaseen . miksi jos kerta tiesit että ihmisen pitää syödä. Sitten valita kun su n piti olla 6 vuotta osastolla. Oliko sulla mahdollisuus itse syödä? Etkö sä vieläkään tajua että ei pysy hengissä ilman ruokaa.
Esität sä tyhmää. Sä halusit terapiaan ennen osastoa. ja sä olit syömättä . Jos et olisi joutunut osastolle niin sä et olis ikinä syönyt. Vielä kerrabn millanen sun olo ja vireystaso oli ennen kuin jouduit osastolle.Mä kysyn miten sinä voit ennen osastohoitoa. Olisitko pystynyt työskentelemään terapiassa. Minä kysyin miten syömättömyys vaikutti sinuun. Ja sä höpötät siitä miten sä voit pakkosyöttämisen jälkeen. minä kysyin sun vireystaso kun et syönyt.
Huomaa kyllä että sun aivot et ole kunnossa
Et ymmärrä selkeästi anoreksiaa eli et voi ymmärtää myöskään miksi. Ja se on okei, kaikki ei voi ymmärtää kaikkea :) Jotkut asiat pitää kokea itse. Anoreksia on vähän kuin pelko, jotkut pelot on outoja mutta silti niitä kokevalle aitoja ja jopa haittaavia.
Niin, halusin terapiaa kun sitä luvattiin kun jouduin? Kuten sanoin halusin terapiaa kun jouduin ja sitä luvattiin. Se on myös kirjattu hoitosuunnitelmaan aikoinaan. Se vain ei toteutunut. En varmaan voinut kovin hyvin, ainakaan aluksi. En nyt tarkallaan muista 10v takasia tuntemuksia. Mut koko ajanhan mua siellä huolehdittiin, että syön eli osaston aikana olisin hyvin pärjänyt. Koko ajanhan mun pointtini oli, että olisin tarvinnut terapiaa osaston aikana. Sitä en saanut vaikka halusin ja luvattiin,
Mitä tulee aikaan ennen osastoa, en silloin edes tiennyt olevani sairas. Voin joo pahoin ja kuraattorilla kävin, mutta kukaan ei tajunnut totuutta. Siksi kaikille tuli vähän yllärinä kun jouduin osastolle.
Jos sulla oli trauma niin miksi et mennyt kriisikeskukseen? Jossa juurikin voi köydä kun on kokenut trauman. Et olis joutunut osastolle vaan olisit saanut apua kriisikeskuksessa ja siten alkanut syömään kotona. Sulla on varmaan tähänkin selitys
no kerro kun menit 13 vuotiaana niin miksi pääsit vasta 18 vuotiaana pois vaikka ei ollut terapiaa tarjolla.
kuka sut laittoi osastolle.itekin sinne hakeuduit
sähän sanoit että sä olit letkuruokinnassa . onko se sinun mielestä syömistä
Eka pitäisi tiedää kriisikeskuksen olemassa olosta. En todellakaan tiennyt mistään tollasista mitään kun olin 13v. Ainut apu mitä osasin etsiä oli koulun kautta. Kukaan ei vain ajoissa tajunnut miksi ja miten pahasti voin. Asiat vaan eskaloitui hitaasti siihen pisteeseen. Mun äitikään ei ymmärtänyt syömishäiriöstä mitään ei tajunnut asian vakavuutta ennenkuin liian myöhään. Siinä vaiheessa kun tajuttiin asiat eteni nopeasti jo osastolle asti.
jos sä kerta söit siellä niin miksi sä olit siellä 6 vuotta
Olin letkuruokinnassa ja ilman. Mulla oli parempia kausia ja huonompia. Kyllähän ne varmisti sillä että saan tarvittavan energian jne. Ei ne ikinä päästänyt mua olemaan syömättä siellä. Eli osastolla kyllä olin aikalailla koko ajan normaalipainoissa
Niin jouduin sinne lopulta terveydenhuollon kautta. Kun aloin pyörtymään ja näkyvästi oireilemaan fyysisesti niin sitä kautta anoreksia tuli ilmi. Menin toki eka itse vapaaehtoisesti kun lääkäri lupasi, että joo me osataan auttaa sua jne.
Ja miksi vasta 18v? Niin laitostuin ja alistuin kohtalooni. Kunnes tuli uusi hoitaja ja vihan avulla pääsin ulos
Sä halusit terapiaankin ja siitäkö sä tiesit mitä siellä tehdään. eli sun äiti vei sut osastolle ja sun äiti ei ollut huomannut ettet syö kotona ja samalla laihdut. mutta osastolle hän sinut vei ja kysellyt miksi et syö.
minkä ikänen sun äiti on jos 2000 luvulla ei ole koskaan kuullut anoreksiasta. eikö sun äiti ihmetellyt kun et syönyt ja laihdut vaan.
no miksi ne piti normaalipainoista osastolla 6 vuotta. ja sä et ikinä ajatellut että syömättömyys pyöryttää.
miksi ne piti sua osastolla kun olit normaalipainoinen.
Varmaan siksi, että ruumillisesti olin kunnossa kun syötettiin jne ja oli parempia kausia, mutten ikinä täyttänyt kriteerejä että mut olis päästetty ulos. Ei ne voinut päästää mua kun ne pelkäsi että en syö. Opin vasta turhan myöhään huijaamaan järjestelmää ja hoitajia. Pääsin 18v kyllä, ulos... En tosin mitenkään parantununeena vaan koska opin huijaamaan hoitajia. Ja näyttelemään.
Menihän tossa osaston jälkeen jotenkuten aika, en kuitenkaan ikinä vajonnut niin alas kuin ennen.. Viha on voimakas motivaatio
jos sä kerta söit ite niin miksi sua pidettiin siellä osastolla
no mitkä ne kriteerit oli. no koska sä aloit syömään osastolla?
ai olit alipainoisena kunnossa fyysisesti. sä pyörtyilet ja muuta ja sanot että olit kunnossa. ihan oikeesti
Menin alipainosena osastolle tietenkin. En ollut tietenkään kunnossa ennen osastoa, mutta osaston aikana ruokinnan avulla ja painon puittessa olin. Ja joo mun äiti ei huomannut kun oli aina töissä eikä tajunnut. Olin aina aika hoikka ja pukeuduin aina peittävästi. Ei äiti vieläkään ymmärrä anoreksiaa. Kyllähän siitä kaikki on kuullut, mutta sitä ei välttämättä kuitenkaan tajua. En nyt ihan heti joutunut pyörtyilyn jälkeen osastolle, mutta aika pian En muista tarkalleen kuinka nopeasti, mutta jouduin eka ruokintaan ja sitten osastolle. Tossa vaiheessa vielä etittiin fyysistä ongelmaa.
Niin, osastolla pääsin aika lailla normaalipainoiseksi. Ne piti siitä huolen. En tiedä tarkkoja kriteerejä, aikalailla lääkäri päätti eikä niitä kerrottu. Tiesin painon olevan tärkeä ja että ne näkee mun syövän. Söin, niiden nähden, olin normaalipainoinen 3kk ajan ja autoin hoitajia ruuan jakamisessa yms. 3kk riitti ulospääsyyn.
Luonnollisesti huijasin hoitajia. Paino mitattiin aina tiettyyn aikaan viikosta ja sai pitää sairaalavaatteet. Koska kukaan ei tarkistanut vaatteiden alta, piilotin aina tavaroita sukkiin ja vaatteiden alle alusvaatteisiin yms. Kaikkialle kaikkea pientä mitä sain. Varmaan joku 400-500g ainakin extraa aina. Ruokaa taas pidin suussa ja syljin vessassa ulos tai piilotin leipää taskuun kun hoitajien silmä vältti. Opin aika luovasti huijaamaan niitä kun opin miten asiat toimi. Huijasin kaikessa missä pystyin. Vihasin koko paikkaa niin paljon, että se riitti motivaatioksi.
Pääsin ulos normaalipainoisena vaikkakin anoreksia oli vielä olemassa. Se viha osastoa kohtaan sai mut syömään niin, että pysyin poissa sieltä. Paino vähän heitteli, aina mutta vihan avulla pidin itteni kasassa. Tiesin mitä vihaan ja minne en halua enään. Nyt terapia mitä saan ollut tosi mahtavaa ja aloitan elämäni alusta :)
Sun äiti vei sut osatolle mutta ei kysellyt sulta mitään. Kuhan pääsi susta eroon .
Toivottavasti ei sentään. Kyllä äiti välitti, se vaan ei ajoissa huomannut mun ongelmia kun vuorotyötä teki ja siihe päälle omat ongelmat rakkaselämässä. Ei sitä kukaan muukaan tajunnut ennenkuin asiat meni liian pitkälle.
No äitisi sitten kyseli sun vointia koko 6 vuoden ajan kun olit osastolla
eli hän oli hylännyt sut. Kävi töissä ja teki muuta mutta ei ehtinyt kysyy sulta yksinkertaista kysymystä miten sä voit tai miten sun päivä on mennyt. Siihen kysymykseen menee alle 10 sekunttia.
eikö sulta kukaan ole ikinä nuorena kysynyt mitä kuuluu. Oikeesti.
Äiti oli liian väsynyt ja aina töissä, kyll se kyseli, mutta ei huomannut ajoissa... Asiat vaan eskaloitui :(
ja sinä sanoit että voit huonosti ja hän ei välittänyt vaikka voit huonosti. Onko tollanen äidin rakkautta vaikka kävis töissä ja olis väsynyt
Äiti ei tainnut tajuta ajoissa kuinka heikosti voin. Pärjäsin kuitenkin koulussa ja päällepäin kaikki näytti hyvin. Kävin kaverien kaa ulkona ja harrastin ratsastusta. Ennenkuin fyysisiä oireita tuli siis. Sitä ennen vaikka voinkin huonosti mulla ei päällepäin ollut vielä liikaa näkyviä oireita. Anoreksia on siitä salakavala, että se etenee hitaasti.
Eipä sitä ajoissa huomannut kukaan muukaan. Kaikki ehkä ajatteli mulla vaan olevan rankka teiki-ikä kun avioero vanhemmilla takana ja muuta. En ikinä ollut poissa koulusta ja olin aina melkein 10 tyttö ennenkuin anoreksia iski kunnolla. Mun ois varmana pitäny olla poissa koulusta tai muuta näkyvää. Sen sijaan kärsin enemmän sisäistä tuskaa mikä ei näkynyt ulospäin tarpeeksi näkyvästi
Mitä sun äiti tajuaa. Kun lapsi sanoo ettei voi hyvin niin vittu millanen vanhempi ja äiti ei tajua kun oma lapsi sanoo voivans huonosti. Jos mun lapsi sanoisi että mulla on paha olo niin vittu kyllä mua kinnosttais mistä se johtuu ja miten voin auttaa. Eikö sun äiti välittänyt kun sä kerroit miltä susta tuntuu. Kai sun äiti tajuaa jos sä sanot että että sä et voi henkisesti hyvin. ja sun äiti ei tajua edes mitä se tarkoittaa. Aikuinen ihminen. Se että saa kokeista kymppejä ja käy koulussa tarkoita sitä että sä voit henkisesti hyvin. Sun äiti siis väittää sun valehtelvan kun sä kerroit sun psyykkisestä pahasta olosa.Millanen äiti tekee noin. Alkaa syyttää lapseaa valehtelusta ja ei voi hyväksyä että oma kympin tyyttö voi henkisesti huonosti.
Kukaan ei huomannut jos sulta kysytään miten sä voit niin kaikkik sanoo että sä valehtelet. Onko nää sun elämässä olleet ihmiset eläneet jossainn tynnyrissä 2010 luvulla?
Luuletko että psyykkinen paha olo näkyy päälle päin . joo sitten jos ei jaksa huolehtia itsestään. Onko siun äiti noin sivistymätön ? En voi ymmärtää. Teistä kympin oppilaat ei voi voida huonosti . Te ootte kyllä äitisi kanssa yhtä sivistymättömiä.
Onko sun äiti samanlainen . Näyttää ulospäin että voi hyvin vaikka ei oikeesti voi. Elätte jotain hemmetin kulissielämää molemmat
Eikö sinulle eikä äidille ole muka tullut koskaan vastaan mediassa ja netissä kun puhutaan että kympin oppilaat voi voida huonosti. ja sulle tulee yllätyksenä se. et sä seuraa mitä yhteiskunnassa tapahtuu. äitisikään ei seuraa. Teillä on joku täydellisyyden tavoittelu tärkeintä ja elää jotain kulissielämää. Tälläsen käsityksen mä saan susta ja sun äidistä. Äiti ei halua myöntää että omalla kympin tytöllä olis mt-häiriö.
sanoko sunn äiti sulle koskaan kun olit osastolla että haluan että tulet kotiin. kuka äiti haluaa olla erossa omasta lapsesta ja vielä 6 vuotta. millanen äiti tekee tollasta.
No mun äiti sai mut kun oli 18v eli se ei ollut itekkään tossa vaiheessa kovin vanha. Niin ja me puhutaan Pohjois-Suomesta. Ehkä kulttuuri on täällä ollut eri? En tiedä, niin vain kävi.
Kukaan ei tajunnut pahan olon laajuutta, ehkä mä en osannut aikoinaan selittää ja kuvailla omia tunteitani. Vaikea sanoa. Olin kuitenkin teini-ikänen mimmi ja osa mun pahasta olosta oli helppo panna sen piikkiin. Ei ne koulussakaan tajunnu. Ehkä poikien pahaa oloa on helpompi nähdä kuin tyttöjen? Ainakin pojat tuppas olemaan väkivaltasempia. Noh se on onneksi mennyttä. Paskoja muistoja mutta tärkeintä on, että nyt pääsen eteenpäin. Tää mun harjottelu päiväkodissa on tosi kiva askel.
Niin olet ollut toivottu lapsi. 18 vuotia kyllä tietää millä tavalla tullaan raskaaksi. Ai pohjois-suomessa ei ole oltu tietoisia miten nainen voi tulla raskaaksi. Meinaatko että pohjois-suomessa on syntyvyys korkeinta kun ei käyteä ehkäisyä.
Jos sä et osaa eded sanoa sun läheiselle miten sä voit niin miten vitussa sä olisit terapiassa osannut. Meinaatko että kun terapaeutti olis kysynyt miten sä voit niin sitten olisit osannut kertoa.
Sä oot synytynyt 2000 luvun puolessa välissä ja pohjois-suomessa ei ole ollut internettiä, ei telkkaa, ei lehhtiä ei mitään tiedotusvälinettä. Näinkö on
sun äiti on ollut 18 v kun on saanut sut ja on ollut kolmekymppinen kun olet olllut teini. Kun olet ollut teini niin äitisi on ollut jo kolmekymppinen. Meinaatko että kolmekymppinen ei seuraa uutisia ei seuraa tiedotusvälineitä ja kaikki tulee hänelle yllätyksenä.
Mikä kulttuuri . Seksikulttuuri? Kuule kyllä etelässä kympin oppilaat voi voida pahoin. Sä oot kympin oppilas mutta helvetin sivistymätön. Sä syytät kun et saanut sulle luvattua terapiaa kun ite osaa edes äidille sanoa miltä susta tuntuu. Sä taidat olla aika vaativa persoona.
Sä et taida syödä siellä päiväkodissa vai lasketko sielläkin kaloreita kun kerroit että lasket syömäsi kalorit.
Miten sun äidin ikä liittyy tähän. Oletko joku vahinkolapsi . Sun äiti varmasti tietää että on vastuussa susta mutta eipä kauheesti välitä jos laittaa lapsen psykiatrian osastolla ja vielä niin pitkäksi aikaa kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Ohan äidillä kivempaa kotona kun ei ole lasta pyörimässä nurkissa
Niin, lasken kaloreita vielä. Se on niitä asioita minkä irti pääsemisessä menee aikaa, ehkä jopa vuosia. Syön ihan hyvin. Pystyn jopa olemaan esimerkkinä lapsille ja syömään niiden kanssa mikä on tosi mahtavaa :) Mun terapeutti ollu tosi hyvä auttamaan, luojan kiitos saan nykyään kelan tukea siihen
Sä väistelet kun mä kysyin sun äidistä. Hän sai sinut 18 vuotiaana eli on ollut miehensä kanssa yhdessä jo ennen sitä. ja jos olet ollut toivottu lapsi niin ovat alkaneet jo aikasemmis suunnittelee perheenlisäystä. Jos kerta halutaan lapsia niin pitäis tajuat että sä oot vatsuussa heistä seuraavat 18 vuotta.
Mä kysyin sulta että halusiko sun äiti sua koskaan kotiin kun olit osastolla ja kyselikö hän sinun vointia kun olit osastolla.
Ei sun suurin ongelma ole ollut se ettet saanut sulle luavttua terapiaa vaan se ettei sun äiti välittänyt susta.
Maaseutu nyt vähän on sellaista omanlaista. Etenkin vanhemmalla sukupolvella. Niin, sä et oo ikinä vissiin ite nuorena voinut pahoin etkä selkeästi ymmärrä. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, tunteista voi olla vaikea puhua jos ei tiedä mitä tuntee. Puhuin kyllä sen mitä tunsin, mutta kukaan ei tajunnut koko totuutta. Ei siinä, se kuuluu trauma juttuihin. Jotkut asiat pitää ite kokea, että ymmärtää
Niin, jos hoitosuunnitelmassa luvataan terapiaa ja siitä sovittu mun vanhempien kanssa niin mulla lienee oikeus olla pettynyt kun tämä ei toteutunut? Toki niiden mielestä se hoitaja kai sitten vastasi sitä... Ollaan muuten tehty iskän kanssa tästä valitus ja voitettukkin. Hoitovirhe, oli tossa muutakin toki. Vaikka tästä on mustaa valkoisella ei se muuta sitä, että se on tapahtunut. Valitettavasti byrokratia on hidasta....
Noh, menneisuus onmitä on, sitä ei saa muutettua. Tärkeintä on, nyt katse tulevaisuuteen :)
No mun vanhemmat seurusteli 15v asti eikä ne todellakaan miettinyt lasten saantia. Olin vähän yllätys. Avioero sotki asioita. En tiedä, en oo kysyny mitä ne mietti. Teinijuttuja kaiketi :D
Niin, olin osastolla pakosta. Tai no menin vapaaehtosesti, ekahan multa etittiin fyysistä syytä ja se muuttui anoreksiaksi ja siitä sitten osastolle jouduin...Puolipakko aluksi. Se muuttui aika pia pakoksi. EI sillä, karkasinhan mä sieltä nuorempana useampaankin otteeseen. Se nyt tuskin auttoi asiaa, mut kukapa siellä haluisi vapaaehtoisesti olla. Todellisuus on muuta kuin mitä luvattiin ja puhuttiin
Kyllä mun äiti kävi mua tapaamassa ja soitin sille aina. Vaikka mua oltais kuin haluttu kotiin niin sieltä ei pääse pois ilman lääkärin lupaa. Tosin oon läheisempi iskän kanssa, sen kanssa juttelin joka päivä. Harmi vaan se asuu ja asui toisella puolella Suomea
Siis täh. Vanhemmalla sukupolvella, Pidätsä 18 vuotiasta vanhana? Olisitko osannut terapiassa sitten puhua jos et kerta tiedä mitä tuntee. Onko sulla vaikea vastata kun kysyin sanoiko sun äiti sulle koskaan kun olit osastolla että haluaa että tulet kotiin ja pitikö sinuun yhteyttä kun olit osastolla? Onko sulla jotain vaikeuksia ymmärtää yksinkertaisia kysymyksiä. Etkö sä ikinä ajatellut miksi sun äiti ei halua omaa teini-ikäsitä tyttöään kotiin. Kuka äiti haluaa olla lapsestaan erossa. Musta tuntuu että sä oot vihainen sun äidille ja siitäö ettei hän halunnut sua kotiin . omaa lastansa.
Eli vahinkolapsi ns. Eli sun äiti oli tyytyväinenb kun pääsi susta eroon kun jouduit osastolle. ai ihan karkasit useamman kerran eli rikoit sääntöjä . Minä minä minä. Ensi valitat sitä kun kaikki johtuu kun et saa huomiota. Ei kuule ole ihme jos olet ollutns . vahinkolapsi. . Siellä oulussa ei varmaan saa tehdä aborttia?
Sun vanhemmat aloitti seurustelee 15 v. ja he eivät ole koskaan kuulleet miten nainen voi tulla raskaaksi? Mitä he tekivät jos kerta raskaus tuli yllätyksenä ja vielä niin ettei sun äitisi huomannut sitä?
Sori, vastaan kännykällä eikä tää näytä kaikkea :) menee hetki vastatakkin
Koulun opettajat ja muu henkilökunta oli mun aikana +40v. En tarkkoja ikiä tiedä, mutta keski-ikäsia suurin osa. Siinä on jo huomattava ero ja eri sukupolvi. Puhumattakaan mun isovanhemmista...
Mähän vastasin jo, me juteltiin äidin kanssa ja se kävi mua tapaamassa. Ihan kuten iskäkin. Kummatkin halus mut ulos luonnollisesti. Iskä vaan nyt ehkä aktiivisempi tässä asiassa kuin äiti. Äiti oli aina vähän sellainen passiivinen, se luotti ehkä enemmän hoitohenkilökuntaan ja niiden puheisiin kuin iskä. Tosin äidin ansiosta mua ei siirretty minnekkään vaikka ne siitä puhui. Kellokoskeen ne halus mut Oulusta, äiti sanoi aina ei. Äiti kyllä toisaalta mokas kun ei ajoissa huomannut.
No niiden aikana ei ehkäisy tainnut olla koulussa kovin opetettu aihe. Ei munkaan aikana kuin ehkä yksi oppitunti. Seksuaalikasvatus oli aika.. Olematon. Joo vahinkoraskaus, toki ne meni neuvolaan yms ja raskaustestit. Ei ne odottanu raskautta ja se tuli yllätyksenä. Äiti oli varmaan 2 kuukaudella jo raskaana. Sillä oli aina epäsäännöllinen kierto niin se ei... Mitenkään outoa ollut. Ei ne aborttia halunnu, abortti ei ollut edes vaihtoehto. Ja niin, en oo Oulusta kotoisin, synnyin muualla. Pienempi paikkakunta :)
Kummatkaan ei vaan nyt välttämättä ollut valmiita vanhemmuuteen. Ehkä siksi avioero tulikin. En tiedä. Eikä kukaan oikein siihen opettanutkaan.
Miksi sua ei päästetty osastolta vaikka söit,olit normaalipainoinen ja äitisi ja isäsi varmasti sanoi että huolehtii että sinä syöt kotona . Ja silti sua ei päästetty pois.
Sähän olit jo psykiatrisella osastolla niin miksi sut olis pitänyt siirtää. Kyllä kait se kerrottiin teille
En valita vaan kerroin taustoista. Et selkeästi tiedä traumoista tai syömishäiriöstä ja miten ne vaikuttaa :)
Joo tottakai karkasin, paska paikka. Kuka siellä vapaaehtoisesti haluis olla? Karkasin pari kertaa ekan vuoden aikana kunnes alistuin kohtalooni. 13v ei kovin pitkälle pääse kuitenkaan.
ne halus sut kotiin vaikka heillä ei ollut aikaa sulle. Sen takia että olisit ollut taas yksin kotona.
Sun vanhemmat otti susta vastuun vähän liian myöhään . se vastuunottaminen alkaa jo silloin kun sä olet syntynyt. se vastuu otetaan silloin ei sitten kun lapsi on teini.
Koska ne pelkäs etten syö. Mikä oli totta, olin normaalipainoinen ruumillisesti koska ne syötti pakolla. Ne ei ikinä vaan korjannu anoreksiaa. Eli oli liian iso riski etten syö ja joudun takaisin. Olin sellaisessa syön, en syö kierteessä.
Byrokratiaa, ne halus tilaa ja koko HUSin olevan parempi. Äiti vaan koki Kellokosken olevan maineeltaan niin paska ettei haluttu mua sinne
Ei herran jestas. Jos päättelen niin sun vanhemmat on nelikymppisiä. ja sä väität että he eivät ole koskaan kuulleet mitään kautta ehkäisystä. ihan oikeesti . jos on syntynyt 80-luvulla niin miten helvetissä on voinut 90 -luvulla olla tietämättömiä ehkäisystä. Kondomia yms on keksitty paljon aikasemmin kuin 90 luvulla. Maaseudulla asuminen ei selitä sitä ettei 90-luvulla tiedetä miten tullaan raskaasksi ja ehkäisykeinoista. Sun molemmat vanhemmat ovat eläneet 90-luvuklla tynnyrissä, Miten he ovat pärjänneet kun ei kerta tietoa ole saatu mistään. Ei ole edes radiota tuvassa
Eikö sun vanhemmat oikeesti tiedä miten tullaan raskaaksi. Jos eivät halunneet sua niin olis voineet antaa adobtioon jos ei ole aikaa huolehtia lapsestaan jos töissä pitää käydä.
No ne oli nuoria itekkin. Ja avioero ja muutto nuorempana äidin työnperässä ei auttanut asiaa. Olisin itseasiassa halunnut jossain vaiheessa iskälle, siinä kohtaa vain... Äidillä oli huoltajuus jo. Se avioero ja oikeuskäsittelyt on se mistä ongelmat alko.
Tän takia iskällä ei ollu enään varsinaisesti sananvaltaa suoraan enään. Äidillä oli. Iskä tosin osas hoitovirheen haastaa, olin tosin sillon jo 16v ja koko prosessi meni... Pari vuotta
Asun nykyään äidin lähellä, helsingissä. Mulla on pikkisisko nykyään ja haluun olla sen tukena ettei sille käy niinkuin mulle
Niin koska sä et syönyt .sen takia jouduit sinne.
niin jos olis vanhempi kotonan niin hän kyllä katsois että lapsi syö. Eli ihan oikein että pitivät osastolla.
Nelikymppisiä joo. Älä multa kysy, mä en tiedä mitä ne oppi koulussa sillon :D Kaikkihan tietää miten raskaaksi tullaan, ne ei vaan ehkä ottanut riskiä tosissaan? En oikeesti tiedä, en oo ikinä kysyny. Ehkei ne koulussa kuunnellu ja keskitty toisiinsa? Oikeesti ei munkaan aikana koulussa ehkäisystä puhuttu kuin yhellä oppitunnilla. Kondomi kurkun päälle kerran ja siinä about valistus.
Niin no, selkeesti ne halus kun aborttia ei tehty. Ehkä ne ei tajunnu kuinka aikaavievää se on? Äiti kuitenkin opiskeli samaan aikaan kun olin ihan pieni ja iskä kanssa ja sitten ennen avioeroa ja sen jälken äiti oli koko ajan töissä. iskä taas ajan kanssa muutti muualle
Ymmärränkö että sinä sait lapsena kuitenkin huomiota ja kaikki alkoi kun tuli avioero.
Oisivat voineen kanssa hoitaa. Kuten sanoin, anoreksia on mulla vain oire. Ei pääsyy. kukaan ei ikinä hoitanut tai ettinyt juurisyytä
Mikset sä syönyt kotona kun sun vanhemmat kuitenkin rakasti sua. sanoko ne sulle koskaan etteä heidän ero ei ole sun vika tai heidän ongelmat ei johdu susta. Kuitenkin eletty 2000 lukua eikä mitään keski-aikaa
Joo mutta eivätkö he oikeesti tiennyt miten nainen voi tulla raskaaksi?
ihan varmasti 17-vuotias tietää miten lapsia tehdään .Mikä ehkäisy heillä petti?
Avioero, äidin töiden perässä muuttaminen ja sitten pettäminen. Äidin uus kumppani petti ja... iskällä oli uus liitto+oikeuskäsittely. Aikalailla tossa ne juurisyyt.
Mun syömishäiriö alkoi 13v. Ero ja muut oli 6v. Aikalailla mun elämä avioeron jälkeen meni.... Sekalaiseksi sopaks ja muutin äidin kanssa sinne tänne. Oulu oli se missä oltiin pisimpään. Mun vanhemmat vihaa vieläkin toisiaan. Ehkä siinä yksi syy... Vuoroviikko iskälllä ei toiminu kun äiti muutti ja Äidille tuli huoltajuus kun olin 11 tai 12.
Älä multa kysy :D Mä en oo todellakaan kysynyt mun vanhemmilta tätä. Tiedän vaan et ne seurusteli ja 18v äiti sai mut. Ja eros kun olin 6v
Eli se avioero tuli siis kun olit pieni. Miten sä voit olla harjoittelussa päiväkodissa. Mä kysyin saitko huomiota kun olit pikkulapsi. pitääkä sulle vääntää kaikki rautalangasta
onko sulla jotain vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä. Mä kysyin sanoko sun vanhemmat sulle ikinä ettei heidän ero ja ongelmat johdu susta. etkö ymmärrä lukemaasi
No mitä ne teki kun sun äiti tuli raskaaksi?
Noh, pääsin yhen ohjelman kautta harjotteluun. Työelämään tutustumista, Ja nyt alotin koulunkin. Saan tutkinnon tätä kautta tehtyä eli ammatin :) Sit seuraava vaihe yliopisto tai AMK. En vielä tiedä kumpaa haluan, psykiatriksi haluisin mut toisaalta sit tykkään päiväkodissa olla
Niin, no mä en tiedä. En muista. Lapsuudesta ainut muisto on aikalailla avioero. Ja siitä seuranneet vaiheet. En muista sitä aikaisempia oikeastaan kuin jotain pieniä pätkiä. Synttärijuhlat, lintsille meno ja sellasta.
Alkoivat seurustelee 15 vuotiaana ja 17 v sitten ekan kerran seksiä koska eivät tienneet että nainen voi tulla raskaaksi yhdynnässä
Kuten sanoin, kirjotan kännyllä eikä se päivitä. En siis välttämättä huomaa kaikkea :)
Ja en muista. Muistan vaan kaikki riidat ja oikeuskäsittelyt ja viranomaiset... Jos ne sano niin... Kuitenkin mun elämä meni ihan sekaisin.
Neuvola ja sittenhän mä synnyin. Muutettiin isompaan asuntoon ainakin. Ei ne kai mitään kummempia tehny.
En tiedä oliko ekan kerran vai en. En ole kysynyt eikä kiinnostakkaan. Ton ikäset nyt ei välttämättä kovin viisaita aina ole. Ehkä ne oli humalassakin. En oikeasti tiedä. Kaikki kyll tiedää miten raskaaksi tulee, siitä huolimatta monet miehet ei käytä kondomia kun se vie fiilikset. Joten toi sama pätee hiton moneen muuhun nykyäänkin. Vai mites se Halla-Ahonkin lapsi?
Eikö sun vanhemmat oikeesti olleet 90-luvulla kuulleet esim kondomista. Koulu ja koulu. ehkäisystä puhutaan muuallakin . Niin jos ei tehä aborttia niin pidetään lapsi ja huolehditaan siitä tai annetaan esim adobtiioon,lastenkotiin. Jos sun vanhemmat ei olleet valmiita niin taasko ei ollut tietoa vaihtoehdoista. Ei se maalla asuminen selitä sitä ettei tiedetä miten lapsi saa alkunsa. Jos ottaa riskin ilman ehkäisyä niin miten helvetissä se raskaus on yllätys kun se riski on otettu.
miksi sitten pitää hankkia lapsia jos suunnitelmissa on opiskelu ja työ,
niin ja miksi et voinut sitten mennä terapiaan ennen kuin jouduit osastolle?
nom kysytään sitten tuntisko olevasi rakatettu kun oli synttärit ja lintsi. Oots ä terapiassa samanlainen et osaa vastata suoraan kysymykseen vaan pitää kierrellä ja kaarella. Onko sulla vaikeuksia sanoa kyllä tai ei
joo mä tiedän sun urahaaveet. antaa olla sä väistelet suoria kysymyksiä niin antaa olla
En tarkoituksella. Se vaan on mitä oon aina tehnyt. Kuuluu traumajuttuihin. Ja miksi en ollut aikaisemmin terapiassa ennen osastoa? Koska sinne ei kävellä. Kukaan ei tajunnut mun pahonvoinnin tasoa etenkään ne jotka päättää tosta. Kuraattorin mielestä mulla oli vaan rankkaa, mut pärjäsin koulusa niin ei hätää.
Enkä osaa kaikkiin vastata. Seksielämästä vielä vähemmän, en ole ikinä sitä itse harrastanut niin en tiedä. Tiedän kyllä miten lapsia syntyy ja olettetavasti kaikki muutkin, silti monet ei käytä kondomia. Joten loogisesti ajattelen jos aikuiset ei käytä niin vielä vähemmän teinit.
Mitä lapsuuteen tulee, kai ihan onnellista. Ainakin ennen avioeroa ne on kivoja muistoja. Sen jälkeen kaikki menee sellaiseksi ikäväksi sumuksi
Niin se että aloit osastolla valehtelee ja huijaamaan niin sekin johtui traumasta. Niin ja sun äidille tuli raskaus yllätyksenä koska eivät olleet käyttäneet ehkäisyä. ajatellaan enhän minä voi tulla raskaaksi. ja sitten kun tullaan niin se on muka yllätys. kun se riski on tiedetty. jos 90 luvulla ajattelee ettei voi tulla raskaaksi niin onko valmis kantaa vastuun lapsesta. Miksi sun äiti ajatteli ettei voi tulla raskaaksi 17 vuotiaan. On ihan eri asia ajatella noin kun olen lähellä vaihdevuosiikää
mä en edelleenkää huomaa että vastaat kun kysyn sanoiko sun vanhemmat koskaan rakastavansa sua. Kyllä tai ei. miten sä pärjäät lasten kaa päiväkodissa jos sä et osaa sanoa kyllä tai ei jos lapsi kysyy sulta jotain niin sä alat selittee ihan muuta
Halusin pois osastolta. Se oli vähänkuin vankila missä oli paha olla. Luonnollinen reaktio. Ei ehkä se viisain, mutta kuka siellä haluaa vapaaehtoisesti olla? Tuskin kovin monikaan. Kaipasin vapautta. Sitä kun sai vain olla. Vihasin koko paikkaa.
Kuten sanoin mä en tiedä miksi näin kävi. Noin vaan kävi. En tiedä mitä ne ajatteli, tai ei ajatellut ja olosuhteita. Tiedän vaan et äiti oli 18v. Ite jätän seksin avioliittoon. Kun sen aika tulee jos tulee.
On ne sanonut. En vaan muista oliko ennen avioeroa vai ei. Sen jälkeen kyllä.
Joo no lapset on helppoja ne kysyy aika viattomia kysymyksiä ja niiden kanssa helppo olla. Mä autan pukee niitä ja tarjoan ruokaa ja sellasta. Ja osallistun retkille. Ne vissiin tykkää musta jopa. :) Niiden kanssa on paljon helpompaa tulla toimeen kuin aikuisten
Joo tiedetään. No miksi sä et voinut sitten käyttäytyä niin että olisit päässyt pois. Traumoista osataan puhua mutta käyttäytyä ei osata. Vittuillaan hoitajille,karataan osastolta .
Onko sulla vaikeuksia vastata kun mä oon kysynyt miljoona kertaa sanoiko sun vanhemmat koskaan rakastavansa sua. onko liian vaikea kysymys ymmärtää
No mistä sulle on tullut trauma kun sua ollaan rakastettu?
Kyllä minä tiedän mitä päiväkodissa tehdään. Joo voit paremmin ja hyvin kuhan sun ei tarvitse aikuisten kanssa olla tekemisissä. Sä taidat olla vieläkin teini-ikäisen tasolla
Johan mä sanoin. Avioero, oikeuskäsittelyt, muuttaminen koko ajan äidin töiden perässä. Pelkkä rakkaus ei aina riitä. Mä vaan koin itteni hylätyksi vaikkei näin oikeasti ole. Ja kun äiti oli aina töissä niin se lisäsi tätä tunnetta. Tähän tulemaan me ollaan terapiassa tultu. Muuta en voi vastata.
Niin halusin osastolta pois. Turhauduin koko paskaan ja purin hoitajiin jotka oli aika epäempaattisia. Kokeileppa mennä ite vankilaan ja sano sitten kuin helposti pääset pois ja turhauttaako olo siellä vai ei.
Joo jälkiviisana en toiminut maailman fiksuiten. Myönnetään. Toimisin eri tavalla nyt. Silloin ne tuntui parhaalta ratkaisulta, etenkin kun vihasin hoitajia ja kyttäämistä ja vankeutta siellä. Noh laiha lohtu on se hoitovirhe tuomio. Siinä kunnon keskisormi niille
Riippuu aikuisista. Osa on tosi kivoja, osan kanssa en tuu toimeen. Päiväkodissa on just sopiva ympäristö mulle :) Oon terapiassa ja kehityn koko ajan, otan vähän muita jälkijunassa kiinni. Kuuluu terapeutin mukaan asiaan. Edistyn kuitenkin ja saan jatkaa tätä osa-aikasena palkan kanssa joulun jälkeen.
Miten sä meinasit pärjät kun meet sinne lääkikseen. ja töissä valitset sitten potilaat joista tykkäät ja sitten ne joista et tykkää. Sanot sori mä hoida sua koska mä en tykkää susta
Miten sä sitten teet kun psykiatrina tapaat vaikeita ihmisiä. Jos sä nytkään kestä vaikeita aikuisia niin töissäkö sitten on eri asia.
No miksi sä et voinut sitten noudattaa sen osaston sääntöjä. Kun sä huomasit ettet saa terapiaa niin miksi et syönyt ja kun olisit päässyt pois niin hakenut sitä terapiaa muualta.
Eiköhän sitä psykoterapiaa ole muuallakin oulussa kuin siellä psykiatrian osastolla.
Tuota noin. Terapeutti pitää mahdollisena, että pärjään siihen mennessä hyvin. Kuitenkin monta vuotta vielä tähän. Varasuunnitelma on sitten jatkaa lasten kanssa. Ekahan lääkikseen pitää päästä mikä ei oo läpihuutojuttu eli senkin takia hyvä olla varasuunnitelma.
Lapset tai lääkis. Tai sit meen AMK jonkun tutkinnon vetääi. Se pitää oikeesti miettiä kunnolla, tiedostan ongelman ja olis perseestä päästä lääkikseen eikä pärjätä ammattissa.
Töissä on se etu, että mulla on se rooli... Nythän vaikeimmat aikuiset on niitä vanhempia, joiden kanssa pärjään roolin kautta. Toisaalta asiat ei oo kummempia kuin kuravaatteet yms...
Olisko sun äidin pitänyt olla sun kaa kotona? sullahan oli harrastuksia .Mä kysyin sulta aikasemmin sanoko sun vanhemmat sulle ikinä ettei heidän eronsa ja ongelmat ole sun syytä. Yksin kertainen kysymys. eikö sun terapeutti ole kysynyt sulta tota kysymystä ikinä.
Jos sitä saa. Jonkunhan sen pitää antaa
No eikö oulussa ollut sitten mitään paikkaa mistä saa psykoterapiaa?
Eli sä vedät erilaista roolia mitä sä olet hoitajilla nähnyt.
Äidin olis pitäny olla enemmän kotona. Tosin vuokra ja muut pitää maksaa mikä on sitten oma juttunsa. Äidillä oli kaks työtä tohon aikaan.Rastastus oli vähän kallis harrastus.. On ne mulle sanonut joo. En muista sanoiko lapsena vai ei. Aikuisena kuitenkin on kun ollaan yhdessä käyty läpi mun terapian jälkeen näitä. Aikalailla muistan lähinnä riidat, oikeusjutut ja muut ei kivat avioeron jälkeen ja aikohin eli sanoiko ne tuolloin? En osaa vastata.
Ollaan käyty läpi, tunteet ei vaan aina oo loogisia. Mun vanhemmat ollu mukana terapiassa itseasiassa. Ollaan käyty paljonkin asioita ja myös anoreksiaa. Tää on ollu just sitä mitä tarttin. Tosin tää terapeutti on myös taitava
No mites mä sinne osastolta meen ite? Aikalailla olin niiden armoilla ton suhteen. Senpä takia ne sai hoitovirheestäkin tuomion
Mitä sä olist halunnut tehdä kotona äidin kaa. Millä sun äiti olis maksanut laskut jos hän olis ollut sun kaa kotona ja sun harrastuksen? luuletko että raha kasvaa puussa.
Saako kysyä miksi sun vanhemmat osallistuu sun elämään aikuisena eikä silloin sinä olet ollut lapsi. Nytkö on vanhemmilla aikaa. Eivätkö he käy töissä?
No, joo. Matkin niitä. Ne myös tukee ja opastaa mua. Eli opin tässä samalla koko ajan. Vaikeiden ihmisten kanssa ei pidä antaa periksi. Mä oon vähän liian myötäilevä vielä. Tää on arvokasta kokemusta ja askel kohti työelämää.
Ajan kanssa tää tulee luontasesti toivonmukaan. Terapia kestää monta vuotta eli aika monta jos ja kun on vielä edessä mitä ei voi sanoa varmaksi. Mietin kyllä jo etukäteen varasuunnitelmia. Jos nää ei onnistu niin onha noita muitakin ammatteja. Varmasti joku mulle löytyy :)
Eli säkin tuut nauraa potialaille jotka on osastolla. jos kerta matkit niitä hoitajia joita ite oot nähnyt.
Ihan oikeesti. Sä haukut osaston ja sitten ite haluat olla samanlainen hoitaja/lääkäri jonka sinä olet kohdannut. Oot sä tosissas
Päiväkodin hoitajat on vähän eri asia kuin osastolla olevat. Opsikelen vielä työelämätaitoja. Luonnollisesti kehityn ja omaksun ja tiedän mitä ei tehdä ja mitä tehdä vaikeiden kanssa. Matkin tällä hetkellä päiväkodin hoitajia, täällä ei naureta. Eri ympäristö. Sori puhuin koko ajan näistä. Osastonhoitajia en matki, brrr. En todellakaan.
Luonnollisesti jos pääsen sinne töihin en ole samanlainen kuin mitä kohtasin. Päinvastoin, järjestelmää voi korjata vain sisältäpäin.
No kysyit halusisnko äidin enemmän olevan kotona ja vastasin. Tiedän ettei se oo realistista tai olis ollu. Ehkä vuorotyön sijaan 8-16 työ olis ollu kivempi. Sillä oli nii epäsäännölliset ja oudot työajat aina.
Avioero sotki asioita. Nyt ne tulee jopa toimeen keskenään. Saan ne jopa samaan huoneeseen terapeutin kanssa. En tiiä ajasta, eri työt nykyään. Kummallakin on 8-16 työ nykyään eikä töitä viikonloppuisin, iltaisin jne. Urakehitys siis. iskä on Joensuun kaupungilla töissä ja äiti sosiaaliohjaajana
Me puhuttiin lääkiksestä ja psykiatriasta .
sä kirjoitit
Tuota noin. Terapeutti pitää mahdollisena, että pärjään siihen mennessä hyvin. Kuitenkin monta vuotta vielä tähän. Varasuunnitelma on sitten jatkaa lasten kanssa. Ekahan lääkikseen pitää päästä mikä ei oo läpihuutojuttu eli senkin takia hyvä olla varasuunnitelma.
Lapset tai lääkis. Tai sit meen AMK jonkun tutkinnon vetääi. Se pitää oikeesti miettiä kunnolla, tiedostan ongelman ja olis perseestä päästä lääkikseen eikä pärjätä ammattissa.
Töissä on se etu, että mulla on se rooli... Nythän vaikeimmat aikuiset on niitä vanhempia, joiden kanssa pärjään roolin kautta. Toisaalta asiat ei oo kummempia kuin kuravaatteet yms...
ja mä kysyin Eli sä vedät erilaista roolia mitä sä olet hoitajilla nähnyt.
Sä oot puhut siitä että haluut psykiatriksi ja sitten sä tarkotatkin päiväkotia .
mulla meni ohi mitä sä olist halunnut tehdä äidin kaa kotona kun olit 13 vuotias. Sä kävit koulua niin missä sun kaikki koulukaverit oli sun elämässä. Et sä kaveeraa sun koulukavereittan kaa koulun jälkeen?
Ihan oikeesti silloin kun on vuorotyö niin se työaika on muutakin kuin klo 8-16.
Kaikki pitää tehdä sun pillin mukaan? Oot sä joku johtaja joka päättää milloin töihin mennään. Sinä et päätä työaikoja . sä oot ollut 13 vuotias ja sä luulet että yhteiskunnassa toimitaan kuten sinä haluat. Sä oot minä minä minä..sun vanhempien ero ei liity mitenkään työlainsäädäntöön.
Sulla ei ollut koulukavereita . ratsastuksessakaan ei ollut muita ihmisiä.
sinä et päätä sun vanhempien työaikoja. 13 vuotias . ei pärjää yksin kotona . Voitko vastata mitä sinä olisit halunnut tehdä äidin kanssa kotona kun olit teini? Yksinkertainen kysymys. Trauma sitä ja tätä .
Olisin äidin halunnu olla läsnä enemmän Vuorotyö ja toinen työ niin äiti ei ollut oikein mun elämässä. Ja joo me muutettiin ennen Oulua niin mulla ei ollut oikein kavereita. Ei kunnon kavereita. Rastastuksessakin oli kivoja ihmisiä, ei vaan kunnon kavereita.
Tiedän etten päätä, en niin väittänytkään. Sä et selkeästi ymmärrä traumoista mitään. Mä nyt vaan koin itteni hylätyksi ja tossa yksi syy. Jos olisin saanu ite päättää en olis traumatisoiutunut. Multa ei kukaan kysynyt.
Mut joo sä et ymmärrä etkä halua. Ei siinä mitään. Jotkut ei ymmärrä ikinä. Hyvää jatkoa sulle :)
No mitä te teitte kun äiti ei ollut töissä. ei kait sun äiti koko päivää ollut vaan töissä? Sä sanoit että sulle on sanottu että sun vanhemmat rakastaa sua. Oliko sun äiti niin väsynyt ettei häntä kiinostanut sun hyvinvointi. Sä puhut että halusit että äiti on läsnä ja sitten täällä puhut ettet osaa puhua hänelle. Mitä läsnäoloa sä haluut kun sä et osaa puhua sille. Halusit että se leikkii sun kannsa kun olit teini-ikänen vai mitä sä halusit sun äidiltä teininä. Johan hän sanoo että rakastaa sua niin mitä sä olisit halunnut että äiti tekee.
Sulla on trauma että sun vanhemmat erosi ja riiteli. joo. tunnet itsesi hylätyksi koska äisti käy töissä jotta voi maksaa laskut ja sun harrastuksen. äiti sanoo rakastavansa sua ja sinä sanoit täällä ettet osaa puhua äidille. Jos sä et osaa puhua äidille niin miten hemmetissä se voi tietää mitä sun päässä liikkuu.
mikset sä sanonut sun äidille että haluut viettää sen kaa aikaa kun se on kotona. sinä et osannut puhua vaikka olit sen ikänen jo
olit kympin tyttö. vaatiko joku sua olee täydellinen vai mitä saavutit sillä että sait kymppejä kokeesta. mitä se antoi sun elämään.
Mä en ymmärrä näitä kympin tyttöjä,koska niille ei vähempi kelpaa. Pelkkää täydellisyyden tavoittelua . Mä en ymmärrä sitä mitä sä saavutat niillä kympeillä jos sä voit huonosti.
Joo mäkin olen nähnyt näitä kympin tyttöjä luokallani ja heille ei vähempi kelpaa. Heidän elämänsä on täydellisyyden tavoittelua ja pitää olla paras joka alueella. Kauhee näyttämisen halu ja päteminen.
Siinä on jo itsestään ongelma että haluaa olla kympin tyttö.
Eiks tää oo vähän sama juttu kun ura ihmisillä joilla ura tärkein?
sanoit että kaipasit sun äidin läsnäoloa. Pakko kysyä miten luulet että terapia olis auttanut siihen ettei sun äiti huomioi sua. Mitä sä luulet että että se terapia olis muuttanut mitään.Jos sun äiti ei huomioi sua ja ole läsnäoleva niin mikä olisi muuttunut terapiassa. Se että terapeutti sanoo että mikään ei ole sinun syytä yms ja äitisi olisi yhtä kiireinen ja väsynyt ollut. Sulla on varmaan vastaus antaa tähän että olisko sun äiti muuttunut jos olisit 13 vuotiaana mennyt terapiaan. Olisko sun olo parantunut vaikka olisit päässyt terapiaan kun sun äiti ei muutu. Miksi sun vanhemmat nyt on sun tukena kun olet aikuinen. Äläkä selitä sillä että äitillä oli eri työ.
Miksi 17 vuotiaan pitää hankkia lapsi jos äidillä ei ole rahaa eikä aikaa lapselle. Äitisi on varmasti kertonut miksi piti sut vaikka siihen ei näköjään ollut taloudellisesti varaa ja aikaa ei löytynyt. Mä uskon että sä oot vihainen sun äidille ja isälle koska sä et saanut humiota ja läsnäoloa ja purit sen osaston työntekijöihin. Sä ite tiesit että sun paha olo johtuu huomion ja läsnäolon puutteesta. Niin meinasitko että sun terapiassa käynti olis muuttanut sun äitiä. Miksi sun vanhenmat nyt käy sun kanssa yhdessä terapiassa. Miksette yhdessä käyneet kun olit lapsi?
Avioero. Sun äidin on velvollisuus huolehtia susta. Ei avioero ole mikä syy ettei lapsestaan pidä huolehtia . Kuka sulle on sanonut että vanhempien avioero tarkottaa ettei lapsesta tarvi huolehtia ja häntä ei tarvi huomioida. Kun lapsen on päättänyt pitää niin siitä pidetään myös huolta. Jos ei ole valmis äidiksi niin käyttää ehkäsyä.
hittoako sitten valittaa pahaa oloa jos ura on tärkein
argh. olist mennyt sinne psykoterapiaan ennen kuin jouduit sinne osastolle. Jos sä halusit terapiaan jo aikasemmin niin olisit hakenut terapiaan. elettiin kuitenkin 2010 lukua ja tietoa kyllä on jos jaksaa etsiä. Sun ongelma oli ettet saanut sun äidiltä huomiota ja varmasti olisit voinut alottaa esim psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisella kun sä et ole ikinä törmännyt kriisikeskukseen tai netissä toimiviin auttamistahoihin .
Ööh, puhut nyt eri henkilölle. Kuhan totesin ohimennen. Vastahan meillä kansanedustajakin teki itsemurhan ties mistä syystä.
Vastaan sulle nyt vielä kerran:
1. Ennen osastoa paha oli epämääräinen, hain apua koulusta-> En saanut kun kukaan ei tajunnut vakavuutta. En siis hakenut terapiaa kun sitä en vielä ennen osastolle joutumusta tiennyt tarvitsevani. Siinä vaiheessa kun asiat eteni, jouduin osastolle ennenkuin avohoidon byrokratia edes sai lähetteen kautta vastaanotto aikaa minnekkään
2. Et selkeästi tunne ja ymmärä traumoja ja miten ne ilmenee. Tässä nyt jotain josta ehkä opit: https://www.ristiriitainenrakkaus.fi/blog/hylatyksi-tulemisen-pelko ja https://www.terapeuttitalo.com/miksi-pelkaamme-tulla-hylatyiksi-syvasukellus-mielen-uumeniin/
3. Ehkäsystä kun puhut niin mites Halla-Aho? Ei sekään osannut ehkäsyä käyttää. Paremmissakin piireissä se kondomin käyttö unohtuu. Olin haluttu lapsi, äiti yritti parhaansa. Siskhän se oli töissä. Jos avioero ei olis ollu riitaisa 6v ja oikeudessa asti niin asiat olis ehkä menny toisin. Sitä mieltä terapeutti oli, avioero oli kaiken alku ja juuri. Se mistä traumat lähti kasvamaan. Oli vain kohtalon oikkua, että polku oli tällainen ja monta tapahtumaa johti tähän tulokseen.
4. Niin, jos mulle luvataan apua niin totta hitossa haluan sitä? Terapeutti olis varmaan osannut käsitellä mun kanssa asioita ja tehdä työtä. Olisin päässyt aikaisemmin ulos ja koulussa ajat sitten. Tässä kohtaa kukaan ei tietenkään tiedä vastausta. Ehkä eniten olen katkera siitä ettei edes mahdollisuutta tarjottu ja hoito epäonnistui. Hoitovirhettä ei Suomessa saa helposti, joten selkeästi muutkin samaa mieltä. Ainakin ne jotka mun tapausta tutki. Valitettavasti sillä ei ollut enään väliä, käsittelyt kestää liian kauan.
5. Ootko kuullu ikinä empatiasta? Toivottavasti sulla ei oo lapsia, oot aika hiton ilkeä ihminen. Sulla ei oo sitä empatiaa yhtään. Jos mietit millasia ne hoitajat oli joita vihasin.. Kato peiliin. Sä oot just sellanen kun ne
Ei mulla muuta, hyvät jatkot sulle. Enempää en aio vastaa, kerroin muille kokemuksiani ja ajattelin jos jotakuta kiinnostaa tai ne auttaa :) Mulla nyt kuitenkin omanlainen tarina mikä kertoo Suomen hoidosta ainakin yhen pienen osan.
ai kun halla-aho ei käytä ehkäsyä teininä niin muidenkaan ei tartte.
Mä en ymmärrä ettei 2010 luvulla ole kuultu mielenterveyden hoidosta ja tahoista joilta saa apua. Tynnyrissäkö olet asunut 2010 luvulla. Mielenterveyden auttamistahoista puhutaan telkassa,radiossa, lehdissä mutta sinulle kaikki tulee uutena . Et sä oikeesti kato telkkaa,kuuntele radiota, lue lehtiä, internettiä.
Mielenterveden auttamistahoja mainostetaan pitkin poikin ja sä et muka ole nähnyt niitä mainoksia missään.
vittu ite valehtelet ja näyttelet osastolla ja pidät itsäsi pyhimyksenä. mä en tajua miten 2010 luvulla ei ole muka nähnyt mainoksia mielesterveyden auttamistahoista. Olisit pitänyt silmät auki niin olisit nähnytkin jotain
nin ja onko sun äiti ikinä kuullut empatiasta. ei ole kuullut . ai sun äiti ei ollut ilkeä kun ei huomioinut sua.
paskaa jatkoa sulle
Imo, sivusta katsottuna sä oot aika kusipää :D :D :D
Nyt kyllä joku on katketa mt-potilas ite täällä
Mä kysyin sulta mikset sä sanonut sun äidille että haluat puhua hänen kanssaan ja äiti viettäis enemmän aikaa lapsensa kanssa. Osastolla kyllä osaat vittuilla ja aukoa päätä mutta äidille osaa puhua.
Ihmettelen myös sitä miten 90-luvulla 17 vuotias luulee ettei voi tulla raskaaksi kun on epäsäännölliset kuukautiset. ja ilman ehkäsiyä ei voi tulla raskaaksi. Mistä tollanen ajatusmaailam on ihmiselle 90-luvulla.
Kun äitisi tuli raskaaksi ja kuukautiset jäi pois niin ei käynyt mielessä tehdä raskaustestiä vaikka oli ilman ehkäsyä. jos sä pysty edes miettii seurauksia ehkäsiyn jäädessä pois niin voiko olettaa että osaa huolehtia lapsesta kun sä edes jaksa huolehtia ehkäisystä jos lapsen hankinta ei suunnitelmissa. Ajatellaan minulla on epäsäännölliset kuukautiset,minä en voi tulla raskaaksi. Pelkkää välinpitämättömyyttä.
Oot sä elänyt tynnyrissä. Sä oot syntynyt 2000 luvulla ja sä et ollut koskaan kuullut anoreksiasta. ja sulle tuli oma anoreksia yllätyksenä. Oot sä elänyt sun vanhempien ja varsinkin äidin kaa jossain keski-aikaisessa kellarissa.
Jos halla-ahosta puhutaan niin halla-ho luuli että se nainen käyttää ehkäsyä ja nainen oli tahallaan jättänyt ehkäsyn pois. ja toiseksi halla-aho oli 10 vuotta sitten 44 vuotias ja hän kyllä halusi huolehtia ehkäsystä.
Sä et voi verrata sun silloin 17 vuotiasta äitiä halla-ahoon. Sun äiti ja isä eivät halunneet kumpikaan käyttää ehkäisyä. molemmat tiesi ettei ole ehkäisyä.
halla-aholla oli ulkopuolinen suhde . sitä ei voi verrata sun vanhempien suhteeseen.
halla-aho liity mitenkään siihen ettei sun vanhemmat käyttänyt ehkäsyä. nainen huijasi halla-ahoa. Miten sä voit edes verrata sun vanhempien panemista halla-ahoon. sun äiti ja isä ei edes harkinneet ehkäisyä.
voin vaan ihmetellä missä hemmetin maakellarissa te olette eläneet
Sä kävit koulun tereveydenhoitajalla ja vaaálla ja olit helvetti alipainonen. Niin sanoko terveydenhoitaja että olet ihan normaalipainoine. Näin sun koulussa toimitaan. ettei terveydenhoitaja edes tajua alipainosta syömishäiriötä.
joo pissaa koko pää täynnä ja ripulipaskaa myös pää täynnä minulla
oot sä lukenut edes miten toi halla-hon juttu meni. et tietenkään koska sä lue internettiä,lehtiä,kuuntele radiota. Mistä halla-ahosta oot kuullut kun sä et seuraa tiedotusvälineitä. Halla-ahon tiedät mutta et sitten mielesnterveyden auttamistahoja.
Selvästi. Oot ihan ku nää mene töihin huutelijat nykyään. Vastaan nyt ulkopuolisena, tiedät kai ettei kouluissa enään edes terveydenhoitajaa välttämättä ole kuin muutaman kerran viikossa? Ja terveystarkastuksia on kerran vuodessa. Sama muiden kanssa, ne kiertää monta koulua.
Mut sä oot selkeesti joku katkera keski-ikänen joka elää 80-lukua kun töihinkin vaan käveltiin xD
ja 2015 vuonna ei seurata telkkaa, ei radiota, ei lehtiä, ei ole internetiä. ei mitään tiedotusvälineitä.
Kyllä töihin voin mennä esim bussilla, junalla,ratikalla, pyörällä ja voi myös kävellä.
Ihmettelen sitä ettei 10 vuotta sitten ole törmännyt missään näihin mainoksiin ja ilmotuksiin jossa kerrotaan mistä voi hakea apua. sitä ihmettelen.
Jos ei ole kouluterveydenhoitajaa niin kait sitä nyt sentään terveyskeskkus löytyy josta voi hakea apua jos on paha olla. Ainiin mistä yläasteikäinen voi tälläistä tietää.
ja kukaan ei ole sanonut 13 vuotiaalle että voi mennä terveyskeskukseen jos ite ole osannut ajatella.
Luulis vuonna 2015 vuonna 13 vuotiaan tietävän terveyskeskuksen jos kerta tietää mitä terapiassa tehdään
Olin ite lukiossa sillon. Ei todellakaan missään ollu mitää. Ja oon Helsingissä vielä. Ja terveyskeskus? Oikeesti, missä sä elät. Jo sillon täällä oli ruuhkaa ja sai jonottaa 8 tuntia ja tapaat hoitajan ja sit lääkärin. Ja mulla vaan ongelmia käden kaa. En ees tiedä miten mt ongelmien kaa sit.
Elät ite tynnyrissä ja 80 luvulla. Jos Helsinki tällanen ku olin lukiossa, olkoonki intti välissä niin joo... Oot pihalla. Nykyää meen työterveyden kautta aina. Julkinen on kuolemassa
ai sä asuit lapsena helsingissä ja puhut oulusta ja pohjois-suomesta, Mä käsitin että sä asuit oulussa tai pohjois-suomessa. Mutta asuitkin helsingissä.
Millaista oli naisena olla armeissa? oliko sellaista kuin ajattelit?
Miten sä voit olla lukiossa 2015 jos olit 13 vuotias? Mä ihmettelin tätä 13 vuotasta joka ei tiedä yhteiskunnasta mitään. Hän ei ollut 2015 kuullut anoreksiasta ja ei ole törmännyt missään näihin mielenterveyden auttamistahomainoksiin. Sitä ihmettelen ja sitä ettei 13 vuotias tiede hakea apua terveyskeskuksesta. Sinä asut helsingissä mutta tämä 13 v asui oulussa, Et sä voi verrata oulua ja helsinkiä.
mistä sinä tiedät oulun terveyskeskuksen ruuhkat
voi helvetti. eikö muissa kaupungeissa terveyskeskuksessa ole muita palveluja kuin lääkärit?
nyt sä vertaat mt- häiriöitä fyysisiin vammoihin, miksi? niitä hoidetaan eri tavalla
En tiiä kenen kaa luulet puhuvas mut sori eri ihminen jolle vastaat.
Tulin tänne tuolta toisesta ketjusta mis puhut toisen kanssa. Oli pakko ihmetellä XD
Hitto oikeesti huomaa ettet tiedä miten terveydenhuolto toimii nykyään. Mikshän porukka menee työterveyden kautta? Siksku julkinen ei toimi
oot sä se joka levittelee perättömiä valheita musta tuolla toisessa ketjussa?
Alottaja- öö no en ooviel tavannut lääkärii joten en oo saanu uusia lääkkeitä. Varmaan tarviin koska kuulen välillä ääniä. Ei mulla oo mikään kiire täältä pois haluan kuntoon
mutta kun näillä muilla on niin helvetin huonoja kokemuksia .
Aikalailla riippuu hoitajista se. Ja lääkäreistä. Osa on hyviä ja osa ei.
Niin mutta täytyykö toista kannustaa kertomalla huonoja kokemuksia.
kyllä siihen vaikuttaa myös se oma suhtautuminenm osastohoitoon
Vastasin aiemmin. Yritin jo aikaisemmin kannustaa. Oot käsittäny väärin :)
ai sanomalla eilen klo 21.44
Riippuu paikasta ja alueesta, mutta osassa on henkilökunta aika kamalaa. Munkin kaveri joka selkeästi olis tarttenu apua passitettiin kotiin vaan joutuakseen viikkoa myöhemmin osastolle. Sai tavata vain hoitajan ja käskettiin vaan ottaa lääkkeet
mun viestin jälkeen. tätä ennen kukaan muu ollut kannustanut aloittajaa menemään päivytykseen
Satoja lääkkeitä uupuu apteekeista: "Uusi normaali"
Tää on ollu tiedossa jo vuosia.
Euroopan lääkejakelu annettiin ykistyisfirmalle joka sit panttaa lääkkeitä luodakseen pulaa ja siihe vedoten sit nostaa hintoja.
Kiitos kokoomus/kiitos orpo!
Lääkepula koskee muutakin euroopan maita.
Miten lääkkeen hinta muodostuu?
Tukkuhinta: Lääkeyritys päättää lääkkeen tukkuhinnan.
Valtion asettama kaava: Kun lääke on hyväksytty Kelan korvaamaksi, valtioneuvoston asettama lääketaksa määrittää, miten tukkuhinnasta lasketaan lääkkeen vähittäishinta apteekissa.
Apteekin kate ja verot: Lääkkeen vähittäishintaan sisältyy tukkuhinnan lisäksi apteekin kate ja verot. Apteekin katteella katetaan apteekin kulut, kuten palkat ja vuokrat.
Ei se orpo yksin vaikuta siihen lääkkeen hintaan
Eiks tässä oo rakenteellinen ongelma jo? Ja kysyntä vs tarjonta
Mä vastaan sulle koska sä et lukenut tuota alempana olevaa linkkiä
saatavuushäiriöiden taustalla on monia syitä. Näitä ovat esimerkiksi tehtaiden kapasiteettiongelmat tai muut tuotantoa häiritsevät tekijät, raaka-aineiden saatavuusongelmat sekä äkilliset kysyntäpiikit vaikkapa epidemioiden vuoksi.
Lääkkeiden tuotantoprosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia ja sitä kautta myös alttiita häiriöille. Suomi ei ole lääkehäiriöissä suinkaan yksin, vaan ongelma koskee myös esimerkiksi muitakin Euroopan maita.
Tyypillisesti saatavuushäiriöilmoituksia tehdään yleisesti ottaen eniten hermostoon vaikuttavista lääkkeistä ja sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeistä. Näitä valmisteita on myös määrällisesti eniten markkinoilla.
Mauriala nostaa esille, että psykiatristen sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden saatavuudessa on ollut haasteita nyt jo pidemmän aikaa. Potilaan kannalta tilanne muodostuu kaikkein ongelmallisimmaksi silloin, kun tarjolla on vain yksi lääkevalmiste Suomen markkinoilla. Tällöin lääkepula näkyy heti potilaan hoidossa.
Mauriala nostaa esille, että psykiatristen sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden saatavuudessa on ollut haasteita nyt jo pidemmän aikaa. Potilaan kannalta tilanne muodostuu kaikkein ongelmallisimmaksi silloin, kun tarjolla on vain yksi lääkevalmiste Suomen markkinoilla. Tällöin lääkepula näkyy heti potilaan hoidossa.
Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on skitsofrenialääke Zypadhera, jossa saatavuushäiriöt kattavat kaikki eri vahvuudet eikä lääkkeelle ole täysin vastaavaa valmistetta. Häiriöiden arvioidaan jatkuvan osin aina vuodenvaihteen tienoille asti.
täähän on rakenteellinen ongelma jos tuotantoprosessit syynä.. Tossahan tulee jo heti mieleen Ukrainan sota. Ja maailmanpolitiikka Ja mitkä lie tariffit.
Muistan kun joku diabetes lääke yms kärsi pulasta. Pitäs varmaan tehä jotain tälle ehkä jonkun jossain
Alan viranomaisen eli lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean sivuilla on tällä hetkellä listattuna noin 700 lääkettä, joissa on saatavuusongelmia. Säännöllisesti päivittyvä luettelo lääketoimitusten ongelmista on paitsi pitkä myös kirjava. Ja mikä on huomionarvoista, häiriöiden suuri määrä ei ole enää edes poikkeuksellista.
– Valitettavasti tämä on sellainen uusi normaali, että lääkkeiden saatavuushäiriöitä on jatkuvasti, sanoo Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Inka Puumalainen.
Myös yksikön päällikkö Timo Mauriala Fimeasta käyttää termiä uusi normaali.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/satoja-laakkeita-uupuu-apteekeista-uusi-normaali/9209220
Hui kamalaa :((
Lyön sua pesäpallomailalla päähän niin että soi 😂😂😂😁😁😁😁😁
Lopeta toi pelleily niilo tai sun polvet murskataan
Joku kertoo musta perättömiä juttuja toisessa ketjussa koska olen ilkeä täällä. Ja se oikeuttaa sitten kertoo perättömiä ja valheelliisa asioita musta koska olen ollut ilkeä tällä joka joutu 13 vuotiaana osastolle . Olen pahoillani että haukuin hänen äitinsä ja isänsä vastuuntunnottomiksi ja välinpitämättömiksi. Ärsyttää vaan ettei osata miettiä seurauskai ja osata kantaa vastuuta seurauksista. en minä ole tälle osastolle joutuneelle vihainen vaan hänen vanhemmilleen heidän toiminnalleen.
Jos tämä henkilö lukee jota olen loukannut. Kyllä minä tiedät traumoista aika paljonkin ja tiedän kyllä hylätyksi tulemisen pelon. Mutta raivostuttaa äidin ja isän välinpitämättöm yys. Itselläni on ollut rakastavat vanhemmat ja hyvä perhe, En minä tällä nuorelle naiselle ole vihainen vaan purin häneen pettymyksen koska hän on jäänyt vaille läsnäoloa ja rakkautta. Pyydän anteeksi että purin sinuun ärsytykseni vaikka vanhempasi laittoivat vereni kiehumaan, Sinun ei tarvitse hyväksyä anteeksipyyntöäni. Toivotan sinulle hyvää jatkoa.
Ymmärrän ja saat anteeksi. Meillä kaikilla huonoja päiviä ja ehkä me tulkittiin toisiamme väärin :) Kaikkea on kuitenkin vaikea kirjoittaa, etenkin jos haluaa olla jotenkin anonyymi ja tarina on oikeesti paljon monimutkaisempi. Pitää kuitenkin tiivistää ja luonnollisesti en halua ihan kaikkea jakaa netissä.
Ja täällä, mitä seurasin tota toista ketjua... Meni kaikilla yli. Yritän itse ainakin olla asiallinen ja toivon sitä muilta. En tiedä kuka levitteli ja mitä mutta minä se en ainakaan ollut. En edes osallisutnut koko ketjuun
Kiitos. Musta vaan tuntu pahalta sun puolesta .Tuntu vaan pahalta mitä oot joutunut kokee kun vanhemmat ei oo läsnä. Mulla on ollut rakastavat vanhemmat,mutta mä olin koulukiusattu eli kyllä mä tiedän mitä on hylätyksi tuleminen. Kyllä mä tiedän ja tiesin ihan alussa ettet ole syyllinen. Mä vaan tulin vihaiseksi siitä että sä et saanut kokea vanhempien ja erityisesti äidin läsnä oloa,koska asuit hänen kanssaan. Koska mäkin hain hyväksyntää koulussa mun koulukavereilta ja mä en saanut sitä . Joten sen takia tuo hylätyksi tuleminen herättää mussa vahvoja tunteita. Ja olen todella pahoillani siitä että mä purin mun omat hylkäämistunteeni sinuun ja sinun tarinaan. ja se oli väärin. Toivon sulle kaikkea hyvää ja onnea opinnoissa sekä elämässä muutenkin.