oli tuhoisa.
Niukkojen opiskeluvuosien jälkeen pääsin hyvää tulevaisutta lupailevaan työpaikkaan.
Ensimmäisten kahden vuoden aikana olin yhteensä noin puoli vuotta erilaisilla kursseilla kestoiltaan yhdestä viikosta kuukauteen.
Koulutukset tapahtuivat erilaisissa kurssi- ja lomakeskuksissa seä hotelleissa.
Huolto oli kaikissa järjestetty samoilla periaatteilla.
Aamiaiset, lounaat ja päivälliset noutopöydistä. Illalliset vaihdellen.
Kurssivahvuudet olivat parin kymmene hepun luokkaa.
Aina oli kiire. Aamiainen oli ainoa jonka aloittamisen voi itse päättää mutta varsinkin lounas oli ajallisesti tiukka.
20:n hepun sakki ryntää kahmimaan ruokaa paikan muiden asukkien lisäksi. Aikaa oli kaikkineen tunti. Pöytien ympärillä riivatunmainen ruuhka eikä ajan puitteissa ollut mitään mahdollisuutta tavallisen, laji kerrallaan ruokailuun vaan lautaset töytettiin kerralla.
Ruuhkassa ja kiireessä meni överiksi. Lisäksi käyttäytymiseen vaikuttivat juuri päättyneet, niukat opiskeluvuodet.
Noiden parin vuode aikana turposin törkeän paljon. Taipumus siihen oli jo ennakkoon.
Alkoi vuosien taistelu painon kanssa ja vasta yli 3-kymppisenä suutuin itselleni ja huolestuin terveydestäni ja onnistuin ryhtiliikkeessä.
Tarjonta, ruuhka, ajan puute, ympäristön toimintamalli!
Huom! Kaikki oli itselle maksutonta.
Siis ympäristön vika!
Jyrkkä muutos olosuhteissa
2
145
Vastaukset 2
- Anonyymi
Ei ympäristöäkään voi kaikesta syyttää.
Esim. jos ympäristössä on tarjolla hyvää ruokaa, ei ole pakko ahmia sitä itsensä turvoksiin.
Maltti on valttia, mahdollisuus toimia jollain tavalla, on se sitten poikkeava tai ei, niin ihmisestä se on kuitenkin kiinni, miten hän päättää toimia.
Ja ehkäpä jos sinullakin on nyt jo asiat ja paino hallinnassa, kaikki paremmin, niin keskity nykyhetkeen, älä siihen menneeseen painon nousuvaiheeseen.- Anonyymi
En keskity mutta ymmärrän jos ihminen joutuu / pääsee todellisesta, vuosien niukkuudesta yltäkylläisyyden pariin eikä eristäydy kurssikollegoistaan erilliseksi kummajaiseksi.
Olimme kavereiden kanssa opiskeluvuosina 60-luvulla haveilleet josko pääsisimme työnantajan kustannuksella majoittumaan hotelleihin ja syömään yltäkylläisesti sekä ryyppäämään itselle maksutta.
Huom! 60-luvulla ei ollut tukiaisia, apujaisia eikä muitakaan jaisia vaan oli selvittävä vieraan paikkakunnan kaikista kustannuksista lomapalkoilla ja pankkilainoilla.
Haaveista häipyi hohto parin vuoden jälkeen.
Opin pian,ettei kaikki tarjolla oleva, minulle maksuton ruoka ja alkoholi lopu.
Samoin kävi hotelliasumisen. Myöhempinä konsulttivuosina arvostin pitempiä toimeksiantoja joissa majoittuminen oli järjestetty minulle kerrostalojen yksiöihin tai kaksioihin viikonloppujen palveluineen.
Paino oli hallinnassa muutama kymmenen vuotta mutta viimeisinä 15 vuotena se on hallitsemattomasti laskenut. Ikääntymisen seurauksena ilmennyt lihaskato on väistämätön väittäkööt mitä tahansa.
Vielä tuosta maltista. Kun aikanaan oli ruokailu hoidettava pirunmoisessa ruuhkassa tiukassa aikataulussa niin tuon ajan jälkeen voi harrastaa malttiakin. Ilman ajallista painetta ruokalaji kerrallaan eikä kanssaihmisille tyypillista "kaikki kasaan samalle lautaselle". Parhaat mättävät jopa lämpimät ruuat ennestään panostettun sekamelskan kalat, lihaleikkeleet, juustot, salaatit yms, päälle.
Noutopöytäruokailu on myös vaimon, tai/ja seuraavien suupolvien kanssa yhdessäolosta nautimista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271289
- 881212
- 78656
Taiteiden yö
Kuhmon taiteiden yössä tapahtui. Tsat satss saaatts... Ja Sammon takoja... Tsat satss saaatts...9608- 21576
- 47533
- 44495
- 19485
Nainen, onko se nalle hehkuttelija poistunut keskuudestamme?
Ei ole näkynyt, joten onkohan. R.I.P :/115479- 41462