En pysty ymmärtämään

sitä ajatusta, että miksi olisin halunnut auttaa minulle täysin tuntematonsta ihmistä, sen sijaan että olisin saanut tehdä töitä kauan itselle hyvin mieluisassa työpaikassa! Nuo kysymykset olisi pitänyt esittää minulle kasvotusten, mutta sen sijaan muut olettivat tietävänsä paremmin kuin minä itse mikä on minulle tärkeää ja mikä ei! Käsi ylös, kuka haluaa että noin toimittaisiin sinun elämässäsi! Että sinulle kerrottaisiin vain muiden suulla kenestä olisi kyse ja kun et ymmärtäisi mistään mitään, joutuisit elämään vuosia arvoitusten keskellä ja se veisi sinut lähes kuoleman äärelle, koska kokisit kaiken niin vaikeana ymmärtää ja hyväksyä! Ja kun viimeinkin ymmärtäisit ihmettelisit, että miksi sinun pitäisi auttaa sellaista henkilöä, jota et halua auttaa, etkä pysty auttamaan kaikkien rankkojen vuosien jälkeen! Se olisi sinulle täysin mahdotonta! Minulla ei tuntunut olevan minkäänlaista ihmisarvoa, olin kuin pakolainen vieraassa maassa! Minua kohdeltiin huonosti ja ei ymmärretty sitä, että minullakin on tunteet ja minua ei olisi koskaan saanut asettaa sellaiseen tilanteeseen mihin minut asetettiin mitään kertomatta, koska en ymmärtänyt mitään koko projektista moniin vuosiin! Siksi oli itsestään selvää jo kuusi vuotta sitten, etten halua olla koskaan missään tekemisissä tietyn henkilön kanssa!