Siispä, jo jonkin aikaa olen ollut henkisesti todella väsynyt ja pelännyt, että joku kaunis päivä teen tyttärellemme jotain pahaa. Ja tänään se sitten oli, se kaunis päivä. Läimäytin rakasta lastani kintuille, kun hermot paloi. Hän on 2 vuotta ja menossa on kunnon uhma.
Nyt kärsin kauheista tunnontuskista, kun menin niin tekemään. Välittömästi tapahtuman jälkeen lysähdin ja pyysin tytöltä anteeksi. En voi tajuta miten näin pääsi käymään. Olen siis paha ja huono äiti?
Tiedän, että tarvitsisin omaa aikaa, mutta minneppä menisin ja milloin. Ukko koko ajan juoksee millon missäkin ja sitten ihmettelee, kun olen niin väsynyt ja kärttyinen akka. Sanoo, että minun pitäisi pyytää vapaata. Noh, minä olen sitä mieltä, että hänkin voisi sitä vapaa-aikaa tarjota minulle. Hmm. Jospa minäkin joskus saan hengähtää.
Pakko tämä oli jonnekkin purppasta, kun en voi asiasta puhua kellekkään nokatusten, kun pelkään sitä kritiikkiä. Täällä se on ihan juttu erikseen. Kesän jatkoa.
Nyt kärsin kauheista tunnontuskista, kun menin niin tekemään. Välittömästi tapahtuman jälkeen lysähdin ja pyysin tytöltä anteeksi. En voi tajuta miten näin pääsi käymään. Olen siis paha ja huono äiti?
Tiedän, että tarvitsisin omaa aikaa, mutta minneppä menisin ja milloin. Ukko koko ajan juoksee millon missäkin ja sitten ihmettelee, kun olen niin väsynyt ja kärttyinen akka. Sanoo, että minun pitäisi pyytää vapaata. Noh, minä olen sitä mieltä, että hänkin voisi sitä vapaa-aikaa tarjota minulle. Hmm. Jospa minäkin joskus saan hengähtää.
Pakko tämä oli jonnekkin purppasta, kun en voi asiasta puhua kellekkään nokatusten, kun pelkään sitä kritiikkiä. Täällä se on ihan juttu erikseen. Kesän jatkoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lyöminen on tietysti väärin. Hyvä kuitenkin että osaat katua tekemääsi, silloin tuskin toistat virhettä.
Minullakin on hieman tuollainen "ukko", joka menee ja tulee miten lystää. Ja jos minä sitten joskus haluaisin mennä, niin teen sen sitten hänen ehdoillaan tai ainakin vain, jos hänelle sopii. Niin ja lastenhoitajan hoitaminen on aina mun vastuulla eli siis mun on hoidettava niiden isikin hoitamaan lapsiaan...
Nyt päätin, että alan olee hieman itsekkäämpi ja ottaa omaa aikaa vaikka keksimällä. Lähden lenkille tai kaupoille tai kavereille aina kun katson et ukko vois jäädä kotiin. Siis pihistän sen vapaa-ajan!! Olen sen ansainnut!! Enkä muutoin opi missään käymään tai sitten hän totu mun "vapaana liikkumiseen".
Voimia sinne ja rohkeutta ottaa omaa aikaa, niin jaksat kotonakin paremmin, eikä hermotkaan pala niin helposti kun tiedät saavasi hieman huilia.
Joku sanoi joskus, että on parempi olla lapsilleen edes pari tuntia päivässä se rauhallinen ja ymmärtäväinen äiti kuin 24 tuntia hermostunut ja kireä. Loppujen lopuksi lapset tarvitsevat äitiään yllättävän vähän.
eilen oli niin lähellä että olisin pientä tyttöäni nykässy käsivarresta lujaa kun nukkumaan meno rituaali kesti 2t..oli aivan hermona ja hampaat irvessä lähdin sitten itkien huoneestapois pelästyen omia ajatuksia!!!
jos kiukuttelee ja siihen se yleensä loppuu.
Kirjoituksestasi kyllä selvästi tulee ilmi, että kadut lyömistä. Se on väärin ja tulet sen varmasti aina muistamaan. Itse olen kerran väsyneenä sortunut läpsäisemään silloin 1½-vuotiasta esikoista poskelle kun hangoitteli nukkumaan menoa vastaan. Vielä tänä päivänä, kun tyttö 5v, kadun tuota virhettä ja poden ajoittain huonoa omatuntoa. Mikään, korostan MIKÄÄN, kun ei saisi olla syynä lapsen kuritukseen.. MUTTA. Mielestäni on hienoa, että sinäkin tiedät tehneesi väärin, etkä kuulu porukkaan, jonka mielestä on ok läpsiä ja tukistella lasta! Sinä olet ihan hyvä äiti!
Veikkaisimpa, että toista kertaa et enää kajoa lapseesi.
Miehesi kanssa suosittelen SOPIMAAN ainakin yhden päivän viikosta kun on sinun iltasi tehdä mitä haluat! Vaadi sitä! Liikuntaa suosittelen, kun hiki kunnolla lentää on olo suorastaan taivaallinen ja taas jaksaa yhden uhmaikäisen kanssa!
Voimia.
Kiitos myötätunnosta. Juttelinkin jo ukon kanssa tästä tilanteesta ja vapaata on tiedossa. Olihan tuo jo hokassu, ettei kaikki oo ok, kun olin eilen niin outo. Nyt siis minäkin otan sen oman aikani, mikä minulle kuuluu. Saa nähdä sitten, että kuinka pitkään niitä vapaita riittää. Sen kyllä tiedän, että jos tilanne taas pahenee, niin aiemmin rupean toimimaan. En odota sitä uutta läimäystä.
Ja olihan tuo hyvä huomata, että se voi muillakin äideillä lipsahtaa huonoina hetkinä.
Joo, tollasta sattuu... itse kullekin..... MUTTA odotas sellaset 12 vuotta niin sitten homma onkin jo erilaista. Meillä kaksi murkkua 14 ja 16 v. TOSI ärsyttäviä ja tekis mieli ottaa niskavilloista kiinni tai rykästä käsivarresta omaan huoneeseen, mutta kun ei voi. Tuntee heittelee vihasta raivoon, joskus tekis mieli heittää kodista ulos, repiä tukasta, vetää litsarit jne. Yksi päivä otin kädestä kiinni aika kovaa niin esikoinen riuhtasi kätensä irti ja sanoi tosi vakavana ja vihaisena: Hei, älä koske muhun, toi sattuu!!! No mitäs siinä sitten kun että hohhoijaa... Niinkuin vanha asnonta kuuluu: pienet murheet pienenä ja isot murheet isona. Jaksamista vaan sinne.
Et vissiin ole jaksanut kasvattaa kahta lasta jos ovat NIIN ärsyttäviä. Oisko itessä syy?
ärsyttäviä.
et ole huono äiti.Tuo on ihan ymmärrettävää.Voimia!