Tervehtimisestä

Edellisessä osoitteessa vuokratalossa asuin 7 vuotta ja ainoastaan kaksi naapuria tervehti. Harvoin muita edes näin. Samoin oli sitä edellisessä osoitteessa. Nykyisessä osoitteessa 9 vuotta, talossa lähes kaikki asunnot omistusasuntoja, kaksi naapuria jotka tervehtii, muita en yleensä edes näe kun liikun eri aikaan kuin työssäkävijät.

Jos ei ole itse seurallinen, niin kannattaa olla tervehtimättä niin paljon kuin suinkin voi ja kehtaa. Näin välttyy turhilta toisten tuttavallisuuksilta. On aika ikävä alkaa jokaisessa kohtaamisessa keksiä joutavanpäiväisiä puheenaiheita, kun ei ne säät siitä muutu vaikka kuinka niitä pohtisi.

Tutut.

Lähinaapurit, Niitä moikkaillaan, ei tietenkään outoja. Yhtiössä vaihtunut porukat paljon, ei kaikkia naapureita tiedä ulkonäöltäkään, mutta jos tietää naapuriksi juu oudompiakin.

Kyllä nekin moikkailee.

Olemassa ihmisiä, ketä en katokkaa, ei halua nähdäkkään en moikkaa. Ne lähinnä pöndellä.

Vaan toi käsipäivä. Jotkut ei ole kai tottuneet siihen, silloin tulee kiusallinen fiilis. Ei aina tarvi kätellä, mutta joissain tilanteissa se kuuluu hyviin tapoihin. Se on kai suomalaisille liika intiimiä touhua.

Moikkailu vähän sama asia, kun jokapaikassa pitää toivotella hyvät päivänjatkot, jos outokin jos jostain syystä tekemisissä.

Mä en sinällään tiedä onko noit jutut lähinnä piintyneitä tapoja, jotkut ei ole tottuneet tollasiin protokolla juttuihin.

=DW=

Pisti silmään tuo, että miksi piti mainita - asuuko vuokralla?

Ellen tunne ihmistä, en tervehdi. Jos sattuu yhtä aikaa rappuun niin, että katseet kohtaa tai jopa hissiin joutuu, silloin tervehdin. Ellei vastaa, en tervehdi toiste, en kyllä välttämättä muista henkilöä seuraavalla kerralla.

Pihalla en todellakaan, koska en tiedä, kuka asuu samassa talossa.
Itselleni ei ole mitään merkitystä, kuka moikkaa kuka ei.
Töissä (oppilaitos) sai tehdä sitä ihan riittävästi.

Introvertti ihminen ei muista ihmisistä piittaa.

En tiedä hyvistä tavoista mutta minusta on mukava olla tuttavallisissa suhteissa lähiasukkien kanssa. Joskus on sattunut, etti avoimuuteni saa vastakaikua niin sehän on riittävän selvä signaali johon on uskottava ja kunnoitettava lähimmäisen viestiä.

Mennen tullen moikkaan kaikkia, kun en jaksa miettiä enkä tiedä asuvatko talossa vai ovatko vieraita. On tietenkin puolituttuja joiden kanssa hetki tai pari lausetta lörpötellään.