Ystävätär tuli vastaan kepillä kävellen. Kun olen tuntenut hänet 10iä vuosia reippaana osallistujana ja fiksuna esiintyjänä, kysäisin syytä kepille, mukamas vitsiä koitin vääntää, ootko tullut vanhaksi. Hän tuli vihaiseksi ja tokaisi, en oo tullut ja kääntyi pois. Näytti närkästyneen uteliaisuudestani.
Hieman häkellyin mutta vastasin kepeästi, Eipä me tietenkään vielä ja jatkoin matkaa.
Olisiko pitänyt olla ikään kuin el olisi huomannut koko keppiä? Eikö ole aika luonnollista että kysyy miksi keppi on nyt käytössä? Miten siinä nyt oikein pitää toimia? Sen olen jo oppinut etten kysy miksi sinulla on huivi päähän kiedottuna. Nyt pitääkin oikein miettiä miten suhtautuu tuttavan sairauden tai iän tuomiin näkyviin muutoksiin ja lisälaitteisiin.
Hieman häkellyin mutta vastasin kepeästi, Eipä me tietenkään vielä ja jatkoin matkaa.
Olisiko pitänyt olla ikään kuin el olisi huomannut koko keppiä? Eikö ole aika luonnollista että kysyy miksi keppi on nyt käytössä? Miten siinä nyt oikein pitää toimia? Sen olen jo oppinut etten kysy miksi sinulla on huivi päähän kiedottuna. Nyt pitääkin oikein miettiä miten suhtautuu tuttavan sairauden tai iän tuomiin näkyviin muutoksiin ja lisälaitteisiin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Itselläni on kyynärsauvat. Jos joku kysyy miksi, niin vastaan, koska polveni ovat hajalla.
Nk. kävelykeppi rasittaa ainakin minun selkääni, enkä sellaista käytä, vaikka omistankin. Mutta molemminpuoliset kyynärsauvat tukevat selkää, hartioita ja jalkoja.
Ei kai kukaan käytä "keppejä" siksi, että olisi tullut vanhaksi, eivät kepit nuorenna.
Keppejä käytetään joidenkin fyysisten syiden tai vammojen vuoksi, yleensä polvissa, jalkaterissä, nilkoissa ja / tai lonkissa (= selässä ja jaloissa).
Tuttavallani on aina keppi mukana.
Minä saattaisin kysäistä "onko tuo nopeasti ohomenevä ilmiö ai pitempiaikainen riesa"?
Olen käyttänyt kyynärsauvoja vuoden alusta alkaen. Kukaan ei ole kysynyt mitään. Ei edes kuntosalin kaveritkaan.
Jos joku kysyisi niin saattaisin vasta "kiinnostaako sinua todella, huvin vuoksi tietenkin, pelkän uteliaisuuden herättämiseksi tms.
Joku on katsonut uteliaasti mitään sanomatta. Olen antanut selityksen. Ilman kepakkoa ei ilkeäisi pysäköidä invapaikalle.
Joskus on selityksen paikka.
Kysymys?
Jos joku kelaa vastaan pyörätuolilla, alatko uteleen ja heittämään kevyttä läppää?
Mä käytän keppiä, jos poistun asunnolta. Mun vastaus tollaseen uteluun ois "jalat paskana". Ikinä kukaan ei ole kysellyt syytä.
Munasit vaan ittesi, ota opiksesi.
=DW=
Komppaan.
Säestän epävireisesti....
Olet töksäyttelijä ilmeisesti, sanovat ensin ja miettivät myöhemmin? Siskoni on samanlainen, ei edes huomaa asiaa, ja on jatkuvissa riidoissa jopa aikuisten lastensa kanssa.
Jaahas...että sellaista taas tällä kertaa siellä Porin naapurustossa.
Porissa?
Tai Mäntyluodossa.
No kun se ystävätär oli lukenut ensin täältä sen yhdellä jalalla tuolilta ylösnousemis aloituksen ja kokeillut sitä. Loppu onkin sitten jo historiaa.
Huhhuh, kävipä kepposesti.
Alaselkä voi oireilla niin, että jalkoja on vaikea nostaa. Voi olla, ettei ole saanut diagnoosia, eikä osaa sanoa, miksi käyttää keppiä. Niitä ei aina tutkita, mutta tämä on melko varma: jos vika ei ole jalassa, se on selässä.
KYSYJÄ ON törppö. Ihmiset kertoo jos haluaa. Miksi piti inttää. Sinun hoksottimet ei toimi. Olit vain moukka ja naurettava ja loukkaava.
Ihan tarpeeton kun näkee. Mitkä ovat neyleiset syyt kun keppejä, kävelysauvoja käyteään. Tuskin kukaan niitä,käyttää jos vaikka mahavaivaa, diabetes, yms.
Vaikeahan sitä on tietää keneltä saa kysyä ja vähän kevyesti vitsaillakkin. Jos kerta tuntee toisensa..eri asia jos on joku puolituttu niin ehkä ei.
Ja jos itse on avoin ihminen niin kysyy, siis kaikki eivät ole . En sanoisi että että teki väärin jos kerran monen vuoden takaa oli .tuttu
Kannattaisi ensin miettiä mitä ystävätär tarkoittaa. En oikein usko oliko hän, vai pelkkä huonopäivä menossa.
Kyse on huumorintajuisesta ja hauskasta ihmisestä, joka käy olosuhteidensa takia hienoissa juhlissa, edustaa ja pystyy olemaan monessa paikassa kuin kala vedessä. Kyllä vaan yllätyin ärtyneestä reaktiostaan nähdessäni hänet kepin kanssa. Tapaan hänet noin kerran kuussa yhteisessä tilaisuudesssa että joo, olen huolestunut jos on noin poikkeava tila ja olen sekä kiinnostunut että utelias tietämään mikä on, se verran tuttu ihminen. Jäi nyt arvoitukseksi mutta selviän tästä.
Opin. En tästä lähin ole huomaavinani keppiä, pyörätuolia, rollaattoria vaan juttelen sellaisen smooltookin kuin mitä yleensäkin tuttavien vastaantullessa. Tietävät minut myös ja tuntevat tyylini. Tuntuu kumminkin vähän hassulta olla muka huomaamatta.
Sanon nyt oman näkemykseni miten itse suhtaustuisin. Ainakin ihmettelisin jos tuttu ei kysyisi, en silloin kertoisi mitään, koska aika moni on kyllästynyt sairaskertomuksiin.
Pitäisin välittämisenä jo tutut kysyisivät ja kertoisin lyhyesti pelkän syyn.
Muitakin vaihtoehtoja on kuin olla huomaamatta tai möläyttää.
No neuvoppa mikä. Hän varsinkin tietää tyylini, reipas huikkaus.
Ehkä hänellä oli vain huono päivä. Häntä itseä harmitti ja ehkä hävetti se keppi ja siksi häntä ei vitsisi huvittanut. Joillekin esim. vahvoille persoonille, tällaiset sauvat ja kepit voivat aiheuttaa häpeän tunnetta, kuvastaa muka heikkoutta, vaikkei mitään syytä olisi.
Paljon on nykyään päivisin keppien, sauvojen ja rollaattoreiden kanssa eteneviä, ja myös pikkusilla akkukäyttöisillä mopoilla ja katetuilla vehkeillä myös.
Minusta kysyä voi, mutta eihän siitä sentään sovi vitsiä vääntää edes kysymyksen muodossa. Asia voi olla henkilölle hyvinkin arka, joten hienotunteisuutta kysyjältä vaaditaan vaikka olisikin kuinka tuttu.
Moni on hiljaa vaikka kärsii sanomisista.
No niinhän moni käyttäytyy. Ja jos et olisi huomioinut niin olis suuttunut siitäkin ettei yhtään välitetä vaan ollaan olevinaan ettei edes huomattu keppiä .
Ilmeiseti saanut vaikean diagnoosin ja on poissa tolaltaan sen vuoksi.
Kyllä minä ainakin kysyn jos on tuttu ihminen , eikö se ole ihan luonnollista , 9isin kysynyt että mitä sinulle on tapahtunut kun olet saanut kepin.
Joskus on niin että eräille ihmisille on aina vaikeaa jos kysyy niin on kuulemma ultelias ja jos ei kysy niin ei välitä.
Niinpä, ehkä on jokin isompi juttu. Hyvä havainto sinulta. Näen hänet usein että selviää kyllä. En usko että tämän kummemmin asia enää välillämme karsastaa. Seuraavan kerran puhumme muusta. Seuraava yhteistapaamisemme on syyskuussa.
Keppi tai kävelysauvat ovat tukena jos kompastuu kadulla. Jos on nivelvaivoja jaloissa ja selässä niin saa tukea. Ei minulta ole kukaan kysynyt.
Senhän näkee.
Laittakaa keppiin teipillä oma puhelinnumeronne, jos unohtuu, niin se joku voi palauttaa.
Olen sellainen kepin käyttäjä, että se on tukena, mutta ilman keppiäkin pääsen eteenpäin.
Toissapäivänä hävisi keppini ja yritin kovasti muistella, minne se olis voinu jäädä.
Se oli jäänyt sitten tyttäreni luo, mistä sain sen takaisin.
Tuli kuitenkin mieleen, että olisi hyvä laittaa teipillä oma puhelinnumero siihen, varmuuden vuoksi.
Minulla on käytössä kaksi keppiä; toinen sisällä ja toinen ulkona.
On vielä kolmaskin keppi, minkä sain pojaltani. Se on Virosta, hienosti veistetty ja päässä veistetty jonkun sankarin kuva. Sitä käytän vain kotona, että ei häviä.
Neljäs keppi on yksinkertainen, joku oli heittänyt, se on autossa varalla.
Voi käyttää myös sateensuojaa keppinä.
Ja metsästä löytyy keppejä käytettäväksi.
Pitää mennä tilanteen mukaan.
Kuten jo eräs arvaili, niin luulen, että hänelle oli noloa että piti turvautua keppiin. Ei ollut vielä osannut itse sopeutua asiaan ja siksi vastasi ilkeästi. Minusta on luonnollista, että tuttava kysyy tuollaista asiaa, sehän on toisesta välittämistä.
Pitää kysyä empaattisella tavalla, se on tärkeää.